On tuo meidän Aino kyllä sellainen touhotin ettei voi muuta todeta. Äiti ei montaa hetkeä kerkeä muuta tekemään kun katsomaan mitä ihmettä tuo pian keksii. Tällä hetkellä mukavinta puuhaa on ehdottomasti keittiön kuiva-aina laatikoiden penkominen. Niissä OLI ikeasta ostetut lukot, mutta kappas neiti sai ne jotenkin hajalle. Sitten poistin laatikoista vetimet ja hetken se jopa tehosi, kunnes Aino hoksasi että kun ylimmän laatikon vetää auki saa sen kautta sitten käden seuraavaan laatikkoon. Alin laatikko taas aukeaa helpoiten kun istuu lattialle ja ottaa laatikon alareunasta kiinni ja vetää kovaa.
Ja kun laatikot on saatu auki niin mikäs sen mukavampaa kuin upottaa käden kyynärpäitä myöten jauhopakettiin ja heittää jauhoja ilmaan niin että niitä on myös vieressä uteliaana kyttäävän koiruuden päällä (toki äiti ottaa ne pois ennen kuin niitä keretään enempää syömään). :) Ja lihaliemikuutiotkin on ihan hyvän makuisia kun ne laittaa suuhun kuorineen, kalaliemikuutiot tökkii myös kuorien kanssa. :) Silti niitä on kuitenkin kiva musertaa lattialle. Laatikoista löytyy myös mukavia hapankorppuja joista nopeasti kerkeää aina pienen palan haukkaamaan. :)
Niin monen monta kertaa saa päivän aikana käydä sulkemassa laatikot ja etsiä piilossa majailevaa neitiä ja katsoa mitä tällä kertaa on piilotettu paidan alle tai pistetty suuhun. Niin monta kertaa päivässä joutuu myös sanomaan ettei laatikoille ole asiaa. Silti yhä uudestaan löydän Ainon sieltä tonkimasta. Harmittaa niin kun ei ole mitään muuta paikkaa mihin saisin kuiva-aineet, voin vain toivoa (ja kieltää) että tämä vaihe menee pian ohi ja laatikot saavat jäädä rauhaan.
Toinen juttu mikä on tällä hetkellä ihan parasta on keittiötuolien siirtely ja niille kiipeily. Hetken tuolit jo saivatkin olla ihan rauhassa mutta nyt niitä taas kuljetellaan. Näin niitä on jälleen säilytelty päällekkäin ja osa niistä on nostettuna pöydälle. Lisäksi olohuoneessa seisoviin vaunuihin on ihan parasta kiipeillä istumaan tai makoilemaan ja esittää ettei kukaan näe kun laittaa omat silmät kiinni. :)
Välillä kun oikein väsyttää eikä jaksaisi enää päivän aikana sanoa sitä sadatta kertaa ettei saa mennä laatikoille tai ettei saa kiipeillä, vilkaisee tyttö ja väläyttää sellaisen virneen ettei voi muuta kuin nauraa. Mitä siitä jos ne jauhot nyt vähän lentää tai puurohiutaleet on pitkin lattioita, onhan meillä imuri. :)
Kuulostaako tutulta?
Kuulostaako tutulta?