Kaksplus.fi

lauantai 13. helmikuuta 2016

Juo, juo ja juo


Imetysaikana olisi todella tärkeää muistaa juoda paljon ja täytyy myöntää että juon aivan liian vähän vettä vuorokaudessa. Ja nyt jos koskaan olisi niin tärkeää pitää huoli omasta nesteytyksestä. Miten voikaan olla niin vaikeaa tarttua siihen vesilasiin ja kulauttaa se alas? Miten ihmeessä muistaisin päivän aikana juoda tarpeeksi? Myös silloin kun ei janota.

Muutos pitäisi tehdä, sillä huomaan että niinä päivinä kun juon liian vähän särkee päätäni helpommin ja maitoakaan ei tule ihan niin paljon kuin normaalisti. Kärsin tällä hetkellä lahosta päästä, saatan täyttää vesilasin ja hörpätä kerran kun pitäisi juoda se kokonaan. Mutta onko kamalampaa kuin se että yrittää juoda vaikka ei janota yhtään. Yksi keino voisi olla se että joka kerta kun kävelen vesihanan ohi kulautan lasillisen vettä, tai edes vähän. Kuljen siitä kuitenkin todella monta kertaa päivän aikana, joten voisi olla että vesi tulisi pian korvista ulos. Toinen vaihtoehto, joka olisi ehkä se parempi, olisi täyttää yksi tai kaksi limsapulloa vedellä ja tunkea jääkaappiin. Ja ne pitäisi sitten tyhjätä päivän aikana. Yhteensä sellainen 3L olisi hyvä määrä tai kunhan menisi edes reilu 2L. Tämä tyyli oli käytössä odotusaikana ja se toimi. Kunnes huomasin että yhtäkkiä se vesi vain seisoi siinä pullossa, ilman että kukaan joi sitä.

Raskausaikana siis muistin juoda hyvin ja se piti suurimman turvotuksen poissa. Nyt sitten ollaan menty takapakkia. Monesti kun istahdan sohvannurkkaan imettämään Hugoa niin iskee aivan järjetön jano. Monesti pitää pyytää jonkun tuomaan lasillinen vettä kun jano on aivan armoton. Jos taas olen muistanut juoda hyvin ennen imetystä niin jano ei iske. Yhdessä vaiheessa pidin pienessä pullossa vettä lähellä aina kun imetin, mutta lapset kävivät aina hörppimässä siitä joten veden seassa killui myös taaperon kuolaa. Niimpä luovuin siitä.


Olen pistänyt merkille, että illasta vettä kuluu ihan tolkuttomia määriä. Keho ikään kuin huutaa nestettä vaikka en varsinaisesti kärsi janon tunteesta. Kittaan sitä helposti yli litran, lähemmäs kaksi, ja olen vähän väliä täyttämässä lasia. Olisi kuitenkin hyvä että myös päivällä tämä onnistuisi, jottei illasta alkaisi särkeä päätä. 

Nyt kysynkin, että onko teillä antaa jotakin hyvää vinkkiä, millä muistaa juoda tarpeeksi päivässä?

perjantai 12. helmikuuta 2016

Se riittämättömyyden tunne..


..iskee aina silloin kun joku lapsista sairastuu. Silloin sitä toivoo että omistaisi muutaman käden lisää tai kaksoisolennon, joka lohduttaisi välillä toista. Toivoisi että voisi pitää sylissä, suukottaa otsaa, jutella mukavia ja hoitaa juuri sitä joka sitä eniten kaipaa, ilman että syli pitää jakaa. Silloin äidille iskee se kaamea riittämättömyyden tunne. Hugo haluaa syliin ja samalla Aino joka eilisen terveen päivän jälkeen alkoi sairastaa uudelleen tarvitsee äidin syliä. Siinä sitä onkin sitten ollut äidin syli täynnä pikkuisia. Miten sitä toimii että molemmat saavat samaan aikaan juuri sen mitä sillä hetkellä tarvitsevat.

Normaalisti, kun kukaan ei sairasta, aikaa riittää jokaiselle lapselle hyvin. Ne hetket eivät välttämättä ole pitkiä, mutta jokaiselle on sitä riittää. Kaikkien kuulumiset kuullaan, kaikkien kanssa tehdään aina jotakin pientä ja se on lapsistakin kivaa. Nyt kun sitten yksi sairastuu kaipaa hän enemmän huomiota ja syliä. Isommathan tämän jo ymmärtävät, että äidillä on päivisin kädet aika täynnä ja että sairaana oleva tarvitsee nyt äitiä. Mutta Hugo. joka on oikea sylivauva ei sitä tietenkään käsitä. Hän on nyt ollut enemmän lattialla, enemmän kuin yleensä, mikä on tietysti hyvä. Mutta entäs kun siellä viihdytään edelleen aika lyhyitä aikoja. Siinä me olemme sitten istuneet lattialla Aino sylissäni ja koittaneet samalla viihdyttää Hugoa. Pian kuitenkin myös Hugo haluaa syliin ja olemme vain yksi läjä olohuoneen lattialla. Minulle on toisaalta se ja sama missä istumme kunhan molemmilla on vain hyvä olla.


Ainolla oli kahden päivän kuumeilun jälkeen yksi kuumeeton päivä, kunnes tänä aamuna sängystä nousi kuumeinen tyttö joka itki korvaansa. Tiesin heti että tulehdushan siellä, sillä niin paljon tyttö itki. Ilta ja yö oli onneksi sujuneet rauhallisesti, eikä korva ollut kipuillut. Varasin ajan lääkäriin ja korvatulehdushan siellä. Aino on koko aamun ollut sylissäni samaan aikaan kuin Hugo. Sydäntä riipaisi kun jouduin nostamaan tytön pois sylistäni siksi aikaa kun Hugo söi. Pieni nukahti sitten sohvalle ja Hugo lähti ulos nukkumaan. Silloin oli aikaa vanhemmille lapsille, jotka tosin halusivat sitten leikkiä vain kahdestaan.

Mutta kun kaksi pienintä itkee samaan aikaan ja koitat lohduttaa molempia, niin oikeasti menaa päästä poru itseltäkin. Sitä tuntuu ettei pysty täysillä keskittymään toisen murheeseen, täyttämään sitä tarvetta jota lapsi juuri sillä hetkellä tarvitsee.  Se turhauttaa. J on päivät töissä, joten päivisin sitä toista syliä ei ole. Normaalisti ei mitään ongelmaa, mutta nyt kun Aino on todella itkuinen niin haastetta on todellakin piisannut.


Onneksi tätä riittämättömyyden tunnetta ei yleensä ole, paitsi joskus, muttei silloinkaan tässä mittakaavassa. Olisi ihan kamalaa jos tuntuisi vuosi vuodelta tältä, ettei vain pysty antamaan tarpeeksi huomiota jokaiselle lapselle ja juuri silloin kun he sitä eniten tarvitsevat. Tietysti meillä on hetkiä arjessa kun pitäisi ratketa kahtia että pystyisin sillä sekunnilla olla paikalla tarvittaessa. Silloin yleensä katsotaan kenen asia on se ns. kiireellisin. Hugo voi odottaa jos kyseessä ei ole paha tilanne, mutta jos poika on nälkäinen yms. niin silloin hänet hoidetaan ensin ja muut odottavat. 

Riittämättömyyden tunne on kyllä kamala. Pieni riittämättömyyden tunnehan on ihan normaalia, mutta tämä joka pisti jo itkemään ei ole kivaa. Onneksi kuume ja nämä taudit selätettyä tiedän että palaamme normaaliin ja äidin sylissä on tilaa myös muille, eikä sitä tarvitse koko ajan jakaa toisen kanssa.

torstai 11. helmikuuta 2016

Ystäväkirja -haaste pikku ihmiselle

Sain Minnalta Harmaa ja muut iloiset värit -blogista kivan haasteen, kiitoksia tästä. Päätin että Aino saa näihin vastailla.  Kesken leikin vain ei olisi millään malttanut. Äiti on hieman myös lisäillyt tuonne ja ne löytyy suluista.


Nimi (oikea tai jolla esiinnyt blogissa) ja blogin nimi?
Tophi (äiti lisää että blogissa kulkee nimellä Aino ja blogin nimeä ei osannut sanoa itse).
Äiti ja melukylän lapset

Ikäsi?
Pieni, sen jälkeen näyttää kolmea sormea ja sanoo "näin."

Parasta just nyt?
Muumit on kivaa ja leikkiminen.

Lempiruoka:
Kaikkea ja kastike. Haluan kattoa kuvia, saanko kattoa kuvia? (näki mun puhelimen pöydällä).

Lempijuoma:
Maito
(Aino juo kyllä hyvin maitoa mutta pyytää usein myös vettä jos on vain jano.. ruokajuomana maito).

Suosikkileikkini:
Kaikki on kivaa..Piilosta leikitään! --> lähtee juoksemaan heti piiloon.

Harrastukset:
Hampaiden harjaaminen. Hih luulen ettei ihan käsittänyt. Mutta Aino ei vielä harrasta mitään. Syksyllä aloitetaan liikkari jos vain mahdutaan mukaan. 

Idolini: 
Mä  ja nostaa kädet ylös. Hih, muotoilin kysymyksen uudestaan näin: Ketä ihmistä ihailet johon Aino vastasi Erika-täti, se tulee mun kaa leikkimään. 

Valitse parempi vaihtoehto  potta/vaippa, auto/juna, kukkakaali/parsakaali, lämmin/viileä ja oma sänky/äidin kainalo:
Potta
Auto
Parsakaali (ei kyllä tykkää kummastakaan)
Viileä (Aino kyllä inhoaa kylmää)
Äidin kainalo (Aino nukkuu omassa sängyssä, mutta muuten viihtyy paljon kainalossa)

Haaste lähtee eteenpäin seuraaviin blogeihin



Nöpsyn ystävänkirja -blogihaasteen säännöt:

– kerro, kuka bloggaaja haasteen sinulle antoi ja mistä blogista
– vastaa blogipostauksessa annettuihin kysymyksiin
– haasta muutama blogilapsi tai -perhe vastaamaan kysymyksiin
– ilmoita haastetuille, että heidän on haastettu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...