Lyhyet kuulumiset reumapolilta

Meillä oli kesän jälkeen käynti reumapolille. Lumi on taas hieman ontunut jalkaansa ja pelkäsinkin että mitä sieltä löytyy. Ultralla ei näkynyt selvää nesteilyä, mutta lääkäri näki saman kuin mekin olimme nähneet ettei Lumi kävele taaskaan puhtaasti. Jalkaa väännellessä sekä vasen nilkka että lonkka tuntuivat jäykiltä eikä niitä saatu taivuteltua yhtä helposti kuin oikean puolen jalkaa. Positiivista oli se että kaularanka liikkui ainakin paremmin. :)

Hoidoksi koitetaan nyt alkuun viikottaista fysioterapiaa (josta oltiin kesätauolla) sekä nostettiin pronaxen annosta, jota ilmankin kerettiin olemaan jo jonkin aikaa. Oli niin loistava juttu ettei ainakaan Methotrexaten annostusta lähdetty nostamaan, koska se on alkanut jälleen aiheuttamaan pahaa oloa. Foolihapon ottokin on välillä aikamoista taistelua sillä enää ei kelpaa se piilottelu piltin soseisiin vaan ne kaikki tulee ylös. :/ Saatiinkin neuvo että jos koitetaan jemmata osa foolihaposta vaikka vaahtokarkin sisään. Tosin niin pienenä määränä ettei Lumi sitä huomaa. Epäilen kyllä ettei se onnistu, mutta koitamme tuota silti. :)

Nyt sitten seuraillaan tilannetta ja toivotaan että pelkkä tulehduskipulääkkeen nostaminen korjaisi hieman tilannetta parempaan. Kurja jos tulehdukset tekevät taas paluun. En millään haluaisi rajoittaa tytön menemistä, kun juuri on saanut nauttia niin siitä, kun saa tehdä taas ihan kaikkea.

Samalla kertaa pyörähdettiin myös silmäpolilla, jossa kaiken todettiin jälleen kerran olevan erittäin hienosti, huh! Seuraava käynti silmäpolille olisi sitten vasta puolenvuoden päästä. Onneksi sentään silmissä kaikki on kunnossa. :)

Mukavaa torstaita kaikille!

Mini jo kaksi viikkoa

Siis ajatella, tänään meidän Mini täytti jo kaksi kokonaista viikkoa, kääk!! Mennyt aika ihan hujauksessa synnytyksestä tähän päivään. 

Pieni mies on kyllä aivan ihana! Aamuisin vierestä herää niin aurinkoinen tapaus joka kääntelee vimmatusti päätään puolelta toiselle suu apposen auki ja etsii tissiä. Niin suloinen näky. Mini jää usein ensimmäiseltä syötöltä kainalooni nukkumaan. Sitten kun herää toisen kerran niin ei tarvii nousta ottamaan toista viereen. Joskus tosin Mini nukkuu aamuun asti. Nukkumaan mennään siinä yhdentoista ja kahdentoista välillä ja syömään heräilee kahden ja neljän välillä. Aamut meillä alkaa ennen seitsemää, tosin Mini saattaa jäädä vielä nukkumaan meidän sänkyyn.

Imetys sujuu todella hyvin. Tissillä roikutaan 1-4 tunnin välein riippuen siitä kuinka hyvin on edellisellä kerralla syönyt. Joskus nimittäin uni ottaa voiton ja syöminen loppuu hyvinkin lyhyeen. Maitoa tulee hyvin, juuri Minin tarpeisiin ja olenkin niin onnellinen kun tällä kertaa maitoa ei tule niin että sitä suihkuaa joka paikkaan kun toinen edes hetkeksi irroittaa otteensa. Imetyshetket ovat olleet myös siksi mukavia että poika ei roiku tissillä tunnin vertaa kerralla, vaan yleensä lopettaa jo 15-20min jälkeen. Tämä on myös mukava juttu äidille, sillä ei ole sitten nuo "syöttökalut" niin arat. :)

Päivisin ollaan hereillä jo enemmän ja päikkäreitä nukutaan vähän miten sattuu. Välillä nukkuu vain pieniä pätkiä ja välillä taas vedetään sellaisia neljän tunnin unia. Äidin syli on ehdottomasti se paras paikka. Siinä nukuttaisi vaikka kuinka mutta heti kun laskee niin alkaa ähinä. Ulkona Mini on ollut vielä sylissä, mutta nyt pitäisi alkaa totuttelemaan myös vaunuiluun. Sisällähän Mini nukkuu päikkärit vaunuissa mutta ulkona ei olla niiden kanssa vielä oltu. Jospa sitä päästäisiin kohta ihan vaunulenkille asti.

Tutti otettiin käyttöön jo heti laitoksella ja sitä tuputan päivittäin. Aina se ei todellakaan kelpaa ja siinä on oma kikkansa saada poika sitä syömään, mutta kun sen sinne suuhun saa niin kyllähän sitä syödäänkin. :) Ehdottomasti siis haluan että tutti on käytössä, se on tietyissä tilanteissa sitten niin suuri apu.

Eilen kävi neuvolantäti kotikäynnillä ja toi mukanaan mm.ssa Pamperssin vauvapakkauksen, Vaavinkaiset cd-levyn (tuutulauluja ja syliloruja), paljon esitteitä, villasukat sekä neuvolakortin johon kirjattiin ylös paino joka näytti 3520g. Syntymäpaino 3415g siis saavutettu ja ylitetty. :) Hyvin siis riittää tuo oma maito. Minillä oli myös kaikki oikein hyvin ja samaan malliin jatketaan. Kahden viikon kuluttua on neuvolalääkäri jossa saadaan taas tuoreet mitat. 

Raskaudesta palautuminen

Moni varmasti muistaa kuinka raskauden yhdessä (=monessa) vaiheessa stressasin kovasti painosta ja tulevista kiloista. Söin hyvin ja laitoin herkuttelun ihan minimiin. Annoin itselleni luvan herkutteluun vain viikonloppuisin. Pitkään tuo sujuikin hyvin ja paino nousi maltillisesti, kunnes lopussa kontrolli hävisi ja vetelin herkkuja sen minkä kerkesin. :D Normaali ruoka ei enää maistunut ja olisin voinut elää pitsalla ja suklaalla. Alussa paino nousikin maltillisesti, mutta lopussa sitä tuli yli kilon viikko tahdilla (toki siinä oli jo turvotustakin mukana). Kiloja kertyi koko raskauden aikana kuitenkin vain 13.7 kg joka on minulle vähän, sillä edellisissä niitä on tullut 16-20. 

Palautuminen lähti kyllä todella vauhdilla käyntiin. Sairaalaan jäi kahdeksan kiloa ja kotiin niitä kannoin vielä reilut viitisen kiloa. Yllätyin todella kuinka niin paljon jäi sairaalaan, yleensä kun oon tuonut niitä kotio rutkasti enmmän. Laitan alle kuvaa siitä millaisen masun kanssa lähdin käynnistykseen ja vierestä löytyy kuva 12 päivää synnytyksen jälkeen. Nyt kiloja on jäljellä enää reilu neljä lähtötilanteeseen.

En ole tehnyt mitään jotta kilot lähtisivät tippumaan, sillä haluan että maidontulo ei kärsi. Syön siis kuin hevonen ja herkkuja menee kasapäin. Lisäksi tuntuu että napostelen ihan koko ajan jotain, mutta kyllähän tuo imetys kuluttaakin. Maitoa tulee ihan hyvin mutta nyt en ole kärsinyt suihkutisseistä niin kuin yleensä. Liekö siihen syynä se että painoa kertyi nyt vähemmän niin maitoakaan ei tule koko ajan ns yli äyräiden. Kunhan maitoa tulee riittävästi oman pienen tarpeisiin niin hyvä on. :)

Ensimmäistä kertaa sitten esikoisen odotuksen jälkeen en stressaa painostani synnytyksen jälkeen. Olen oikein tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen, eikä ne jäljellä olevat kilot kummittele. Ne tippuvat jos tippuvat. Haluaisin kuitenkin kiinteytyä jonkin verran, mutta sen kerkeää myöhemminkin. Sen pahemmin en meinaa vaa'alla alkaa ravaamaan, kunhan itsellä on hyvä olla niin se riittää minulle.

kuvat otettu 12 päivää synnytyksen jälkeen 31.8.

Olen 172cm pitkä ja lähtöpainoni ennen raskautta oli 56kg ja nyt painan sen 60,5kg. En tavoittele tuota lähtöpainoa, olen tyytyväinen vaikka siihen 58 kiloonkin, mutta niin kuin jo ylempänä kirjoitin niin puntarilla en meinaa ravata ja se oma olo kertoo sen milloin olen vartalooni tyytyväinen ja tällä hetkellä oma vartalo tuntuu juuri sopivalta. :) Ajatella että tämä kroppa on jo viiteen kertaan venynyt aikamoiseksi palloksi.♥

Oikein ihanaa syyskuun ensimmäistä kaikille!