Vauvaan valmistautumista: Sairaalakassi äidille

No nyt alkaisi se omakin sairaalakassi olla pakattuna. En oikein edes tiennyt mitä pakkaisin mukaan, sillä toiveenahan olisi päästä Tayssin potilashotelliin ja siellä pidetään omia vaatteita päällä. Muista kun olen ollut aina osastolla niin siellähän nyt ei oikein mitään tarvitse. Kaikki riippuu kuitenkin siitä onko vauvalla ja minulla kaikki niin hyvin että tuonne hotelliin edes pääsen. No mutta sillä varauksella pakkailin nyt itselleni kassin että hotelliin päästään. :)

Omaksi kassiksi ostin kaupasta ihanan Muumin kestokauppakasin jolle on jatkossakin sitten käyttöä. Pakkasin sinne muutaman pitkähihaisenpaidan, imetyspaidan, kolme toppia, kahdet housut, alusvaatteita, sukkia, töppöset (jotka pitää muistaa nakata mukaan ennen synnytysvastaanotolle menoa), imetysliivit x2, villasukat, fazerin sinisen (joka on vaihtunut moneen kertaan kun joku ahmatti on käynyt syömässä sen ja tilalle on pitänyt ostaa uusi), suolakeksejä, pillimehua, puhelimen ja kameran laturin. Lisäksi tuolta löytyy vielä harmaa pussukka, jonka sisällä on pinnejä, ponnareita, hiusharja, liivinsuojia, maidonkerääjä, dödö, hammasharja, hammastahna, hiustenpesuaine ja vartalonpesuaine.

Tämä kassin sisältö on siis sellainen joka tuodaan minulle sitten vauvan synnyttyä autosta joko osastolle tai sinne hotelliin. Jos huomaan tuolta puuttuvan jotakin niin J saa sitten tuoda kotoa ne mitä tarvitsen. Koitin valita mahdollisimman löysät ja mukavat vaatteet, ettei ainakaan mikään sitten purista. Nuo naposteltavat on pakattu ajatellen sitä aikaa kun ollaan osastolla/hotellissa. Synnytykseen en oo ikinää varaillut eväitä tai musiikkia. Ensinnäkin mulle kelpaa radion pauhu taustalla ja nuo ovat tulleet niin nopeeta maailmaan, ettei siinä edes kerkeä ajatella mitään evästä. :D

Omaan käsilaukkuun, joka kulkee sitten koko ajan mukanani pakkaan kameran, puhelimen ja neuvolakortin, joka on siellä itseasiassa koko ajan. :) Lisäksi mukana kulkee meikkipussi, jos sitä edes tarviin. (Jouduin perumaan viimeisen ripsihuollon, kun en enää mitenkään päin olisi pystynyt siinä makaamaan :/ joten kunhan ristiäispäivä on tiedossa niin käyn ennen sitä laittamassa räpsyt kuntoon). Ajatella että ensi viikolla on jo laskettu ja tänään päiviä siihen on enää 9!!! Sitä tiedä vaikka tuolle sairaalakassille tulisi piankin käyttöä.

Edelliset vauvaan valmistautumis postaukset

Vauvaan valmistautumista: Pinnasänky

Vauvaan valmistautumista: Hoitonurkkaus

Vauvaan valmistautumista: Sairaalakassi vauvalle

Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille!

10v juhlat juhlittu

Ensimmäisenä pitää todeta että huh,  onneksi tämä päivä on nyt pulkassa. Aamusta aloin tohottamaan synttärivalmistelujen kanssa kahdeksalta ja nyt sain lapset maate ja istahdin oikein kunnolla sohvalle. Oma läppärin kello näyttää tätä kirjoittaessa 20.55. Näin raskauden viimeisillä metreillä ei oo kyllä mitään herkkua jäjestää syntymäpäiviä, mutta suoriuduin kunnialla. :)

Kahdentoista aikaan saapui ensin Iidan kaverit, joille oli pöydässä tarjolla erilaisia sipsejä, nakki/viinirypäletikkuja, cocktailpiirakoita ja munavoita, keksejä, karkkia, marenkia, "vaahtokarkkitikkareita" ja mokkapaloja. Juomana oli hörppy mehuja kahdessa ei maussa. Mentiin tarjottavien kanssa todella helpolla, mutta hyvin tuntui kaikki tekevän kauppansa. :) Vuosi sitten oli jäätelöbaari, mutta tällä kertaa se skipattiin ja onneksi, koska kuuman ilman vuoksi jäätelöt olisi sulaneet kyllä hetkessä. :)

Parisen tuntia Iida sai touhuilla kavereiden kanssa ja sen jälkeen oli puolen tunnin ns. siirtymä kun siivoilin edellisiä pois, täytin kuppeja ja laitoin uusia tarjottavia esille. Lisäsin pöytään oman äitini tekemän kuivakakun ja J:n äidin tekemät kinkkusarvet. Ihanaa kun molemmat tekivät jotakin, niin helpotti omaa urakkaa huomattavasti. Kiitos.♥

Täytekakun kanssa mentiin tällä hetkellä todella helpolla. Energiaa (tai lähinnä se asento ei olisi ollut paras) ei kyllä olisi piisannut monen illan kestävään koristeiden väsäämisen. Onneksi Iida toivoi vain mansikkaista kermakakkua ja suunnilleen hypin riemusta, sillä se olisi helposti toteutettavissa. Koristeeksi halusi muutaman perhosen. Tein torstaina pikeeristä perhosia ja numeron  kakun päälle. Tosin tuo kymppi kyllä sortui ennen kuin sain kakun sukulaisten ja kummien eteen, mutta kerkesin sentään räpsimään kuvat. :) Tämmöinen sitten tuli Iidan perus kermakakusta.

Kakkuun piti tehdä alkuun erilainen pursotus, mutta päädyin sitten tasoittamaan reunat vain lastalla ja laitoin alas puolikkaita mansikoita. Sisälle Iida halusi ihan mansikoita, persikkaa ja banaania kera kermavaahdon, joten sellaisethan sinne laitettiin. Onneksi Iida piti kakusta, sehän se tärkein juttu taas oli. :)

Tarjottavaa oli riittävästi ja kaikki meni hyvin kaupaksi, mitään ei jäänyt ihan älyttömiä määriä jäljelle. Ilma oli aivan ihana ja ulkona vietettiinkin paljon aikaa. Samalla juhlistettiin myös J:n syntymäpäivää joten kakun eteen asetettiin yksitoista kynttilää joista yksi oli J:n. Molemmille laulettiin tietenkin erikseen onnittelulaulu. :)

Rakastan syntymäpäivien järkkäämistä ja varsinkin se tunne kun pääsee illalla istumaan ja takana on ihanat juhlat on loistava. Nyt tosin sormet ja nilkat on ihan turvoksissa, mutta se on pieni vaiva, kivaa meillä oli ja touhua riitti koko päivän. :) Kiitos kaikille juhliin osallistuneille, Iidalle merkkasi paljon että pääsitte paikalle.♥

Huomenna juhlinta jatkuu kun suunnataan juhlimaan kummipoikamme syntymäpäiviä. Elokuu onkin vain yhtä juhlaa täynnä. :)

Raskausviikko 38+0 neuvolassa ja koominen sf-käyrä

Pahoittelen jo valmiiksi että tällä hetkellä blogissa on todella paljon kaikkea odotushömppää, mutta on tää niin jännää ja ihanaa aikaa, että pakko näitä on johonkin päästä hehkuttamaan. Lisäksi näistä jää loistava muisto itselle ja varmasti tulen paljon lukemaan näitä tämän odotuksen jälkeen. Ehkä pitäisi kirjoittaakkin kuinka tää odotus on kamalaa ja kurjaa, joka paikkaa kolottaa, maha on tiellä jne jotta voisi sitten vauvakuumeen iskiessä muistella kuinka kauheeta tämä on. Mutta kun ei tarvii semmosia kirjoitella kun olen elämäni kunnossa, rakastan tätä mahaa, missään ei ole oikein kolotuksia, liitoskipujakaan ei pahemmin ole muutenkin tää on niin ihanaa aikaa.♥

No mutta taas on viikko vierähtänyt ja laskettuaika vain lähenee lähenemistään. Päiviä laskettuun on enää 14!!! Tottakai on mahdollista että päiviä on enemmänkin ja Mini viihtyy kauemmin yksiössään, mutta jotenkin luotan siihen että tuossa lasketun tienoilla hän sieltä putkahtaa maailmaan. Edelliseen postaukseen onkin tullut jo mukava määrä veikkauksia, niitä on ollut erittäin kiva lueskella, katsotaan kenen veikkaus osuu lähimmäksi. :)

Eilen kävin neuvolassa ja laitetaampa nekin tähän ylös. Suluissa taas viime kerran mitat

Rv: 37+6 (35+6)

Paino: 68,5kg (66.2kg)

Muutos/vko: 1150g (250g)

Turvotukset: + (+)

RR: 108/67 (107/67)

Pissa: puhdas (puhdas)

Hb: 122 (-)

Sf-mitta: 34cm (28cm)

Tarjonta: Rt (Rt)

♥-syke: 149

Tällä kertaa oli jälleen se ns. oma neuvolantäti. Painoa oli tullut aivan hurjasti, mutta neuvolantäti sanoikin että kun vaaka muuttui niin se vaikuttaa varmasti. Niin mäkin uskon, mutta luulen myös että täysin lapasesta karannut suklaan syöminen (muutama hamppariateria, kebabannos yms.) on osa syyllinen samoin kuin ummetus joka on tehnyt paluun. Pitäisi vaan taas lisätä veden juomista kun se on nyt vähentynyt aika paljon. Myöskään tuo sf-mitta ei mitenkään voi pitää paikkaansa, sillä Mini majailee jo aika alhaalla ja eihän tuo mitta ole millään voinut kasvaa kuudella sentillä kahdessa viikossa, varsinkin kun masukin on alempana. :D Pakko oli koittaa minkä mitan itse sain ja sain 29,5cm. Vauvan kun tuntee niin hyvin tosta mun masun läpi. No toi mitta on nyt mitä on, jokainen mittaa omalla tyylillä mutta kyllähän tuo käyrä vaan aika koomiselta näyttää. :D Tuo viimeisin raksi kannattaa unohtaa, kun terkkari meinas eka merkata mitan väärälle viikolle.

Mini majailee siis jo aika alhaalla, pää ei pahemmin enää heilunut eikä siitä oikein saanut kiinnikään. Terkkari meinas jo että voi tulla piankin lähtö, mutta itse oon kyllä sitä mieltä että ei tässä vielä mihinkään olla menossa. :) Supistuksiakin tulee niin harvoin ja mitään jomotusta niihin ei edes liity. Katsoimme myös vasta-aina verikokeiden tulokset ja niissä oli yksi arvo positiivinen ja hetkeksi jo huolestuin, mutta onneksi vasta-aine on kai sen verran heikko, ettei sillä ole merkitystä raskauden kannalta, huh. Nyt on vihdoin myös se streptokokki otettu ja toivotaan että se on negatiivinen niin ei sitten olisi niin hoppu sairaalaan tippaan.

Hyvin täällä siis jaksellaan eikä välillä edes tunnu että olisi jo näin viimeisillään, paitsi silloin kun koittaa nostaa tavaroita lattialta. Koitan silti kovasti touhuta kaikkea, mutta kyllä välillä tuntuu myös hyvältä heittäytyä sohvalle ja napata läppäri syliin. Olen sitten lueskellut blogeja tai katsellut lasten kanssa koneelta kuvia tai ohjelmia. Tosin nyt on ollut niin upeita ilmoja että ulkona ollaan viihdytty todella paljon. Ihanaa kun sitä lämpöä vielä tuli. :)

Tässä kuvaa kun Mini pönkee masussa, kivasti menee maha ihan toispuoleiseksi kun toinen siellä jumppailee.

Nyt tämä äiti alkaa leipomaan, sillä huomenna juhlitaan Iidan 10v juhlia. Ensin saapuu kaverit ja samana päivänä vielä hieman myöhemmin kummit ja sukulaiset. Tällä kertaa mennään tarjottavien kanssa mahdollisimman helpolla, sillä keittiössä seisominen ei oikein houkuta. Ihanat mummut ovat onneksi lupautuneet auttamaan tarjottavien kanssa. ♥ Kakku tietysti tehdään ja onneksi Iida toivoi vain perus kermakakkua, huh. Nyt monen tunnin ajan istuminen keittiönpöydän ääressä väkertäen koristeita ei nyt olisi ehkä ollut kovinkaan mukavaa. :)

Ihanaa ja ennen kaikkea aurinkoista viikonloppua kaikille ihanaisille!