Siihen meni aikaa ja se vaati paljon "sätkimistä" ja ponnisteluja, mutta viimein voi sanoa että meillä ryömitään. Se alkoi viikko sitten, ensin pienen pieninä kurkotuksina ja ja siitä hiljalleen kekattiin, että hei minähän oikeasti etenen, hih. Hugo liikkuu kyllä vielä suurimmaksi osaksi kierimällä, mutta jos edessä on sopivalla etäisyydellä lelu tai jokin muu esine, niin kyllä sinne liikutaan ryömien. Ryömimistyyli on aika hauska, mutta pääasia on se että etenee.
Meillä kaikki lapset ovat olleet hitaita lähtemään liikkeelle, mikä on toisaalta ollut ihan mahtava juttu. Äidistä on ollut ihan kiva, kun pienin ei pidä niin kovaa kiirettä liikkumisen kanssa. En siis olettanut missään vaiheessa että Hugo olisi poikkeus ja lähtisi liikkeelle nopeammin. Tietysti tähän hitauteen on aika paljonkin varmasti vaikuttanut se, ettei Hugo yhdessä vaiheessa viihtynyt ollenkaan lattialla, saatika masullaan. Nyt lattialla viihdytään niin hyvin ja tutkittavaa riittää. Lattialta kuuluu myös monesti kovaa höpöttelyä, varsinkin jos käteen löytyy jotakin mielenkiintoista.
Nyt onkin pitänyt painottaa isommille lapsille hyvin, ettei lattialle saa jättää mitään pientä tavaraa. Silti niitä aina löytyy ja joka kerta ennen kuin lasken Hugon lattialle pitää tarkistaa mitä hänen ulottuvillaan on. Kaikki pikkiriikkisetkin jutut löytää pojan käsiin. Onneksi Hugo ei vie heti mitään suuhun vaan tykkää pyöritellä kaikkea ensin käsissään. Tässä hän poikkeaa sisaruksistaan, sillä muut ovat kyllä tunkeneet heti kaiken suuhun, mitä ovat tuon ikäisenä käsiinsä saaneet. Myös kaikki johdot kiinnostaa, joten kaiken mahdollisen olen koittanut laittaa piiloon.
On niin mahtava seurata tuota pientä lattioiden valloittajaa. Kuinka hän jaksaa leikkiä lattialla löytämällänsä pompulallakin ties kuinka kauan. Ja kun se ponnahtaa kädestä koitetaan kera pienen huudon päästä sen luo mahdollisimman nopeasti. Tai jos koira makaa sopivan lähellä mennään kiireellä sen karvoja koittamaan. Hugo liikkuu vielä hitaasti, mutta ei aikaakaan kun tekniikka kehittyy niin voin vain kuvitella sen vauhdin määrän.
Hugo vie myös välillä jalkoja masun alle, joten saa nähdä koska täällä aletaan hakemaan konttaamista. Vielä sen kanssa ei kyllä ole kiire. Koitetaan nyt kaikki totutella ensin siihen että Hugo todellakin ryömii. Taas on siis yksi vaihe saavutettu ja todettu kuinka mun vauvani kasvaa koko ajan. Samaan aikaan niin ihanaa ja haikeaa.
Minkä ikäisenä teillä on lähdetty ryömimään?
