Raskausviikko 37+0 Täysiaikainen

Näin se on, jos Mini päättäisi syntyä nyt häntä ei pidettäisi enää ennenaikaisena. Ajatella että Mini on nyt valmis vauva ja voi oikeastaan syntyä ihan koska vain. Vauvan paino on nyt n. 2950g, pituus päästä peppuun n. 33cm ja koko pituus n. 46cm. Ajatella että nyt tuli täyteen 37+0 joten sehän strattasi käyntiin jo 38 raskausviikko, hurjaa!!!

Lähestyvä synnytys pyörii päivä päivältä enemmän mielessä ja pää tuntuu olevan ihan täynnä vauvaa. :) Olen myös miettinyt paljon sitä mitenköhän Aino tulee suhtautumaan vauvan tuloon ja siihen kun olen sairaalassa vauvan kanssa. Aino on nimittäin oikea äidin tyttö ja on erittäin mustasukkainen. Mietin myös sitä, että kuinka kova ikävä minulla tulee olemaan lapsia, sillä synnytyksen jälkeen olen aina ollut erittäin herkillä. Nämä pyörivät päivittäin mielessä ja tulevat varmasti pyörimään ihan loppuun asti. 

Samalla kun pyörittelen päässä noita aiheita, niin pitäisi oikeastaan miettiä sitä kuinka toimitaan jos lähtö tulee päivällä. Kuinka nopeasti J kerkeää töistä kotiin? Kuka tulee katsomaan lapsia, vai napataanko heidät mukaan ja vanhempani nappaavat heidät kyytiin sairaalalta kun sinne päästään. Kuka kerkeää päästämään koiraa pihalle. Jos lähtö tulee yöllä (niin kuin muista on tullut) niin päästäänkö naapurin mummulasta tänne katsomaan? Jääkaapin oveen pitäisi tehdä ohjeet, monelta koululaisella alkaa koulu ja pitää olla bussipysäkillä ja milloin eskarilaisen pitää olla esikoulussa. Jos lähtö tulee kun on Lumin pistospäivä niin pitää olla ohjeet mistä lääke löytyy ja monelta pistäminen ja muiden lääkkeiden otto tapahtuu. Paljon on vielä tekemistä tämän suhteen ja ihme kyllä olen enemmän huolissani juuri näistä asioista kuin itse synnyttämisestä. :)

Tottakai synnytys jännittää ja mietin sitä kuinka tulen kestämään kivut ja kumpa vain kaikki menisi hyvin. Toisaalta en halua tehdä pahemmin mitään suunnitelmia, koska synnytys tuskin sujuisi sen kaavan mukaan mitä olen ajatellut. Siksi olen päättänyt etten mieti sitä turhia. Toivon että kaikki menee hyvin ja luotan kätilöihin ja heidän ammattitaitoonsa.

Pieniä hankintoja olen tehnyt vielä Minille, mutta kaikki tarpeellinen on kyllä kasassa. Viimeisimpänä hankin Milestone Baby cards vauvakortit, joita olen katsellut jo pitkään. Nyt ne kotiutuivat ja aikas ihania ovat. Facebookin kirpparilta löysin kauan metsästämäni ihanaakin ihanammat Newbien nallepyllyt koossa 56cm.

Toiveena olisi että Mini pysyttelee masussa lähelle laskettua aikaa, sillä elokuun alku on meillä todella täynnä ohjelmaa. Tänä viikonloppuna ei ainakaan parane syntyä, sillä J viettää kolmekymppisiään, ensi viikolla juhlitaan meidän 10v esikoista ja 9v kummipoikaa. Sitten alkaakin jo koulut ja esikoulu, on meidän 5v hääpäivä ja lista vain jatkuu ja jatkuu. Sillä lasketun ajan viikolla alkaa jo rauhoittumaan, joten silloin Minin olisi hyvä syntyä. :)

Nyt ihanaa perjantaita kaikille!

Vauvan raskaustesti

Vauva lehdessähän on aina Vauvan raskaustesti ja toisella sivulla sitten synnytyskertomus. Tää on ehkä ihan oma lemppari tuossa lehdessä. Tein aikoinaan Ainoakin odottaessa tämän, joten tehdäänpä tälläkin kertaa. :)

Raskausviikot 36+6

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Kotonahan tässä on oltu joten ainakaan töissä en ole joutunut salaamaan. Sen sijaan sukulaisilta salasin asian aika myöhäänkin. Omille vanhemmillekkin kerroin vasta ensimmäisen ultran jälkeen kun yleensä olen möläyttänyt asian jo tyyliin muutaman päivän päästä plussasta.

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Raskauden alussa pelkäsin aivan järkyttävästi keskenmenoa, sitten ekaa ultraa että onko siellä edes ketään, sitten rakenneultraa, sitten sitä jos Mini on masussa välillä hiljaisempi. Vaikka rakastan yli kaiken raskaana olemista, jyskyttää takaraivossa kuitenkin aina se menettämisen pelko. Mini kun on jo pitkään ollut äärettömän rakas.♥

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Kyllä näinkin voisi kai sanoa, sillä mulla on jälleen rinnat! :D Lisäksi rakastan itse kasvavaa masua ja minusta raskaana oleva nainen on aina todella kaunis.

Pesänrakennusviettini on herännyt.

Ihmeen myöhään tällä kertaa sain hillittyä sitä, mutta viikkojen vähentyessä tämä alkaa olemaan taas aikamoista. On siivottu kaappeja ja laatikoita, laitettu kotia pientä varten valmiiksi ja jatkuvasti pitäisi olla tekemässä jotakin.

Itkeskelen katsoessani televisiota.

Mä katson televisiota kyllä aika vähän, mutta kyllä sitä on paljon herkemmässä tilassa kuin yleensä. Sitä imetysaikaa odotellessa, silloin sitä vasta herkillä ollaankin. :)

Tiedämme lapsen sukupuolen.
Rakenneultrassahan meille on poikaa lupailtu. Katsotaan sitten kun Mini syntyy että kumpi hän onkaan. Poikaan täällä on kuitenkin valmistauduttu. :)

Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Vaikka tahti onkin hidastunut, niin aika reippaasti sitä pystyy liikkumaan. Lenkillä tosin jätän ennemmin suuret ylämäet väliin, sillä niissä vauhti hidastuu kyllä huomattavasti ja supistuksiakin vain satelee. 

Olen stressannut imetyksen onnistumista.
En oikeastaan. Koitan olla sen suhteen ihan rennoin mielin. Toivon että imetys käynnistyy hyvin ja vauvalla olisi hyvä imuote.

Hyvä äiti on kotona pitkään.

Minusta kotona olemisen pituudella ei ole mitään tekemistä sen suhteen. Vaikka olenkin itse ollut jo monta vuotta kotona on siihen vaikuttanut osaltaan myös se että lapset ovat tulleet aika peräkanaa. Nyt tarkoituksena olisi olla sen aikaa kunnes Mini täyttää kaksi. Nähtäväksi jää onnistuuko se.

Tiedän miten haluan synnyttää.

No ainakin sairaalassa. :D Sen verran nopeasti ovat edelliset tulleet että se taitaa olla se suurin toive että keretään sinne asti. Ennemmin sellainen vähän hitaampi synnytys kuin sellainen rytinällä maailmaan. Avoimin mielin mennään tälläkin kertaa.

PS.
Tämä on viimeinen kerta kun pääsen nauttimaan odotuksesta ja rakastan tätä tilaa kyllä niin paljon. ♥ On ollut ihanaa päästä kokemaan tämä vielä kertaalleen ja vaikka odotan Minin syntymää jo malttamattomana niin samalla fiilikset on jo haikeat. Tätä ihanuutta ei pääse kokemaan enää koskaan.

Niitä arjen pieniä hetkiä

Meidän arki rullaa (ainakin toistaiseksi) saman kaavan mukaan. Herätään, syödään, ulkoillaan jne aina suunnilleen samaan aikaan. Rytmit helpottaa kummasti ja näin lapsetkin tietää mitä milloinkin on tulossa. Arkeen mahtuu kuitenkin paljon ihania hetkiä jotka tekevät siitä niin ihanaa, eikä mikään päivä ole samanlainen. Ne pienet hetket on yleensä niitä parhaita, ne jotka jäävät mieleen ja jotka jää parhaisiin muistoihin.

...Niitä arjen pieniä hetkiä...

Se kun aamulla kainaloon kömpii juuri herännyt taapero ja maataan hetki saman peiton alla

Pian sängyssä saattaa olla kolme muuta lisää ja yksi potkii mahassa

Halaus ja suukko poskelle

 Kun näkee sisarusten halaavan toisiaan, ihan muuten vain

Tehdään jotain kivaa yhdessä koko perheen kesken

Kun maataan kaikki nurmikolla ja katsellaan taivaalla olevia pilviä, samalla miettien miltä ne näyttää

Yhteiset ruokailuhetket

Eväshetki joko ulkona tai olohuoneen lattialla

Kun kerrankin kaikki istutaan sohvalle ja yhtäkkiä se muuttuu hassutteluksi

Laitetaan hyvää musiikkia soimaan, lauletaan kaikki mukana, jokainen ihan omilla sanoillaan ja tanssitaan jokainen omalla tyylillään

Kun illalla käy katsomassa nukkuvia lapsia, kuinka suloisilta he näyttävätkään

Kun muut jo nukkuvat ja talo on hiljainen on kiva yllättää J ja tehdä hänelle eväät valmiiksi työpäivää varten

Niistä arjen pienistä hetkistä syntyy onni. Nuo pienet hetket painuvat mieleen ja tekevät arjesta aina tuplaten parempaa. Nuo hetket ovat kullanarvoisia ja niistä hetkistä jokainen nauttii koko sydämellään. Niistä hetkistä syntyy ilo.