Elämäni kamalin ja ihanin joulu

Näin aikuisiällä minulla on kaksi joulua, jotka ovat jääneet erityisin hyvin mieleeni. Toinen niistä sen kamaluuden ja toinen sen ihanuuden takia. Toisessa joulussa koettiin suuri menetys ja toisessa taas saatiin elämän paras joululahja, jota parempaa en ole koskaan saanut. Vuonna 2007 oli kamalin joulu, kun jouduin kokemaan kipeän keskenmenon raskausviikolla 10. Tämä tapahtui muutama päivä ennen joulua ja jatkui vielä sen jälkeenkin. Tuo joulu on jäänyt mieleen sen synkkyydellä. Se sisälsi paljon kipua ja kyyneleitä. Tässä on muutamia otteita mitä olen siltä ajalta kirjoittanut ylös.

"Kolme viikkoa takaperin tein positiivisen testin. Kuinka onnellinen sitä voikaan olla noista kahdesta viivasta. Mutta olisi pitänyt luottaa siihen ääneen joka minulle hoki, että älä nyt innostu, kaikki ei taida olla ihan kunnossa. Ehkä tämä ei olisi silloin tuntunut näin pahalta."

"Olen ollut niin kipeä, keskenhän se meni. Tapahtui se mitä eniten pelkäsin ja josta se ajatus koitti minua varoittaa. En kuitenkaan olisi uskonut, että joulu kuluu lääkkeellisessä tyhjennyksessä. En olisi kuvitellut, että sikiö on ollut sisälläni kuolleena jo yli neljä viikkoa. Että en voinut katsoa näytölle, kun lääkäri sanoi ei valitettavasti löydy sykettä. Samalla kun viereisessä pedissä oli äiti, jonka vauvan vahva sydän jumpsuttu kovaa kyytiä. Olin katkera. Rakensin pilvilinnoja jotka olivat sortuneet. Olin lääkkeellisessä tyhjennyksessä ja se oli kamalaa. Kahdeksan tuntia lääkkeellisiä supistuksia ja paljon hyytymiä. Kipua joka ei johda mihinkään. Tyhjyys. Tyhjennys kuitenkin kai onnistui ja pääsen viettämään joulua kotiin. Iida on isin kanssa koristellut kuusenkin." 

"Joulu tuli ja meni, mutta kivut jatkuu. Voisiko tämä tuska jo loppua. Ihan kuin vauvan menetys ei olisi ollut jo tarpeeksi kova pala. Tuli Tapaninpäivä ja olen jälleen sairaalassa. Kohtuni ei tyhjentynytkään ja sisältäni kiskottiin isoja hyytymiä kolmen kätilön voimin. Se sattui, mutten enää jaksanut välittää, henkinen kipu on isompaa. Joko tämä kärsimys nyt loppuisi."

Toinen joulu joka on jäänyt erityisesti mieleeni on kuusi vuotta takaperin. Elettiin vuotta 2010 kun 20.12. yöllä pienellä pojalla olikin yhtäkkiä kova kiire maailmaan. Pika vauhdilla syntynyt pieni poika täytti tuona jouluna sydämeni rakkaudella. En olisi koskaan voinut toivoa niin ihanaa lahjaa. Pääsimme sairaalasta jouluksi kotiin ja se joulu meni täysin tutustuessa uuteen perheenjäseneen. Vaikka kuusen alta paljastui tuona jouluna mitä ihanempia lahjoja, oli paras saamani lahja minun sylissä.

Molempiin jouluihin mahtuu valtavasti muistoja, kipua ja kyyneleitä. Toisessa ne kaikki ovat positiivisia. Molempina vuosina joulu on jäänyt hieman puolitiehen. Toisena jouluna joulu oli musta ja muistan varmaan aina sen kivun ja pelon mikä minulla oli. Muistan sen huono äiti fiiliksen, kun en kyennyt kivuiltani järjestämään esikoiselle parasta joulua. Muistan kuinka minun ollessa sairaalassa, mieheni oli tyttäreni kanssa hakenut ja koristellut kotiin kuusen ja kuinka he olivat tehneet auton ratista kuusenjalan, koska eivät olleet löytäneet oikeaa. Muistan kuinka itkin kun pääsin kotiin. Olin niin onnellinen siitä mitä minulla oli, mutta samalla takaraivossa jyskytti ajatus siitä, mitä minulla olisi voinut olla.

Joulu 2010 jäi myös laittamatta, mutta tuolloin vuodatin onnen kyyneleitä. Saatiin koristella kuusi yhdessä, laulettiin samalla joululauluja ja syliteltiin pientä aarretta. Tuona jouluna opin, että joulu tulee ilman suurta sähellystä. Joulu voi olla hyvä vähemmälläkin laittamisella, tärkeintä on että kaikki rakkaat ovat lähellä, kaikki ovat terveitä ja jokaisella on hymyssä suu.

Tulen tuskin koskaan unohtamaan näitä jouluja. Toista sen kamaluuden ja toista sen ihanuuden takia. Nämä joulut ovat myös nitoneet miestäni ja minua yhä vain läheisemmiksi ja lujemmaksi tiimiksi. Toivon että tästä joulusta tulee iloinen ja rakkaudentäyteinen joulu.

Mikä on sinun ihanin ja kamalin joulu?

Kaksplus verkostobloggaajien pikkujoulut

Tiedättekö, että en edes tarkalleen muista koska olisin juhlinut pikkujouluja. Uskallan jopa väittää, että siitä on kulunut yli kymmenen vuotta. Nyt tähän se apina emoji, jolla on kädet silmien edessä. Ihan uskomatonta, mutta totta. Niinpä olin enemmän kuin innoissaan, kun Kaksplussan verkostobloggaajilla oli pikkujoulut lauantaina Tampereen Torni Hotellissa. Käytössämme oli aivan upea Visio Klubi, joka sijaitsee kerroksessa 17. Voin sanoa, että näkymät sieltä oli aivan mahtavat.

Ihan aluksi oli mahdollisuus osallistua Torni Hotellin esittelykierrokselle ja pitää sanoa, että se oli aivan loistava. Vaikka aikaa olisi voinut olla siihen enemmänkin, niin kyllä tuossakin ajassa pääsi kurkistamaan paljon hotellin ihaniin tiloihin ja kuuli paljon kaikkea mielenkiintoista. Olen jo 100% varma, että tuonne varataan kyllä miehen kanssa huone ja viedään lapset mummulaan. Hotellihuoneet näytti niin kutsuvilta ja voisin kuvitella oikeasti pystyväni rentoutumaan siellä.

Ohjelmassa oli mm aarteenetsintä, jossa onni suosi minua ja löysin itselleni By Pinjan ihanan korun. Lisäksi sai tutustua ihmisiin blogien takana. Osa olikin jo tuttuja ja nähty ennestään, mutta paljon tuli myös uusia tuttavuuksia. Tiedättekö, kuinka kiva on vihdoin tavata ihminen, jonka tekstejä on lukenut jo pidemmän aikaa ja todeta kuinka mahtava tyyppi hän onkaan livenä. Ah, minä niin rakastan tutustua uusiin ihmisiin. 

Yksi asia mikä illassa oli parasta, oli nimenomaan tavata ihmisiä, jotka harrastavat samaa ja pohtivat usein samoja asioita. Niinpä bloggaamisesta tulikin höpistyä illan aikana paljon. Paljon sitä tulee mietittyä mistä asioista tänne kirjoittaa ja kuinka saa asian ilmaistua niin, ettei kukaan ymmärtäisi väärin. Siksi on ihana tavata ihmisiä, jotka painivat näiden samojen asioiden parissa.

Mielestäni yksi illan huippu juttu oli se, kun upea Putiikki Pietamo tuli vierailemaan ja esittelemään mallistoa. Nuo naiset yrityksen takana ovat niin mahtavia tyyppejä. Ja tuotteet ovat oikeasti aivan ihania. Itselläni on heiltä vaikka jo mitä ja suosittelen todella. Kotiutin itselleni nyt himoitsemani Marianna mekon, jota syksyllä jo kävin sovittelemassa. Nyt se löytyy vaatekaapistani ja luulen, että aika usein myös päältäni.

Lopuksi saimme jokainen oman goodie bagin ja sen sisältö oli kattava ja olin kuin lapsi karkkikaupassa. Iso kiitos kaikille kaikille yhteistyökumppaneille ja ihanalle Liinalle ja Janettelle, jotka tämän ihanan päivän meille järjestivät. Kiitos myös kaikille huippu bloggaajille keihin sain tutustua ja viettää mukavat pikkujoulut. Olette ihania.

Tulinko väärässä iässä vanhemmaksi?

Mikä on se "oikea" ikä saada lapsi? Tulinko väärässä iässä vanhemmaksi? Nykyään ensisynnyttäjien ikä on nousussa ja moni haluaa lapsia vasta myöhemmin. Parikymppinen, tai sen alle, odottaja on nuori ja jos saat esikoisen reiluna kolmekymppisenä, oletko sitten jo vanha odottaja? Entäs jos lapsia tuleekin vasta nelikymppisenä? Miksi muilla on tarve arvostella ikää milloin lapsen saa?

Olin kaksikymmentä kun aloin odottaa esikoistani. Moni kauhisteli nuorta ikääni, vaikken minä edes ollut mitenkään erityisen nuori. Kerkisin täyttää pari kuukautta ennen esikoisen syntymää 21-vuotta. Osa piti minua liian nuorena ja täysin epäkypsänä vanhemmaksi. Pilasin kuulemma oman nuoruuteni tulemalla itse äidiksi ja katuisin sitä myöhemmin elämässä. Ei enää biletystä tai spontaaneja lähtöjä jonnekin, vaan edessä oli kotona lapsen kanssa olemista ja oman elämän menettäminen. Moni kaveri myös otti hatkat ja elämäni ei enää kiinnostanut. Minua harmitti todella miksi ikäni olisi kenenkään ongelma, harmitti myös nuo asenteet. Miten lapsi voi pilata muka elämän? Miksen voisi olla hyvä äiti, vaikka olisinkin nuorempi? Mitä se edes kuului muille? Vaikka olin kaveripiiristäni ensimmäinen joka sai lapsen, niin tuskin olin ensimmäinen tuon ikäinen äiti. Saahan moni lapsen nuorenpanakin ja on silti oikein kelpo äiti. Ikä on vain numero, mielestäni se henkinen ikä on tärkeämpi.

Muistan kuulleeni esikoisen aikana moneenkin kertaan erilaisia kommentteja ikääni liittyen. Sana olet todella nuori äiti, oli kuitenkin ehkä se yleisin. Särähtihän se omaan korvaan aika paljonkin. Omasta mielestä kun olin juuri hyvä äiti omalle lapselleni. Monella tuntui olevan myös selvä mielipide, että ensin piti olla hoitanut opiskelut, olla työpaikka, mennä naimisiin, hommata, oma koti, farmariauto ja sitten vasta lapset. Me teimme kaiken siis väärin, sillä olin äitiyslomalla kesken opiskeluiden, asuimme vuokralla, olimme vain kihloissa ja farmarinkin hommasimme jälkeenpäin. Mutta hyvin pärjäsimme, vaikka teimmekin kaiken mahdollisen "väärin".

Jokainen perhe luo itse itselleen sen oikeanlaisen kaavan. Jos joku haluaa opiskella, valmistua, olla töissä, matkustella ja saada lapsia ehkä vasta lähempänä neljääkymmentä, jos ollenkaan, sen parinkympin sijaan, on mielestäni ok. Joskus elämä voi yllättää ja vauva tuleekin, vaikkei sitä odotettu. Joku puolestaan olisi valmis äidiksi jo nuorena, mutta lapsia ei syystä tai toisesta kuulu. Silloin muiden sanomiset voi satuttaa. Kuinka pahalta tuntuisi kuulla, että kannattaisi nyt niitä lapsiakin jo hommata kun kello tikittää. Et ole enää nuori. 

Olen tullut äidiksi myös 24-vuotiaana, 26-vuotiaana, 29-vuotiaana sekä 31-vuotiaana. Viimeisimmän kohdalla tiesin, että minua ei voida enää sanoa nuoreksi äidiksi, vaikken tietenkään vanha olekaan. Mutta olen yllättynyt moneen kertaan siitä, että minulle on sanottu nyt useasti näin "Olet niin nuori ollaksesi äiti viidelle". Tulenko siis aina kantamaan nuoren äidin leimaa nyt sen vuoksi koska minulla on monta lasta? Enkö voisi olla vain äiti tai vaikka viiden lapsen äiti? Minkä ikäisen viiden lapsen äidin sitten kuuluisi olla nuorimman ollessa vuoden? Toki moni ikäiseni ystävä ja tuttu odottaa nyt vasta vauvaa tai suunnittelee perhettä, kun minulla lapsia on jo kasa. Mutta me olemme kaikki erilaisia. Elämä vie kaikkia eri rataa ja teemme asioita niin kuinka ne sopii parhaiten omaan elämäämme. 

Kysymykseen, tulinko väärässä iässä vanhemmaksi vastaan, että en. Olen onnellinen, että sain esikoiseni nuorena. Äitiys on ollut parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. En koe että olisin jäänyt mistään paitsi, vaan olen saanut elämääni valtavasti sisältöä. Näin tämän kuuluikin mennä.

Marja Hintikka Livessä on tulevan maanantain teemana Väärässä iässä vanhemmaksi. Muista katsoa.