Kaksplus.fi

torstai 13. marraskuuta 2014

Isännän haukipullat

Mieheni J:n yksi lempiharrastuksista on kalastaminen joten meillä syödään todella usein kalaa. Oma lempikalani taitaa olla kuha, mutta mies on joskus tuonut kotio myös haukea. Viimeksi J toi hauen ja päätti että tehdään kalapullia. Mä en ole haukipullien ystävä, mutta nyt laitettiin sinne vähän kaikkea ja hyviä tuli. Päätin jakaa ohjeen nyt teillekkin. :)

Isännän haukipullat

2 hauen filettä (n.800g)
100g pakaste katkarapuja
1 sipuli
1 prk kuohukermaa
1 kananmuna
suolaa
pippuria
grillausmaustetta
tuoretta persiljaa
sitruunapippuria/sitruunamehua
korppujauhoja
öljyä


1. fileeraa hauki ja poista suuret ruodot
2. sulata katkaravut, valuta vesi pois
3. leikkaa fileet kahtia ja laita lihamyllyyn..jauha myllyn läpi kahteen tai kolmeen kertaan. Jauha samassa myös katkaravut
3. vatkaa kuoihukerma vaahdoksi (mutta älä tee liian paksua)
4. pilko sipuli ja tuore persilja
5. laita kala/katkarapuseos kulhoon, laita sekaan yksi kananmuna, kermavaahto, sipulit, persilja ja mausteet (mausteita kannattaa lisätä vähän kerrallaan ja paistaa välillä koepulla ja tarkistaa maku).
6. laita korppojauhoja syvälle lautaselle ja pyörittele pullat siinä
7. paista pannulla reippaassa määrässä öljyä miedolla lämmöllä
8. Tarjoile perunoiden, valkokastikkeen ja puolukkahillon kanssa

Suosittelen kokeilemaan. :)
Tällä kerralla käytimme sitruunapippuria, mutta ehkä se sitruunamehu kävisi paremmin.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kuin uudet

Muistan kun alkuvuodesta 2009 (rattaat vuoden 2008 mallia)  kävelin maha pystyssä, todellisuudessa pienen mahan kanssa, Vauvatalo Johannaan Tampereelle katsomaan rattaita. Olin jo aikaisemmin tehnyt päätöksen että ostan Emmaljungan Sootterit joten heti astelin ratasrivin luokse ja siellä ne olivat. Yksi kappale juuri minun unelmaväriäni, niin täydelliset, että pahemmin en edes muita vaihtoehtoja silmäillyt. Kärräsin rattaat onnellisena kassalle ja tilasin samalla niihin jalkapeiton. Rattaat olivat väriltään tumman ruskeat, jossa tehosteena oranssia sekä vaaleaa ruutukuviota. Tähän väriin ihastuin kyllä välittömästi.


Meni monta vuotta eteenpäin, enkä kertaakaan kyllästynyt rattaiden väriin. Uskoin ettei niin koskaan kävisi, kunnes kesällä hämmästyin kun huomasin tylsistyneen tuohon väriin. Huomasin että katselin paljon mustia rattaita joten päätin alkaa metsästämään rattaisiini uusia kankaita, sillä runko kuitenkin noissa edelleen hyvässä kunnossa. Tämä osottautuikin vaikeammaksi kuin luulin, sillä täysin mustia kankaita jossa on mukana myös kuomu oli todella vaikea löytää. Halusin molemmat samasta paikasta jotta mahdollisia värieroja ei olisi. En myöskään halunnut maksaa itseäni kipeäksi pelkistä kankaista. 

Selasin usein toria ja katselin kankaita sieltä. Yhtenä päivänä ystäväni linkitti minulle linkin mustiin kankaisiin jossa mukana oli myös kuomu ja hintakin sopiva, joten aamusta otin heti yhteyttä myyjään ja tein kaupat. Eilen nuo sitten saapuivat postissa ja voi että, rattaista tuli kuin uudet kun vaihdoimme kankaat. Pesin kankaiden vaihdon yhteydessä myös rungon sekä renkaat.


Lapset katsoivat rattaita kummissaan kun luulivat että olin ostanut kokonaan uudet, hih. :) Näissä mustissa kankaissa kuomu on kapeampi sekä jalkatuen päälle tuleva kangas erilainen koska uudemmassa mallissa koko jalkatukikin on erilainen, siksi rattaa näyttävät niin erilaisilta. Nämä kankaat ovat kuitenkin tällä hetkellä juuri sitä mitä halusin ja tuovat mukavaa vaihtelua. :) Vanhat kankaat jäävät kuitenkin vielä säästöön siltä varalta jos haluankin laittaa ne takaisin. 


Pikku S testaili eilen rattaita innoissaan, raahasi mukanaan sinne peiton eikä meinannut suostua tulemaan ollenkaan pois. Täällä on nyt tyytyväinen äiti sekä hänen tyttärensä. :)

torstai 6. marraskuuta 2014

Kuinka sinä jaksat?

Lapsiperheen arki voi olla välillä aika väsyttävää. Pääsääntöisesti meidän arki sujuu mukavasti ja kiitos rutiineiden jokainen tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Monella on sellainen mielikuva, että meidän arki on aamusta iltaan yhtä kaaosta, meteliä, hermojen kiristelyä yms. niin kuin varmasti kuvitellaan monesta perheestä jossa on enemmän lapsia. Todellisuudessa meidän arki sujuu leppoisasti eikä suurta meteliä ole, ellei äiti yritä puhua puhelimessa. Silloin tuntuu siltä että pääni päällä olisi lappu, kysy minulta juuri nyt ihan mitä vain tai huuda nyt niin lujaa kuin kykenet. :) Ja meno on kieltämättä villiä silloin jos joku tulee kylään ja kaikki neljä yrittävät kertoa kuulumisensa samaan aikaan. Silloin todellakin tuntuu siltä että meteliä on ihan liikaa, mutta normaalisti elämä ei kuitenkaan ole sellaista.

Kävin maanantaina kirpputorilla ja ostimme sieltä pikku S:lle lorukirjan. Myyjä siinä alkoi jutteleen ja jotenkin juttu meni siihen että mainitsin meidän kuluttavan aikaa sillä välin kun sisarukset olivat kerhossa. Myyjä sitten kysyi minkä ikäisiä sisarukset ovat? Sanoin iät ja mainitsin että vanhin on koulussa. Myyjä siihen sitten tokaisi.."No kyllä sulla riittää siinä puuhaa. Mä katoin että oot niin kamalan nuoren näköinenkin". Otin kohteliaisuutena tuon nuorelta näyttämisen, mutta en silti ymmärrä miksi lapsilukuamme kauhistellaan vähän joka puolella. Minusta kun tämä ei tunnu mitenkään liian rankalta, mä koen pärjääväni hyvin tämän porukan kanssa. Touhua toki riittää, mutta olen sen luontoinen että rakastan tämmöistä. :)


Olen myös monesti saanut kuulla kun olen kertonut olevan neljän lapsen äiti, että kuinka sä jaksat sitä härdelliä? Eikös sulla oo kauheesti pyykkiä? Kauhee en mä vois kuvitella että niitä olisi neljä!!! Ymmärrän toisaalta että jotkut ihmettelee, mutta mun mielestä elämä näiden neljän kanssa on hieman helpompaa kuin silloin kun meillä oli lapsia yksi. Jep, siltä musta oikeasti tuntuu. Nyt kaikilla on aina leikkikaveri joka tarkoittaa sitä että oma aika ei kulu pelkästään leikkimiseen ja toisen "viihdyttämiseen". Vaikka pyykkiä on paljon, niin kerkeän hyvin kyllä kaiken päivän aikana hoitamaan.

Joskus on kyllä niitäkin päiviä kun on oikeasti rankkaa. Yleensä ne päivät on niitä kun sairastetaan. Nytkin kaikki neljä ovat flunssassa. :/ Mutta varsinkin mahatauti on kaikista rankin, silloin oikeasti välillä "toivon" ettei mulla olisi ollenkaan lapsia. Sitä pyykkiä on aivan järkyttävästi, ressaan sitä kun pienet oksentaa koska pelkäsin itse sitä aivan hulluna pienenä ja kyllä vieläkin. Silloin ei kyllä tule montaakaan tuntia nukuttua vaan valvon lähinnä lasten unta. Haluan olla välittömästi paikalla kun minua tarvitaan.

Monesti kun lapsilukuamme päivitellään ja kysellään kuinka jaksat sitä meteliä, tulee mieleen se että miksei voi vaan kysyä että kuinka sinä jaksat? Mitä sinulle kuuluu? Voisin vastata vaikka näin: Kiitos, minulle kuuluu ihan hyvää. Olen saanut selkä/pääkipuihin hieman apua fysioterapiasta. Päänsäryt eivät ole enää niin pahoja ja särkylääkkeiden syönti on vähentynyt paljon. Odttelen jo talven tuloa, jotta hieman valostuisi ja oma mielikin virkistyisi. Vielä olen kotona lasten kanssa ja nautin melkein joka hetkestä. Tulevaisuus on vielä vähän auki, mutten meinaa siitä ottaa pahempaa stressiä. Mulla on kaikki tällä hetkellä hyvin. :)

Siispä minä kysyn nyt sinulta:
 Mitä sinulle kuuluu ja kuinka sinä jaksat? 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...