Voitte varmasti kuvitella kuinka meidän Aino hyppi ja kirkui onnesta, kun hän viikko sitten pääsi kerhoon ihka ensimmäistä kertaa. Tätä ennen hän on aina ollut vain mukana kun sinne on viety sisaruksia. Ja nyt vihdoin hän pääsi aloittamaan oman kerhotaipaleensa, voi sitä onnen määrää.
Kerho on täällä meidän pienessä kunnassa vain kerran viikossa ja se kestää 2,5 tuntia. Ei kovin pitkä aika ja olisi kiva jos sitä olisi vaikka kaksi kertaa viikossa. Mutta toisaalta olen kiitollinen tuosta lyhyestäkin ajasta sillä se on erittäin tärkeä sellainen. Kerhossa lapsi pääsee leikkimään, askartelemaan, ulkoilemaan ja luomaan niitä omia kaverisuhteita. Varsinkin näin kotona olevalle lapselle tuo kerho on aivan huippu juttu. Aino on löytänyt jo yhden ystävän josta puhuu jatkuvasti. Harmi että hän on Ainoa vuoden vanhempi, eikä näin tule aikoinaan samalle luokalla. Ryhmässä on kuitenkin ainakin kolme samanikäistä Ainon kanssa ja luulen että hän leikkii aikanaan myös heidän kanssa.
Aino on jäänyt kerhoon todella reippaasti. Ensimmäisellä kerralla ajattelin että haluaakohan hän että jään hetkeksi katsomaan, mutta sinne hän meni heti muiden joukkoon. Sinne äidin pieni vie reippaasti oman kerhoreppunsa ja siirtyy leikkeihin. Lempileluksi onkin tainnut muodostua nukkekoti. Äidille heilutetaan heipat reippaasti. Aino on kyllä sen verran rohkea, etten odottanut kerhon alkamisen olevan hänelle vaikea paikka.
Kerholainen tarvitsi teitenkin itselleen tossut. Kaikille vanhemmille lapsilleni olen hommannut ne Tohvelisankarilta ja koska ne on todettu hyviksi ja kestäviksi jo kolmella edellisellä, niin oli selvää että myös Aino saa sellaiset. Yhdessä tutkittiin valikoimaa ja sekä tytär että äiti tykästyi muffinssin kuvalla oleviin tossuihin. Ne sitten ostettiin ja kerhoon päästyä niitä esiteltiin niin kovin ylpeänä kerhotädille. Onhan ne nyt ihanat.
Hyvin alkoi meidän kolmevuotiaan kerhoilu. Yksi taideteoskin tuotiin jo kotiin ja innolla odotan mitä kaikkea kivaa äidin rakas kerhossa vielä tekeekään. Niin iso tyttö jo.
Ps. maanantaisin äidillä onkin kotona hiljaista kun olemme kahdestaan Hugon kanssa. Kivaa kahdenkeskeistä pienimmän kanssa. Tänään tosin vietettiin rauhallinen päivä kun olen vielä sen verran kipeä. Eilen kuume nousi 39.4 tänään onneksi vain 37. Kiva tämä rintatulehdus.
