Ripsihuolto, se on se tämän äidin juttu jonne saa mennä joka kuukausi. Se on paikka jossa kukaan ei tarvitse minua reiluun tuntiin. Ei sisarusten välistä kinaamista, kirkumista, kaatuneita maitolaseja, kysymyksiä tai hihasta nykimistä. Siellä on niin hiljaista, että se on kuin musiikkia korville. Kuulen kerrankin jopa omat ajatukseni. Siellä on niin hiljaista ja tunnen oloni niin rentoutuneeksi että väistämättä olen nukahtanut joka ikinen kerta. Ihan hetkeksi vain, onneksi. Huollon jälkeen olo on jotenkin niin rentoutunut, että tuntuu kuin olisin ollut kotoa poissa koko päivän.
Vaikka ripsihuolloissa käyminen kerran kuussa vie rahapussista täytettä, niin olen kuitenkin sallinut itselleni tuon pienen hemmotteluhetken. Sillä voisihan tuon rahan huonomminkin käyttää. Tykkään näistä todella, sillä ne tuovat sitä kaivattua kaarevuutta ja näkyvyyttä muuten niin vaaleille ja piikkisuorille ripsille. Lisäksi minulla on edes yksi asia johon panostan itsessäni joka ikinen kuukausi. Yleensä hommaan kaikkea kivaa aina lapsille ja unohdan itseni, niin nyt minulla on ainakin tämä juttu.
Ripset ovat myös oikein ihana piriste tähän vauva-arjen keskelle. On kiva kurkistaa aamulla peiliin katkonaisen yön jälkeen kun näky on huoliteltu, mitä nyt hiukset on aivan sekaisin, heh. Ripsihuolto kestää myös sen verran vähän aikaa, että J selviää kotona Hugon kanssa ilman mitään ongelmia. Poika kun ei pullosta suostuisi edes juomaan. Aion jatkossakin viettää kerran kuussa aikaa käymällä ripsihuollossa. Jossain vaiheessa varmasti pitää antaa ripsien olla ilman, mutta toistaiseksi mennään näin.
Otatko sinä itsellesi omaa aikaa missä merkeissä?
Otatko sinä itsellesi omaa aikaa missä merkeissä?


