Kuvan ottanut ystäväni
On lause joka minulle on joskus sanottu. Vaan äiti on minusta aika karua luettavaa. Äitiys kun ei ole koskaan itsestään selvyys, ei niitä lapsia niin vain tehdä, vaan ennemminkin saadaan. Äitiys on ehdottomasti ihaninta mitä minulle on koskaan tapahtunut, enkä vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois. Tämä varmasti jo kertoo, ettei elämäni todellakaan ole pilalla vaikka olenkin vaan se äiti. Kotiäiti vielä. Se tyyppi joka vain makaa kotona jalat kohti kattoa sohvalla ja nauttii kun rahaa ropisee samaan aikaan tilille. Vai miten se nyt menikään. Nyt pilaan samalla elämäni lopullisesti olemalla vaan kotona lasten kanssa ja töitä en tule koskaan joidenkin mielestä edes saamaan. Kotiäitiys on ollut oma valintani ja olen ollut siihen tyytyväinen.
Koen olevani parempi tyyppi kuin koskaan ennen, katsovani asioita eri näkökulmasta kuin ennen, murehtivani välillä liikaa niitä pieniäkin juttuja ja olevani onnellinen kaikista viidestä lapsesta jotka olen saanut. Luulen että kun lähden joskus työelämään koen pärjääväni siellä hyvin, enkä ole yhtään huolissani siitä, ettenkö löytäisi töitä. Varmasti jotakin löytyy kun on sen aika. Koen että äitiys on kasvattanut minua paljon ja en ole koskaan kokenut, että tämä mitenkään pilaisi elämäni.
Vaikka olen äiti, niin olen myös nainen joka kääntää pään kun kuulee jossain huudettavan nimen Terhi. Nainen jota kiinnostaa myös muut asiat kuin vain ne lapsiin liittyvät, vaikka suurimmaksi osaksi lapsista puhunkin. Nainen joka tykkää välillä laittautua oikein kunnolla, nainen joka kaipaa välillä hemmottelua, omaa aikaa ja ystävien kanssa turinointia. Nainen, josta on kiva joskus pukea korkkarit jalkaan. En itse koe hukanneeni itseäni täysin äitiyteen. Tai no ehkä yhdessä vaiheessa oli sellainenkin vaihe, kun tarkemmin ajattelen.
Koen olevani parempi tyyppi kuin koskaan ennen, katsovani asioita eri näkökulmasta kuin ennen, murehtivani välillä liikaa niitä pieniäkin juttuja ja olevani onnellinen kaikista viidestä lapsesta jotka olen saanut. Luulen että kun lähden joskus työelämään koen pärjääväni siellä hyvin, enkä ole yhtään huolissani siitä, ettenkö löytäisi töitä. Varmasti jotakin löytyy kun on sen aika. Koen että äitiys on kasvattanut minua paljon ja en ole koskaan kokenut, että tämä mitenkään pilaisi elämäni.
Vaikka olen äiti, niin olen myös nainen joka kääntää pään kun kuulee jossain huudettavan nimen Terhi. Nainen jota kiinnostaa myös muut asiat kuin vain ne lapsiin liittyvät, vaikka suurimmaksi osaksi lapsista puhunkin. Nainen joka tykkää välillä laittautua oikein kunnolla, nainen joka kaipaa välillä hemmottelua, omaa aikaa ja ystävien kanssa turinointia. Nainen, josta on kiva joskus pukea korkkarit jalkaan. En itse koe hukanneeni itseäni täysin äitiyteen. Tai no ehkä yhdessä vaiheessa oli sellainenkin vaihe, kun tarkemmin ajattelen.
Vaikka on äiti, se ei tarkoita että oma elämä loppuu siihen, ettei voisi tehdä niitä samoja asioita kuin ennen. Omalla kohdallani se vain meni niin, ettei ne samat asiat ole enää kiinnostaneet niin paljon kuin ennen äitiyttä. Nautin suunnattomasti lasten kanssa olemisesta ja tekemisestä. Tosin välillä on niitäkin hetkiä kun olisin valmis ainakin viikon lomaan, sillä eihän tämä elämä mitään ruusuilla tanssimista ole. Ei todellakaan, vaan aika kaukana siitä. Mutta pääosin nautin lasten kanssa olemisesta. Eihän näitä lapsia muuten tätä määrää olisi jos asiat olisi toisin.
Kun tästä oikeasti tykkää ja nauttii, niin en käsitä miten olemalla äiti oma elämä menisi pilalle. Toki ymmärrän ettei äitiys vaan ole kaikkien juttu. Toiset ei vain pidä lapsista ja siksi halua niitä koskaan ja se on minulle ihan ok. Jokainen elää elämänsä niin kuin se tuntuu oikealta. Minun elämään kuuluu lapset ja he ovat antaneet niin paljon sisältöä tähän, etten voisi kuvitella elämääni enää ilman.
Toki on hetkiä joista olen jäänyt paitsi olemalla äiti, varsinkin jos ystäville ei ole lapsia. "Ei sitä voi pyytää kun sillä on ne lapset, tuskin sitä enää kiinnostaa". Moni äiti saatetaan jättää ulkopuolelle äidiksi tulemisen myötä, unohtaen että he ovat edelleen niitä samoja ihmisiä joita olivat ennen äitiyttä. Tässä vaiheessa usein selviää ketkä pysyvät ystävinä ja ketkä lopettavat yhteydenpidon. Toki ystävyys voi löytyä uudestaan kun muutkin saavat lapsia. Minulla on pari ystävää jotka pyytävät minua mukaansa ja siitä tulee kyllä hyvälle mielelle, vaikken aina pääsisikään lähtemään. Tällä hetkellä imetys vielä rajoittaa menemistä jonkin verran, mutta eipä minua kyllä mikään kunnon biletys tällä hetkellä edes kiinnosta. Sitä krapulaista oloa ei ole ikävä, yök.
Äitiys on upea juttu, enkä ole koskaan kokenut että pilaan elämäni olemalla äiti tai että kotiäitinä olemalla menetän jotain elämässäni. Minusta lähinnä tuntuu siltä, että olen saanut enemmän kuin mitä olen koskaan voinut saada. Ja olenhan edelleen se sama Terhi jota myös usein äidiksi kutsutaan.
Äitiys on upea juttu, enkä ole koskaan kokenut että pilaan elämäni olemalla äiti tai että kotiäitinä olemalla menetän jotain elämässäni. Minusta lähinnä tuntuu siltä, että olen saanut enemmän kuin mitä olen koskaan voinut saada. Ja olenhan edelleen se sama Terhi jota myös usein äidiksi kutsutaan.
Totta joka sana! ♡
VastaaPoistaMun mielestä on todella ikävää, että osa munkin kavereista ei pyydä mua enään mihkään ihan vain sen takia, että olen äiti ja luulevat etten pääse lähtemään. Sitten jos olen jossain ilman lapsia niin ihmetellään suut pyöreänä kun olen ihan se sama Riikka mikä ennen lapsia tosin vähän vanhempana versiona.
Todella inhottavaa!
Lapset on ihan paras asia ainakin mun elämässä, enkä osaisi enään kuvitella, ettei heitä olisi ♡
Vaikka lapset on täälläkin se ihan paras asia mitä ikinä on tapahtunut ♡ niin silti olen edelleen se sama Terhi jolla on muutakin elämää. :)
PoistaOmien hetkien ja tekemisen viettäminen antaa uutta virtaa arkeen. :)
Sillon, kun aloin esikoista 17-vuotiaana odottamaan, mun isän lähes ensimmäinen lause oli "susta tulee kotiäitiluuseri".
VastaaPoistaEhkä nykypäivän todella urasuuntautuneessa maailmassa on lähes omituisuus olla kotiäiti. "Ne on niitä, joilla ei ole kunnianhimoa". Itse taas en osaa kuvitella kunnianhimoisempaa tehtävää kuin kasvattaa viittä lasta...
Tosin en itsekään tule aina olemaan kotiäiti - rakastan myös sitä duunia, johon opiskelen, enkä ile nytkään pystyny jättämään hiuksia kokonaan unholaan, vaan teen sitä tässä samalla silloin tällöin.
Nyt kuitenkin on ihanaa olla "vain äiti", vaikka tää on kyllä raskainta työtä, mitä olen koskaan elämäni aikana tehny.
Meitä on erilaisia ja kaikkien pitäis osata ajatella niin, ettei kenenkään toisen valinnat tee itsestä sen parempaa taikka huonompaa.
Itsekään en ajatellut olla kotiäiti pitkään. Mutta lapset ovat tulleet nyt sen verran peräkkäin, että tämä on tuntunut järkevältä. :) Jokin kiva työ kun löytyisi jota voisi alkuun tehdä vaikka harvemminkin.
PoistaNäinhän se on että jokainen tekee ne omat valintansa. :) Eikä se toisen valinta ehkä sovi itselle vaikka toiselle sopisikin. Meitä on niin moneksi. :)
Hyvä postaus!
VastaaPoistaMustakin on ihana kun vanhat kaverit jaksavat kutsua mukaan vaikka yleensä en pääsekkään lähtemään. Totta kai on näitäkin joiden mielestä olen liian "mammautunut" että minua kannattaa mihinkään pyytää, mutta tietääpähän ainakin ketkä ovat niitä tosiystäviä!
Kiitos Inka.♡
PoistaIhana juttu että sielläkin muutama pyytää mukaan. :) Ja kyllä tässä on vuosien aikaan on huomannut ketkä pysyy ja ketkä ei. :) Parasta on viettää aikaa ystävien kanssa ja unohtaa välillä se arki.
Tämän postauksen otsikko sai minussa melkosen tunnekuohun aikaan! Hetki piti rauhoittua ennen kuin pystyin lukemaan postausta. Menikö tunteisiin, no meni!
VastaaPoistaMiten kukaan voi sanoa, että pilaat elämäsi olemalla äiti! Kamalaa, kamalaa sanoa noin ja kamalaa että joku oikeasti ajattelee niin. Äitiys ei ei ole kaikkien juttu, se on totta, mutta joidenkin on. Ne jotka NAUTTIVAT äutiydestä eivät takuulla koe elämänsä olevan pilalla. Yhtälailla me kotiäidit voisimme sanoa uranaisista, joilla ei ole lapsia, että he pilaavat elämänsä tekemällä vain töitä.
Minulle ei ole kukaan varsinaisesti sanonut, että pilaisin elämäni olemalla äiti. Oikeat ystävät kyllä tuntevat minut niin hyvin, että heille ei ole jäänyt epäselväksi että äitiys ja lapset ovat minulle kaikki kaikessa, se tärkein!
Silti olen saanut kummaksuvia katseita ja kommentteja kun olen HALUNNUT olla kotiäitinä niin kauan että lapsi täyttää 3v. "Et kai sä loppuiäksi aio kotiin jäädä" tai "kai sä kohta jo laitat sen hoitoon ja meet töihin", tämänkaltaisia kommentteja on tullut.
Onneksi jokainen tietää ja tuntee mikä on itselleen parasta. Toivottavasti kaikilla olisi rohkeutta myös toimia niin kuin itsestä parhaalta tuntuu, eikä niin kuin muut olettavat sinun tekevän.
Äitiys on ihana ja arvokas asia, ei itsestäänselvyys ja siitä saakin olla onnellinen ja kiitollinen, vaikka se ajoittain raskasta onkin.
Minusta sinä olet Terhi rohkea kun olet tehnyt juuri niin kuin sinusta on parhaalta tuntunut, itsesi ja perheesi kannalta. Olet upea nainen <3
Kiitos Ninni.♡
PoistaVähän kyllä pöyristyin tuon kuullessani, sillä olen ensinnäkin muutakin kuin äiti. Lapset ovat aarteeni ♡♡ enkä todellakaan koe että tämä pilaisi elämäni. Sen sijaan olen tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut itsestäni paljon uutta.
Tuollaisia kommentteja olen myös kuullut. Varsinkin niiltä jotka eivät itse pidä kotiäitiydestä. Eivät he kuitenkaan koskaan ole väittäneet että elämäni menisi pilalle tai että hukutan itseni äitiyteen enkä omista muuta elämää. Sillä he tietävät että elämässäni on myös muuta sisältöä.
Todella hyvä kirjoitus. Seuraan blogiasi, koska elät sitä unelmaa, jota itse olisin halunnut elää. Haaveenani oli viisi lasta, mutta terveydellisistä syistä pystyin saamaan vaan kolme, viimeisimmän jo suurella riskillä. Onneksi olen nyt jo mummo ja saan nauttia uudestaan niitä ihania juttuja pienen lapsen kanssa. Nyt 57-vuotiaana, yllättäen työkyvyttömyyseläkkeelle jääneenä, voin sanoa, että se ura ja työkuviot häviävät yllättävän nopeasti, kun työelämä jää, mutta lapset säilyvät ja ovat parasta ainakin minun elämässäni. Arvostan sinua kovasti ja toivon, ettet anna muiden puheiden vaikuttaa vaan nautit täysillä. Sinulla on ihana tulevaisuus edessäsi lasten kanssa.
VastaaPoistaKiitos.♡
PoistaMutta ihanaa että olet kaikesta huolimatta saanut kolme lasta.♡ Voin vain kuvitella sen ilon kun tulee mummoksi. Pääsee taas katsomaan pienen lapsen kehitystä.♡
Aion nyt vielä nauttia siitä kun voin olla lasten kanssa kotona ennenkuin töihin lähteminen on edessä. :)
Itse tein tietoisen ratkaisun esikoista odottaessani että nyt saa ura odottaa ja äitiys on se ykkösjuttu nyt. Jos töiden osalta jää nyt jotain väliin tai missaan jonkun tilaisuuden niin ei voi mitään. Kyllä tulee vielä uusia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, mutta lapset on pieniä vain kerran. Nyt lapsia on siunaantunut kaksi, kotona olen ollut hieman reilu kaksi vuotta ja töihin en ole palaamassa vielä vuosiin. Harmi, että kotiäitiyttä ei arvosteta, koska kyllä tässä saa painaa 24/7. Lapset kun on molemmat alle 2-vuotiaita, niin kädet on täynnä. Mutta tiedän että oon tehny oikean ratkaisun itseni ja oman perheeni kannalta. Ikinä ei tulisi mieleenkään kommentoida muiden ratkaisuja. Ihania ja lämpimiä kesäpäiviä sinne!:)T: Elina
VastaaPoistaNäin minäkin olen ajatellut, että lapset ovat pieniä niin hetken. Töitä kerkiää tekemään vielä monen vuoden ajan. :)
PoistaKiva kuulla että olet tyytyväinen ratkaisuusi. :) Minäkin tiedän että tämä on paras ratkaisu omalle perheelleni.
Kiitos, sitä samaa toivon teille.♡
Mun piti vähän kelata ajatuksia, että saan jotenkin järkevästi tähän kirjoitettua. ;) Mua niin harmittaa, kun muilla on oikeus tulla arvostelemaan kotiäitejä, mutta jos arvostellaan uraäitejä, niin sitä ei saa tehdä. Jokainen tekee ne omat ratkaisut ja päätökset ja kantaa niistä myös vastuunsa. Mä olen tietoisesti tehnyt saman valinnan, kun sinäkin! Eikä todellakaan harmita!! Oon saanut olla ja touhuta lasten kanssa ja olla läsnä. Kun lapset tulee koulusta, niin siinä kohtaa on kaikista eniten sitä asiaa ja kertovat kuulumisiaan. Mä halusin nähdä omien lasteni ensiaskeleet, kuulla heidän ensimmäiset sanansa, olla arjessa mukana ja läsnä. Ihanaa seurata lasten kasvua, itsenäistymistä. Kuunnella ilot ja surut. En mä haluaisi, että joku muu tuntee mun lapset paremmin, kun itse tunnen.
VastaaPoistaEikä todellakaan ole edes itsestään selvää, että niitä lapsia on saanut. Kiitollinen olen todellakin jokaisesta heistä!! <3 Meidän arki ei ole aina ollut kovinkaan helppoa, mutta siltikään en päivääkään vaihtaisi pois. Kaikki vaikeudet ja vastoinkäymiset ovat muuttaneet mua ihmisenä. Ja toivon todellakin, että edes vähän sinne oikeaan suuntaan. Lasten myötä oon yrittänyt elää hetkessä ja nauttia siitä mitä meillä on.
Kun isotkin lapset keskustelee ja juttelee meille vanhemmille, niin kyllä mä siitäkin tiedän tehneeni ne oikeat ratkaisut. Mä ehdin tehdä töitä vielä vaikka kuinka monta vuotta!! ;) Kommentteja olen kyllä kans kuullut laidasta laitaan ja tokaisuja, että "ai, sä oot vieläkin VAAN kotona". Kukaan muu ei elä meidän arkea, eikä vähääkään tiedä mitä täällä edes tapahtuu, joten itse olemme ratkaisumme tehneet. Nyt kun nuorimmainenkin on jo koulussa, niin haaveilen opiskelusta itse. Kun saan kotikoulun pidettyä siihen saakka, että neiti pärjää itsekseen koulussa ja on siellä joka tunnilla mukana, niin siinä kohtaa meinaan itse suunnata koulunpenkille. :) Ja senkin jälkeen mulla on vielä yli 20 vuotta aikaa tehdä niitä töitä. ;D
Kyllä sä teet arvokasta työtä!! <3 Kiitos, kun tämän asian otit täällä puheeksi!! <3
Näinhän se on että jokainen tekee ne omat ratkaisut ja toiset eivät tiedä toisen perheen tilanteesta.
PoistaMeillä lapset syntyneet niin perätysten, että tämä on tuntunut oikealta ratkaisulta meidän perheelle. :) Ja kyllä tässä hommaa kotona piisaa ja siksi ne omat jutut ja harrastukset on tärkeä muistaa.
Sinun suunnitelmasi jatkosta kuulostaa oikein hyvältä. :) Toivon joskus itsekin vielä pääseväni koulun penkille ja löytäväni itselleni hyvän työn. :)
Todella hyvä kirjoitus ja samaa mieltä!!:)
VastaaPoistaKiitos Meri.♡
PoistaMä oon sitä mieltä, että elämänsä saa kyllä tehokkaasti pilattua olemalla vain äiti. On ihan sama onko uraäiti vai kotiäiti, jos on vain äiti. Vain äidille lapset ovat mun näkemykseltä koko elämä (mikä on ihan eri asia kuin iso ja tärkeä osa elämää). Vain äiti kertoo lastensa kuulumiset silloin, kun on kysytty äidin kuulumisia. Vain äiti hukkuu sinne äitiyteensä ja unohtaa sen, että oikeasti lapset ovat paitsi lahja myös vain lainaa. Koko elämäänsä ei koskaan pitäisi rakentaa vain yhden kortin varaan, olipa se kortti mikä vain.
VastaaPoistaSanoo siis hän, joka on toistaiseksi "vain" kotona ja jolla on seitsemän lasta, ja joka usein ei edes omaa nimeään tunnista sen kuullessaan. Oli aika jolloin mä olin vain vaimo ja äiti. Luojan kiitos nuo ajat on jo kaukana takana.
Komppaan SanKaria, kyllä naisen pitää oman mielenterveytensäkin takia olla muutakin kuin vain äiti, oli sitten kotona tai töissä.
PoistaOlen ollut sekä kotiäitinä että työssäkäyvänä äitinä, ja voin rehellisesti sanoa että osaan olla niin paljon paremmin läsnä kun saan toteuttaa itseäni töissä. Lisäksi pitää mielestäni äidillä olla myös joku oma juttu, blogi, liikuntaharrastus, laulutunnit, opiskelu, you name it. Ilman sitä ainakin yhtä henkireikää on oma jaksaminen ainakin ollut finaalissa.
Viimeksi kun palasin töihin, ihmeteltiin sitä kovasti, vaikka kerroin, että lasten isä on kotona. Edelleen tuntuu olevan usein oletuksena, että ainoastaan äiti osaa hoitaa lapsiaan.
Mielestäni kaikki järjestelyt on hyviä niin kauan kuin sekä äiti, isä ja lapset ovat tilanteeseen tyytyväisiä.
SanKari:Toki sen saa pilattua jos ei omaa muuta elämää kuin lapset ja rakentaa kaiken heidän ympärille. :) Itse olen ollut kotona monta vuotta ja se on sopinut perheellemme. Töihin tai kouluun meneminen on silti koko ajan mielessä. Vielä olen hetken kotona ja odotan että Hugo hieman kasvaa. :)
PoistaJenni: Ilman muuta pitää. :) omat harrastukset ja tulevaisuuden suunnitelmat, ystävät ja kaikki muu joka on itselle tärkeää. :)
PoistaTäälläkin oltu sekä töissäkäyvä äiti sekä kotiäiti ja molemmissa hyvät puolensa. Nyt tämä kotiäitiys on ollut hyvä meille kun lapset ovat syntyneet perätysten. :)
Tuota varmasti hämmästellään paljon vaikka isä on yhtä pätevä olemaan lastensa kanssa kuin äitikin. :) Ja juurikin noin. Jokainen perhe tekee ratkaisut sen mukaan mikä on omalle perheelle paras. :)
En siis missään tapauksessa arvostellut tässä kotiiäitiyttä :) Se kun ei tosiaan ole mitään vain, vaan täyttä työtä 24/7.
PoistaJuu ymmärsin sen. :)
PoistaÄitiys ei ole mitään "vain", vaan valtava lahja ja etuoikeus! Juuri niin kuin kirjoitit <3
VastaaPoistaNiinpä.♡
PoistaToi on kyllä niin valitettavan totta :(
VastaaPoistaMutta hyvä kirjoitus! :)
Kiitos Liina.♡
PoistaHyvä kirjoitus! :) Elämä ilman lapsia olisi kyllä aika tyhjää, vaikka itsekin ennen lapsia varmasti ajatteli, että sitten kun niitä tulee oma elämä loppuu, mutta eihän se niin mennyt, vaan elämään vaan tuli paljon enemmän sisältöä. Nykyään niistä hetkistä ilman lapsia osaa myös nauttia ja arvostaa niitä ystäviä paljon enemmän, jotka jakavat arkea vaikka heillä ei vielä omia lapsia olisikaan :)
VastaaPoistaKiitos Maria.♡
PoistaJuu ei se elämä lapsien tulon myötä lopu. Sisältöä tulee sitäkin enemmän.♡
Hetket ilman lapsia on ihanan rentouttavia ja antaa potkua taas päiviin lasten kanssa.♡
Tämä on kyllä todella hyvä kirjoitus ♡ Vaikka toisinaan havahdun siihen että haikailen menneisyyteen jossa ei ollut lapsia niin silti siihen samaan hengenvetoon totean että en vaihtaisi nykyhetkeä silloiseen elämääni. Kaverit ovat lähteneet mutta olen saanut uusia ihania samanhenkisiä ystäviä tilalle. Lapset ovat elämässä prioriteetti ykkösenä ja niin sen kuuluukin olla. Äitiys on eniten sisältöä antavin asia maailmassa ♡
VastaaPoistaKiitos Nea.♡
PoistaUskon että jokainen kaipaa välillä sitä lapsetontakin aikaa. :) Mutta toisessa hetkessä jo miettii toisin. On ne lapset kuitenkin niin mahtavia aarteita.♡
Äitiyden kautta on saanut tutustua uusiin ihaniin ihmisiin. Ja se vasta on mukavaa.♡
Hyvin kirjoitettu! <3 Aina jaksaa ihmetyttää se, miten ihmiset kokevat oikeudekseen arvostella ja arvottaa toisten tekemiä valintoja. Jokaisen pitäisi vain elää siten mikä tekee onnelliseksi, eikä sillä pitäisi olla kenellekään muulle mitään väliä. Äitiys ei todellakaan ole mikään "vain" ja kotiäitiys hienoa ja arvokasta, eikä todellakaan aina mitään helppoa, työtä.
VastaaPoistaSekin on kyllä tärkeää, ettei huku ihan kokonaan "vain" siihen äitiyteen. Sen lisäksi että on lapsilleen omistautunut äiti, voi olla niin montaa muutakin asiaa. Vaimo, ystävä, nainen jolla on omat kiinnostuksenkohteensa. Harmi sekin, että monet ihmiset ajattelevat niin mustavalkoisesti, että jos on vaikka kotiäiti niin ei voi olla enää mitään muuta.
Kiitos.♡
PoistaArvostelijoita riittää varmasti aina. :/ Kurjaa silti kun kukaan ei voi tietää toisen perheen tilannetta. Minustakin kotiäitiys pn hieno työ, eikä todellakaan helppo. :)
No niinpä. Itselleni on ainakin tärkeää olla myös muuta kuin äiti. :)
Hyvä postaus! Samaa mieltä! Mä en ymmärrä, miksi äitiyteen liitetään aina tää loppuun kulutettu VAAN sana. Sehän on etuoikeus!
VastaaPoistaKiitos.♡
PoistaNo niinpä, äitiys on ♡♡.
Hyvä kirjoitus! Me olemme kaikki erilaisia ihmisiä ja vanhempia, ja jokainen vanhempi ja perhe tekee ne itselleen parhaat ratkaisut. Töitä ehtii kyllä tehdä lasten jälkeenkin, tai niitä voi tehdä lasten välissä, tai perheen ihan oikea lapsimäärä voi olla myös nolla tai yksi, jos vanhemmilla on myös muita tärkeitä asioita elämässä, joihin he haluavat panostaa. Kaikki ovat ihan oikeita ratkaisuja eikä niitä sovi arvostella.
VastaaPoistaTuo "vain äiti" on hassu ilmaus. Miten niin vain? Sehän on valtavan paljon olla äiti! Ja toisaalta, ei kukaan edes pystyisi olemaan "vain äiti", meilläkin on omat rytmimme ja mielenkiinnon kohteemme, erityisesti vauvavuotena ne omat jutut voivat olla todella pieniä, mutta kyllä niitä kuitenkin on!
Ehkä se "vain" ei niinkään mitätöi äitiyttä vaan tarkoittaa, että on pelkästään äiti, ei mitään muuta sen lisäksi.
PoistaKiitos Minna.♡
PoistaNäinhän se on. :) Meitä on moneksi ja jokainen toimii sillä omalla parhaalla tavalla.
Olen samaa mieltä, että tuskin kukaan voi olla "vain pelkkä äiti." Elämässä kun on paljon muutakin ja ne omat jutut on tärkeitä. :)
Täyttä asiaa! Mä oon monien mielestä pilannut elämäni olemalla vain äiti ja vieläpä vuodesta toiseen kotona. Lapset ovat se kallein aarre, mutta he kasvavat ja vielä tulee se päivä jolloin olemme miehen kanssa kaksin. Miksi en siis nauttisi nyt sen ollessa vielä mahdollista?! Ja äidilläkin voi olla niitä omia juttuja, vaikka lapset ja oma perhe se tärkein asia olisikin.
VastaaPoistaSiellä sitten kuultu samaa kuin minä ja vieläkään ei ole elämä pilalla. :) Miten voisi kun tämä on sitä mitä haluaa tehdä.♡ Unohtamatta kuitenkaan niitä omia juttuja ja harrastuksia. :)
PoistaHieno kirjoitus! Leon ollessa ihan pieni koin itse olevani "vain äiti". Se oli niin intensiivistä ettei oikein kerennyt muuta. Äitiys on ihan parasta ja nyt vauvavuoden ollessa takana on sekin tunne jo helpottunut. Saan olla Matu, saan olla äiti ja saan seurata maailman rakkaimman pienen kasvua. Ihaninta ikinä. ❤️ Toivottavasti vielä "vain äiti" ainakin vuoden ennen töihin paluuta. Ja ehkä sitä perheenlisäystäkin joskus.. 😄
VastaaPoistaKiitos Matu.♡
PoistaIhan pienessä vauvassa on kyllä niin kiinni, mutta missä muualla sitä edes olisi, hih. On se pieni käärö niin ihana.♡ Lapsen kasvun seuraaminen on kyllä ihan parasta.♡
Se aika, kun lapset ovat pieniä on niin lyhyt aika elämästä. Töitä ehtii kyllä tehdä elämässään ihan kyllästymiseen saakka.. ;)
VastaaPoistaNäinhän se on. :D
PoistaHrmi, että sinulle on sanottu noin. :/ Tosin ei tuo ihan vierasta minullekaan ole. Etenkään kun sain esikoisen silloin 22-vuotiaana, ennen avioliittoa ja kesken opintojen. KYllä silloin kuului niitä oletuksia kuinka lapsi on vahinko ja elämä pilalla tai jos ei pilalla niin kuinka minun odotettiin jäävän "kotiäitiluuseriksi", joka ei enää aiokaan opiskella yliopistossa - tai ylipäätään missään.
VastaaPoistaEi minusta siinä ole mitään pahaa, jos joku haluaa kotiin jäädä lapsia hoitamaan tai haluaa tehdä työkseen jotain itselle mieluisampaa. Se oletus oli silti minulle ärsyttävä. Ja se oli mielestäni ärsyttävä niiden puolesta, jotka ovat "vain kotiäitejä".
Noh, vaikka meillä on lapset (enemmän ja vähemmän) kotihoidossa - tavoitteena että kuopuskin saa olla eskariin asti. En silti miellä itseäni kotiäidiksi. Se ei vain tunnu omala identiteetiltäni. Minulla kaatuu seinät päälle, jos olen "vain" kotona. Olisi kyllä ihanaa, kun voisi olla ihan sata lasissa kotona ja lasten kanssa ettei tarvitsisi säätää miljoonaa asiaa. Ja siis tarkoitan, että kun ei olisi niin paljon asioita jotka kiinnostaa ja joissa haluan olla mukana. Tai jos riittäisi jokin helpompi tutkinto/ammatti ja simppeli (vakkari) työ jostain. En näe siinä mitään huonoa. Se vain ei ole se minun juttuni.
Oleellista onkin että jokainen löytää oman juttunsa - ja että lapset kaikesta huolimatta saavat viettää aikaa omien vanhepien ja oman perheen seurassa. :)
ps. yllä olevaan kommenttiin liittyen, kyllä ihan yhtä lailla haukutaan niin kotiäitejä kuin uraäitejäkin - isejä ei niinkään. ;)
Mikä siinä onkaan, että jos kesken opiskelun tulee raskaaksi, niin moni olettaa, ettei opintoja viedä loppuun. Nykyään kun on niin yleistä että opiskellaan myös vanhemmalla iällä. :)
PoistaTärkeintä tässä on mielestäni se, että jokainen tekee juuri niin mikä on omalle perheelle ja itselle se paras ratkaisu. :) Ajatelkoon muut sitten mitä tahansa. :D Itse voisin hyvin tehdä jotakin pientä työtä kotiäitiyden lisäksi, mutta näin pienellä paikkakunnalla ei niitä töitä oikein ole tarjolla. Ja vielä en ole valmis laittamaan Hugoa hoitoonkaan, että lähtisi kauemmas töihin.