Raskausviikko 22+0

22 viikkoa täynnä ja 23 viikko alkoi. Ajatella että odotusta on takana jo näin paljon ja enää vajaa parikymmentä edessä. Tätä [rv 22+0] on odotettu, ehkä jopa enemmän kuin puolenvälin saavuttamista. Nyt meidän vauvaa pidetään jo vauvana.♥ Huimaa vauhtia nämä viikot vain etenee ja Minin liikkeet vatsassa vain voimistuvat. Ihanaa kun elokuu lähestyy kovaa kyytiä, mutta samalla tämä raskaus voisi vielä kestää vaikka kuinka kauan, sillä tämä on viimeinen kerta ikinä kun tämän tulen kokemaan.

Raskausaika on yleensä ollut minulle helppo. Tyttöjä odottaessa pahoinvointi on ollut voimakasta ja kestänyt pidempään kuin poikia odottaessa. Alun huonovointisuuden jälkeen minulla ei yleensä ole ollut pahemmin mitään vaivoja. J onkin monta kertaa sanonut että olen raskaana elämäni kunnossa. Kun odotan niin minun ei oikeastaan koskaan särje päätä, en kärsi selkäkivuista ja nukun yöt heräämättä yleensä aika loppumetreille asti. Närästys ja liitoskivut tulevat yleensä kuvioihin hieman myöhemmin, mutta niiden kanssa on pärjätty. Mutta yleisesti ottaen odotusajat sujuvat hyvin ja nautin/olen nauttinut niistä täysin rinnoin. :)

Nyt tällä kuluneella viikolla on ollut muutama yö jolloin toisesta jalasta on alkanut vetää suonta, usein silloin jos olen mennyt nukkumaan ilman villasukkia. Onneksi tuo suonenveto ei kestä kauan, sillä se oikeasti sattuu. Samoin vasen käsi on monesti aamulla puutunut. Nukun jotenkin ihmeellisessä asennossa, jossa en normaalisti nuku. Toistaiseksi en ole tarvinnut mitään tyynyviritelmiä itselleni öisin, mutta lopussa varmasti pitää taas jotakin kehittää. Olen myös tämän viikon aikana löytänyt itseni monta kertaa eri verkkokauppojen sivuilta ihailemassa kaikkia vauvan tarvikkeita ja vaatteita. Meiltähän löytyy jo melkein kaikki mahdollinen, joten tarvetta ei paljolle ole. Tunnen kuitenkin itseni ja jotakin tulee varmasti taas ostettua. Ja täytyyhän tästä viimeisestä kerrasta ottaa kaikki mahdollinen irti.

Tällä viikolla on myös tullut oikeasti sellainen tunne että paino on lähtenyt hurjaan nousuun ja samaa kertoo oma vaaka. On tullut ihan kamala nälkä ja tuntuu että voisin syödä kuin hevonen. Olen myös pariin kertaan repsahtanut herkuttelemaan ja kokenut sen jälkeen morkkista. Enkö muka olisi selvinnyt ilman niitä kahta pullaa? No sillä hetkellä tuntui siltä että koko maailma romahtaa jos en niitä saa ja kiukkukin nosti päätään, joten katsoin parhaimmaksi (ihan muita ajatellen) syödä ne pari pullaa. :D Toisella kerralla söin hieman suklaata ja muutaman irttarin. Ne olisi kuitenkin ollut hyvä jättää syömättä sillä sain vain pahan olon. Ressaan ehkä nyt turhan paljon tuosta painosta, mutta olisi niin mahtavaa kun se kerrankin ei nousisi niin paljon. Toisaalta J osasi sanoa niin oikeat sanat, että mulla on tämän jälkeen koko loppuelämä aikaa tiputtaa ne kilot jotka nyt tulee. :D



Seuraavaan neuvolaan on vielä reilut parisen viikkoa. Malttamattomana sitä jo odotan, sillä saan silloin todistuksen Kelaa varten ja pääsen hakemaan pakkausta ja täyttämään loputkin hakemukset. Lisäksi käynnillä selviää koska menen sokerirasitukseen ja vasta-aine kokoeisiin. Siinä selvitetäänkin samalla Minin veriryhmä ja toivon hänen olevan rh- koska silloin en saa sitä inhottavaa piikkiä. Sen aineen pistäminen on jotain niin epämukavaa.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille!
Ja tervetuloa uusille lukijoille. :)


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Muistuttelen vielä huhtikuun loppuun asti olevasta lukijatarjouksesta Starkidsille. :)
Saat yli 25€ tilauksesta -10% alennusta koodilla äitijamelukylänlapset

Meidän päivä

Minun on pitänyt jo pitkään tehdä tämmöinen postaus, mutta kamera ei meinaa ikinää olla matkassa ja puhelimessani on niin surkea kamera että kuvat on pääosin aika suttuisia. Eilen keskiviikkona koitin sitten muistaa kuvata kummallakin, mutta loppupeleissä kuvia ei nyt paljoa ole. Tämmöinen oli kuitenkin meidän eilinen päivä.

6.00
J:n kello soittaa, tökin häntä selkään jotta sammuttaisi kellon nopeasti. J sammuttaa kellon ja nousee ylös.

7.00
Kuulen kun Iida nousee ja kömpii peiton kanssa sohvalle, itse kuitenkin päätän jatkaa vielä unia sillä takana on katkonainen yö.

7.30
Oma kello soittaa. Myös Aino herää siihen. Puen päälleni, petaan sängyt, päästän koiran hetkeksi ulos, laitan pesukoneen pyörimään ja sitten menemme olohuoneeseen jossa sohvalla istuu väsyneen näköinen kolmikko. Katson kaikille vaatteet (paitsi Iidalle joka on jo pukenut), puetaan päälle, käydään hammaspesulla.

7.45
Aamupalalle. Tänään meillä on ruisleipää ja maitoa (itsellä teetä). Lumi ottaa nätisti lääkkeensä. Pikku hiljaa lapset virkistyvät ja aamupalapöydässä käy iloinen puheensorina ja Iidan kanssa puhutaan mitä tänään koulussa on ohjelmassa. Pöydän siivousta ja laitan astianpesukoneen pyörimään.

8.15
Iida antaa Ainolle halin ja lähtee kohti busipysäkkiä. Aino kipuaa tuolille jotta näkee ikkunasta siskon. Heilutus ja lentosuukot vielä pitää lähettää. :)

8.30
Annan koiralle ruuan. Ja menemme siivoamaan Lumin ja Matiaksen huonetta joka on edellisen päivän jäljiltä sen näköinen kuin siellä olisi vieraillut pyörremyrsky. Huoneen siivouksessa vierähtääkin paljon aikaa, mutta kaikki kolme osallistuvat siivoukseen mukisematta. :) Sitten hetkeksi pyyykkien pariin. Tyhjennän astianpesukoneen ja alan valmistella ruokaa. Onneksi sitä on jäänyt eiliseltä, joten vain lämmitys riittää.

10.45
Alan lämmitellä ruokia ja laittaa niitä lautaselle. Pian lapset pääsevätkin jo syömään. Jokainen syö mukisematta ruokansa. Siivotessa on tainnut nälkä yllättää jokaisen. Itse hörppään vain lasin vettä, laitan teeveden lämpiämään.

11.25
Kaikkien lautaset ovat tyhjinä, sitten tiskit koneeseen, käsi ja naamapesulle ja Aino lähtee päikkäreille. Lumi ja Matias menevät leikkimään.

11.40
J tulee jo töistä kotio. Itse juon kupin teetä, kirjoitan blogitekstin Odottaahan se isikin loppuun ja samalla syön pari paahdettua ruisleipää.

12.20
Aino herää. Lumi ja Matias lähtevät jo isin kanssa ulos. Aino syö banaanin ja juo maitoa.

12.45
Mekin puemme Ainon kanssa ja menemme ulos. Ulkona sataa välillä räntää ja välillä ei taas mitään. Viedään hetki puita pannulle, isommat pyörälee, katsotaan kun pappa pesee asuntovaunua ja Aino leikkii kuralammikoissa. Kurahousut vedettiin nyt pienimmälle jalkaan, ettei haalaria tarvii heittää pesuun. Käyn myös koiran kanssa kävelyllä ja J jää siksi aikaa lasten kanssa pihaan. Iidan kummitäti soittaa ja juttelemme hyvän tovin. :)

14.30
Tullaan sisälle kera huudon, sillä Aino on vakaasti sitä mieltä ettei vielä halua tulla.
Käsipesun kautta Lumi ja Matias välipalalle, Aino hörppää lasin vettä ja jatkaa jumpittelua. Itse alan valmistella ruokaa. Tällä kertaa vuorossa on jauhelihakastiketta ja spagettia. Sillä välin kun teen ruokaa, päättää kolmikko tehdä sohvatyynyistä esteratoja, tunneleita ja majoja.

15.30
Ruoka on valmista. Annostellaan J:n kanssa ruuat lautasille ja sitten aletaan syömään. Pöydässä on hiljaista, sillä ulkoilun jälkeen ruoka tuntuu maistuvan. Lumi kysyy koska Iida tulee. Sanon Iidan menneen koulusta kaverille ja sieltä menee sitten jumppaan. Siivoamme J:n kanssa keittiön ja täytämme astianpesukoneen. Lapset suuntaavat leikkimään ja hieman kinastelevatkin. Kurkkaus jääkaappiin ja kirjoitan kauppalistan. Kurkkaan myös uudet blogitekstit.

17.30
Lähden kauppaan ihan yksistäni. Lapst jäävät katsomaan pikku kakkosta ja J keittää itselleen kahvia. Kaupassa kerään ostokset kärryyn. Nappaan hyllystä myös siipiä ja porkkanoita mukaan, jos J:n kanssa herkuteltaisiin illalla.

18.05
Ajan jumpan pihaan ja nappaan siitä Iidan kyytiin. Jumpassa on ollut kivaa ja kotimatkalla käymme kuulumiset läpi.

18.15
Kotona. Läpystä vaihto J:n kanssa. Hän lähtee verkoille ja me aletaan tyhjäämään kauppakasseja.  Kassien kimpussa häärää neljä lasta sekä koira. Ei tullut herkkuja, kuuluu hieman pettyneellä äänellä.

18.50

Vien kolme pienintä pesulle. Suihkussa läträäminen on kaikista ihan parasta. Aino ei tosin tykkää yhtään hiusten pesusta, mutta kunnialla siitäkin selvitään. :)

19.05
Teen lapsille iltapalaksi ruisleipää. Tällä kertaa saavat syödä olohuoneessa pöydän ääressä. Yleensä näin saa tehdä vain harvoin (esim viikonloppuna) mutta tänään kaikki ovat auttaneet äitiä reippaasti siivouksessa, joten tänään lupa on myönnetty. Miten se iltapala uppoaakin kaikille niin hyvin kun ei tarvitse syödä keittiössä? :) Lumilla ei taaskaan ongelmia lääkkeenoton kanssa, reipas tyttö. :)

19.35
J tulee verkoilta ja suuntaamme hammaspesulle. Laitan astianpesukoneen pyörimään, annan koiralle ruuan ja vien Ainon nukkumaan. Muut menevät Lumin ja Matiaksen huoneeseen lukemaan kirjoja ja Lumilla on samalla kylmähoito jalassa.

20.25
Ainolla menee tunti ennen kuin nukahtaa. J laittaa Matiaksen ja Lumin nukkumaan. Iida tulee katsomaan kanssamme telkkaria. Laitan siivet uuniin ja syön porkkanoita niitä odotellessa (dippaan niitä valkosipulidippiin). Niin hyviä pitkästä aikaa.

21.00
Siivet on valmiita. Aletaan J:n kanssa syömään ja Iida menee hammaspesun kautta nukkumaan. Katsotaan samalla hömppää telkkarista ja pian maha on ihan älyttömän täynnä.

22.30
Menen hammaspesulle ja teen samalla kyykkyjä. Olis kannattanut tehdä ne ennen kuin syö. :D Tyhjennän astianpesukoneen ja tarkistan että jokainen pikkuisista nukkuu hyvin, on peitot päällä ja hengittävät. :) Sitten koiruus hetkeksi pihalle. Näprään vielä puhelinta sillä uni ei meinaa tulla.

23.45
Vihdoin alkaa väsyttää ja painan pään tyynyyn.

Odottaahan se isikin

Monesti odotusaikana kysellään äidin kuulumisia ja vointeja. Harvoin sitä kysytään isältä että mites se odotus sujuu? Sillä kyllähän se isäkin odottaa. Odotetaan mm. sitä että puolisossa alkaa raskaus näkymään, pahoinvoinnin ja väsymyksen kaikkoamista, odotetaan vauvan sydänäänten kuulemista, potkuja, ultria, vauvan syntymää ja äidin hormonimyrskyjen laantumista. Jos odotusaika ei ole helppoa äidille niin ei se kyllä ole isällekkään, sillä puoliso ei odotusaikana ole ehkä se helpoin tapaus ja monesti saattaa muistuttaa käytökseltään kaksivuotiasta taaperoa. ;)

Alussa minua vaivasi aivan armoton väsymys, enkä oikein kyennyt mihinkään. Makasin ja nukuin sohvalla aina kun siihen oli vain mahdollisuus. Kun J kotiutui töistä painuin samoin tein nukkumaan ja arki oli hetken aikaa aika selviytymistä. Kun illasta oltiin saatu lapset nukkumaan menin monesti itse perässä. Silloin tuntui että energiaa parisuhteeseen panostamiseen ei ole. J kuitenkin tietää että odotukseni alkumetreillä olen erittäin väsynyt, joten tämä ei tullut hänelle yllätyksenä (vaikka kyllä se häntä varmasti hieman otti päähän). :) Isä voi joutuakkin monesti hoitamaan sekä vanhempia sisaruksia sekä odottavaa äitiä.

Onneksi väsymys ei kuitenkaan vaivannut kamalan montaa viikkoa ja vihdoin jaksoin iltaisin käpertyä J:n kainaloon katsomaan elokuvaa tai jotakin sarjaa. Vaihdoimme taas enemmän kuulumisia ja parisuhde palasi ns siihen normaaliin. J sanoikin minulle hieman ennen puolta väliä, että ihan mahtavaa kun olen saanut energiani takaisin ja jaksan taas muuta kuin vain maata röhnöttää. Oli kyllä itsestäkin mukavaa kun se energia palasi. Sitä oli kuin uusi ihminen. Tässä vaiheessa helpotti myös isän taakka kun toinen osapuoli on takaisin pelissä. :)

On välillä ollut myös hetkiä kun omat mielialani ovat heitelleen valtavasti. On vaikeaa selittää sille toiselle että kuinka ne hormoonit vaan riepottelee ja vaikka sanoisin mitä niin en kyllä sitä tarkoita tosissani ja kannattaa päästää ne toisesta korvasta ulos. Alkuun hormoonit riepotteli mua sen verran että tunteet heitteli naurusta itkuun, kiukun puuskiin ja siitä taas nauruun. Jopa ihan mitättömät asiat on saaneet itkemään (esimerkiksi vaikka se että keittiön pöydällä oli leivänmuruja tai se kun olohuone oli taas kaaoksen vallassa..todellisuudessa  muutama tyyny lattialla). Voin kuvitella kuinka raskasta on sillä toisella osapuolella ottaa vastaan näitä hormoonimyrskyjä ja joutuu miettimään tarkkaan mitä sanoja suustaan päästää. Onneksi J on luonteeltaan niin rauhallinen että ei oo noista mun jutuista millänsäkkään, pahinta olis se että siinä ärähtäis jotain takaisin. Välillä musta tuntuukin että käyttäydyn kuin tuo meidän taapero ja me ymmärretään toisiamme hyvin. :D Onneksi alun hormoonimyrskyt ovat rauhoittuneet ja nykyään tätä tapahtuu, ainakin omasta mielestä, harvemmin.

Kun sydämen sykkeet saatiin kuuluviin on myös isä päässyt niitä dopplerin avulla kuuntelemaan. J kun ei neuvolaan mukaani pääse jossa pääsisi niitä kuuntelemaan. Ultriin J ei myöskään ole päässyt osallistumaan kun on joutunut jäädä katsomaan vanhempia lapsia, mutta onneksi olen saanut mukaani hyviä kuvia jotta J on päässyt näkemään pikkuisen. Yhdessä ollaan jännitetty molempia ultria, ehkä minä kuitenkin enemmän. Yhdessä ollaan ihailtu ultrakuvia ja iloittu sitä kun kaikki on ollut pikkuisella hyvin.

Meillä on niin ihana neuvolatäti, että hän usein kyselee mitäs isä oli tästä mieltä ja mites isä otti tämän uutisen, vaikka J ei olekkaan mukana. Se luo mukavan tunteen siitä että isäkin otetaan huomioon, sillä eihän odotus ole vain naisen asia. Vaikka minä kannan tämän lapsen ja synnytänkin on isällä odotuksessa tärkeä rooli.♥ Meillä J on minulle tärkeä tukipilari ja saa hyvin rauhoiteltua jos stressaan jostakin asiasta.

Vatsan pullahdettua ulos ja kun Minin liikkeet ovat alkaneet tuntua läpi asti on isällekkin odotus yhä todellisempi. J monesti laittaa käden vatsalleni ja pian Mini jo antaa mojovan potkun. Monesti J myös vitsailee vatsani koosta niin että mahtaisiko olla käynyt niin hullusti että ootkin raskaana? Mä kun luulin että sulle vaan noi herkut maistuu liian hyvin. :D On ihanaa kun J on niin hyvin tässä odotuksessa mukana. Minusta on ihanaa kun hän kietoo kädet vatsan ympärille tai juttelee Minille vatsaan.

Yhdessä me tätä pientä Miniä odotamme, yhdessä kuljemme tämän odotustaipaleen ja lopulta yhdessä olemme paikalla kun Mini päättää syntyä tähän maailmaan.♥