Äitiys ei ole kilpajuoksua

Äitinä oleminen on ihanaa, se on parasta jota minulle on koskaan tapahtunut. Näin varmasti ajattelee moni muukin äiti omalla kohdallaan. Äitiys on kasvattanut minua todella paljon, olen saanut uusia ystäviä ja päässyt sukeltamaan ihan uuteen maailmaan näiden vuosien aikana. Mahtavaa on ollut toisten äitien vertaistuki ja kannustus sekä uusien tapojen ja kikkojen oppiminen. Se että pääsee jakamaan asioita toisten äitien kesken, on ehkä kuitenkin parasta. Milloin on puhuttu öistä, lasten kasvusta, ruuasta, uhmasta, masuvaivoista, kouluasioista, vaatteista ja kaikesta mahdollisesta. Mutta äitiyteen kuuluu valitettavasti paljon myös kilpailua, vertailua ja toisten äitien valintojen arvostelua. 

Jokainen on varmasti se paras äiti omalle lapselleen, siitä varmasti moni on samaa mieltä. Tapoja toimia ja hoitaa lapsia on yhtä paljon kuin on meitä äitejäkin. Silti jos esimerkiksi kolme äitiä tekee jotakin, näistä kaksi äitiä toimii samalla tavalla ja yksi eri tavalla, alkaa helposti pieni arvostelu. Miksi tuo toimii tuolla tavalla, tuo ei kyllä toimisi meillä, mä en tekisi noin, onko toi ihan tärähtänyt ja vaikka mitä muuta. Ikään kuin tuolla arvostelulla haettaisiin jotakin vahvistusta sille, että se oma tapa on se oikea. Todellisuudessa molempien tapa voi olla se oikea. Se mikä toimii toisessa perheessä ei ehkä toimisi toisessa mutta toisaalta taas nuo kaksi voivat oppia uuden tavan toimia ja se jos jokin on ihan parasta.

Voimme olla eri mieltä siitä onko lapsi parempi hoitaa kotona kuin viedä hoitoon, syökö hän omatekoista vai kaupan ruokaa, pukeeko hänet merkkiin vai "markettiin" ja nukkuuko hän omassa sängyssä vai perhepedissä. Erilaisia aiheita ja mielipiteitä riittää kyllä loputtomiin. Olemme kaikki saaneet kodeissamme erilaisen kasvatuksen, tottuneet tiettyihin tapoihin joita sitten joko jatkamme oman lapsen kohdalla tai sitten olemme lähteneet aivan omalle linjalle. Jokainen äiti kasvattaa lastaan sillä omalla parhaaksi katsotulla tavalla. Mielipiteitä ja tyylejä on monia, mutta tärkeintä tässä kaikessa on se, että lapsella on hyvä olla. Meidän äitien pitäisi muistaa ettei äitiys ole kilpajuoksua, jossa kisataan kenen tapa on paras tai oikea.

Itselläni on ihania äiti ystäviä ja vaikka hoidamme lapsiamme erilailla, niin emme ole onneksi missään välillä kilpailleet siitä. Kunnioitamme toistemme päätöksiä, vaikkemme olisi niistä samaa mieltä. Joskus toisella käytetty tapa on otettu myös itsellä käyttöön. Näiden vinkkien saaminen on ehkä sitä kaikista parasta.

Olen kiitollinen siitä että olen saanut olla äiti jo yli kymmenen vuoden ajan, äiti viidelle ihanalle lapselle ja olen saanut tavata tänä aikana aivan ihania äitejä. Olen myös erittäin kiitollinen omalle äidilleni kaikesta mitä hän on vuokseni tehnyt, ollut aina tukemassa, kuunnellut ja antanut neuvoja. Kiitos siis erityisesti sinulle, äiti.

Tämä äitienpäivä eroaa muista ihan pikkuisen siinä, että tänään tämä äiti viettää  myös syntymäpäivää. En edes muista, koska viimeksi syntymäpäiväni on osunut äitienpäivälle. Ei sillä, ei meillä tätä sen erityisemmin juhlisteta. Pääpaino pidetään äitienpäivässä. Lapsia on vaan ihmetyttänyt kuinka äidillä voi olla samana päivänä vielä syntymäpäiväkin, hih.

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille äideille.♥

Tunteiden täyteinen äitienpäivä

Olipas eilinen sitten mielenkiintoisin äitienpäivä aikoihin. Nimittäin tämän äidin tunteet heitteli laidasta laitaan koko päivän ja kyllä syytän niitä ihania hormoneja. Kiukkua, iloa, naurua, itkua, kiukkua ja kaikki taas alusta. Olo oli varmasti välillä samanlainen kuin tuolla meidän kaksivuotiaalla neidillä. :D No mutta kaiken kaikkiaan päivä oli mukava ja aamusta ihanasti lämmittävä aurinko vei meidät heti ulkoilemaan reiluksi kolmeksi tunniksi.

Kerholaiset olivat tehneet ihanat äitienpäiväkortit. Ne olivat sydämen muotoiset, niiden takana oli runo ja etupuolelle tehty pieni kukka jonka sisältä paljastui lasten itse tekemät avaimenperät.♥ Ne oli kyllä aivan ihanat. Sain kortin myös Iidalta ja Ainolta sekä J toi minulle vielä suklaata. Paljon haluksia ja suukkoja sain myös, jotka tuntui ehdottomasti kaikista parhaimmalta lahjalta.♥

Myöhemmin päivällä kävimme J:n vanhemmilla, eli ihan naapurissa ja siellä herkuttelimme vatsat täyteen. Muuten päivä oli aika tavallinen muiden joukossa. Ei me sen kummemmin yleensäkään olla juhlittu äitienpäivää. 

Illasta mietittiin taas kerran J:n kanssa meidän Minille nimiä. Miten se voikin olla niin kamalan vaikeaa? Minulla on ollut muutama lempparinimi, mutta ne kun löytyvät niin läheisten lapsilta, että ne täytyi nyt vain unohtaa. Yhtä nimeä taas olen pohtinut etunimeksi pitkään, mutta aina sen laittanut sivuun. Nyt kuitenkin kävi niin että J tykästyi siihen ja koska minä olen ronkeli ja välillä nimimakumme ei kohtaa yhtään, päädyimme yhteisymmärryksessä tuohon nimeen. Toinen ja kolmas nimi tulikin helposti. Nuo kolme nimeä rustaan nyt sairaalaan lähetettäviin papereihin ja nyt ainakin tuntuu siltä että tuo nimi saattaa tulla ihan viralliseksikin ja aika varmasti tuleekin.♥ Aika helpottunut olo nyt, sillä niin paljon olen aikaa sen miettimiseen käyttänyt.

Onhan tässä vielä paljon aikaa, mutta itselleni on niin tärkeää että niihin sairaalan papereihin ei oo vaan heitetty jotain nimeä, vaan että se on oikein ajatuksella sinne laitettu ja jos sitä jouduttaisiin käyttämään ei sitä katuisi.

Mutta nyt mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Pssst.. Muistakaahan (odottavat tai imettävät äidit, ja miksei muutkin) käydä osallistumassa ihanaan arvontaan.
Pääset sinne *t ä s t ä*

Äitiys

Minusta äitiys alkaa jo siitä kun tekee ensimmäisen plussatestin, eikä vasta vauvan synnyttyä. Vietin pienimuotoisesti ensimmäistä omaa äitienpäivää vuonna 2005. En mitenkään erikoisesti, mutta söin herkkuja ja kävin pitkällä kävelyllä jonka jälkeen hieman rentouduin. Toinen äitienpäivä oli sitten kun pikkuinen tyttö oli jo maailmassa ja lähenteli kovasti jo vuoden ikää. En odottanut silloin J:n hommaavan minulle mitään, mutta toi hän silloin kukkia. :) Tuon jälkeen äitienpäivä jutut ovat olleet lasten arkartelemia ihanuuksia tai heidän poimimia kukkia. Ne ovat ihan parhaita lahjoja ja lapset ovat niin ylpeitä kun ovat itse tehneet.♥

Äitiys on kyllä ihan parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. En voinut aikoinaan uskoa että kuinka paljon voin jotakin rakastaa. Ja kuinka monesti olen uutta vauvaa odottaessa miettinyt riittääkö rakkaus vielä yhdelle, niin hyvin on riittänyt, rakkaus vaan lisääntyy. Jokaista heitä rakastan niin valtavan paljon. 

Äitiys on kasvattanut pinnaa, äitiyden myötä on oma mielikuvitus rikastunut, sitä osaa myös ihmeen hyvin järjestellä asioita. Äitiys on tuonut mukanaan iloa, naurua, ylpeyttä siitä kun lapset oppivat uutta, mutta myös huolta, pelkoa ja itkua. 

Äitiys on siitä hienoa että sitä oppii itsekin jatkuvasti kaikkea uutta. Kun tulin äidiksi ensimmäistä kertaa aloin myös ymmärtää omaa äitiäni paremmin. Ymmärsin viimein että kuinka suurta se äidin rakkaus on ja kuinka sitä aina ajattelee ensin lapsiaan kuin itseään. Kuinka suuri huoli välillä voi olla ja kuinka on vain joskus päästettävä irti. Esikoiseni kasvaa kovaa vauhtia ja napanuora venyy venymistään. On hienoa nähdä kuinka lapsi kasvaa, mutta samalla se tuntuu niin kauhean haikealta.

Äitiys on asia jota ei saa minulta koskaan pois. Minulla on neljä ihanaa lasta ja viides ihme kasvaa masussa. On aivan ihanaa saada olla äiti heille kaikille. Nähdä heidän kasvunsa ja kokea asioita heidän kanssaan. Äitiys ei kuitenkaan koskaan ole itsestään selvyys, joten jokainen lapsi on todellinen ihme.♥

Nyt haluankin toivottaa kaikille oikein ihanaa huomista äitienpäivää.
On ihanaa olla äiti.♥