Kaksplus.fi

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Se hetki, ne muistot


Tiedättekö sen tunteen kun jokin kuva, tuoksu tai tilanne laukaisee sisälläsi voimakkaan tunteen tai muiston menneestä? Minulle tulee niitä aina silloin tällöin. Esimerkiksi kevään tuoksut, kesän tuoksu, syksyinen viileys. jokin vanha valokuva, musiikki, oikeastaan ihan mikä vain voi tämän aiheuttaa. Hetken aikaa tuntuu kuin alkaisi oikein "ahdistaa" tai ahdistaa ei ehkä ole oikea sana, taidan lähinnä tuntea suurta haikeutta. Olen huomannut, että kevään korvella näitä tulee eniten. Mistä lie tämä sitten johtuukaan. Sitä tavallaan haluaisi aina joskus palata ajassa taaksepäin. Päästä kokemaan uudestaan vielä jotakin.

Mitä sitä sitten kaipaa? Sen kun osaisi sanoa. Ehkä se on jokin pieni hetki tai jokin tilanne joka oli niin ihana, että sen haluaisi kokea uudestaan. Tai sitten haluaisi siihen hetkeen että osaisi toimia paremmin. Ehkä osaltaan se kun tietää että osaa asioista ei pääse koskaan enää kokemaan saa tuon haikeuden pintaan. Se kaikki on nyt takana päin.

Toisaalta taas olen tyytyväinen siihen että tuollaisia muistoja nousee pitaan joihin tahtoisi uudestaan. Se kertoo siitä että niitä hyviä ja kullanarvoisia hetkiä on tullut koettua ja osa niistä on ikuistettu valokuviin. Ne tärkeimmät hetket palautuu mieleen niin pienestä kuin vaikka jokin tuoksu tai musiikki. Niitä ei voi elää enää uudestaan muuta kuin valokuvien ja muistojen kautta.


Äh, musta tuntuu niin vaikealta kirjoittaa sanoiksi sitä olotilaa joka tulee kun tuollainen hetki tulee. Mutta monella varmasti musiikki nostaa näitä hetkiä pintaan. Itselläni on monta laulua joissa elää tuhannesti muistoja. On lauluja joita vanhempani kuuntelivat ollessani pieni ja niiden kautta pääsee takaisin lapsuuteen. On lauluja joita kuunneltiin teininä, on lauluja joita olemme kuunnelleet J:n kanssa, ystävien  kesken ja on lauluja joita ollaan kuunneltu omien lasten kanssa. Ja esimerkiksi aina kun kuulen Roope Salminen & Koirat -Madafakin darra, palaan sen laulun myötä elokuuhun ja Hugon synnytykseen, sillä se soi juuri ennen kuin poika syntyi.

Ihania asioita on takana päin ja onhan niitä mukava muistella, palasia sieltä täältä. Kuitenkin juuri tämä hetki on tässä ja nyt, joten pitäisi osata elää siinä. Ei haikailla menneitä tai suunnitella liikaa tulevaa. Sillä juurikin tästä hetkestä voi syntyä jokin muisto, joka palaa sitten mukavana muistona mieleen esimerkiksi sen musiikin, tuoksun tai valokuvan myötä.


A r v o n t a a n voi osallistua vielä tänään klo 23.00 asti. 

tiistai 16. helmikuuta 2016

No niinhän siinä taas kävi..


..että tämä äiti nappasi itselleen r i n t a t u l e h d u k s e n. Minä kun kerkesin jo vähän hehkuttaa että tällä kertaa siitä selvisin, niin pyh. Sunnuntai iltana oikea rinta alkoi tuntumaan aralta ja osasin jo varautua rintatulehdukseen. Olinhan kokenut tuon jo Iidan, Matiaksen ja Ainon kohdalla. Koitin suihkutella ja painella rintaa ja syöttää siitä tiheästi. Toivoin tietysti että se tehoaa.

Eilen aamusta kuume alkoi sitten hitaasti mutta varmasti nousemaan. Sohva olikin ainoa paikka jossa pystyin olemaan, sillä olo veti aika nopeastikkin heikoksi. Voin sanoa, että siinä 38.5 asteen kuumeessa tuo lasten hoitaminen ja ruokkiminen on aika haasteellista. Varsinkin kun Hugo meinasi turhautua. Onneksi Hugo ei vielä ryömi, sillä en millään olisi pystynyt mennä hänen perässään. Meillä katsottiin sitten eilinen päivä erilaisia leffoja ja äiti yritti väkisin pysyä hereillä. Äidin pojat hengasi melkein koko päivän mun vieressä ja isompi toi vettä, ihanat.

Kun olo vain paheni ja rinta punoitti entisestään ja oli aivan kosketusarka soittelin terveyskeskukseen ja pyysin itselleni antibioottia. Kuvailin oireet ja sanoin että edellisten lasten kohdalla mennyt juuri näin ja kerroin mitä kaikkea olin jo koittanut. Onneksi lääkäri kirjoitti reseptin ilman että piti raahautua näytille. Olisi ollut aika haasteellista ajella lasten kanssa sinne, kun hyvä jos pysyin kotona edes kävelemään. 

Kun J tuli töistä haki hän minulle antibiootin ja osti samalla Hugolle Rela-tippoja, jottei minun syömä antibiootti ottaisi häntä masuun. Kun J palasi apteekista pääsin viimein nukkumaan. Oli ihana tunne mennä pitkälleen ja sulkea silmät. Nukuinkin heittämällä pari tuntia. J hoisi myös lasten iltatoimet ja toi minulle Hugon kainaloon vain syömään. Itse hyvä jos enää tolpillani pysyin kun kuumetta oli 39.5. Kuinka kylmältä mittari tuntuikaan tuolloin kainalossa.


Rintatulehduksen hoitoon olen koittanut tiheää imetystä kipeästä rinnasta. hieromista, kuumaa suihkua ja lämmintä kaurapussia. Ne ovat ainakin auttaneet sen verran ettei kuume tällä kertaa huidellut yli neljänkymmenen ja rintakin on punoittanut vain Hugon kämmenen kokoiselta alueelta. Mutta kipu on kyllä ollut taas ihan kaamea. Se kun maito nousee kipeään rintaan tuntuu aivan kamalalta ja imettäminen kovassa kuumeessa on aivan kamalaa, kun tuntuu että jäätyy siihen paikkaan.

Aamusta kuume oli laskenut ja mittari näytti vain 38. Otin kunnolla särkylääkettä ja nyt on enää vähän lämpöä. Olo on kuitenkin vielä ihan vetämätön. Johtuu ehkä siitä ettei ole kunnolla edes tullut syötyä. Väkisin olen jotain koittanut ottaa ja juoda paljon, jotta maito riittäisi Hugolle. Tämäkin päivä menee luultavammin sohvalla maaten. Onneksi Matias ja Aino ovat leikkineet nyt ihan nätisti, jotta äiti on saanut levättyä. 

Kämppä on kuin pommin jäljiltä ja pyykkivuori kasvaa, mutta en stressaa niistä nyt. Tai ehkä pikkuisen, mutta olen koittanut ottaa sellaisen kerkeehän sitä myöhemminkin siivota -asenteen. Kunhan vain saisi nyt selätettyä tämän tulehduksen kokonaan. Kyllä näin sairastaessa sitä osaa arvostaa sitä terveyttä.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivän arvonta


Ystävyys on kyllä niin ihana asia. On ihanaa kun omistaa muutaman hyvän ystävän joiden kanssa ollaan koettu kaikkea kivaa. Kerrottu niitä hyviä kuin huonojakin asioita. Ja vaikka ei joka päivä oltaisi yhteydessä niin tietää että se toinen välittää. Ystävälle voi soittaa vaikka keskellä yötä, jos jokin asia painaa mieltä. Autetaan toisiamme, kun toinen apua tarvitsee ja ollaan toistemme tukena. Ystävät, olette ihania!

Päätin että näin ystävänpäivän kunniaksi voisin järjestää teille ihanille pienen arvonnan. Arvonnan palkintona on sisustustarra jossa teksti Welcome sekä levy herkullista suklaata. 

Arvontaan voivat osallistua kaikki. Yhden arvan saat kirjoittamalla kommettikenttään yhden sanan jolla kuvailisit omaa ystävääsi. Toisen arvan saat jos olet lukijani. Muista mainita monella arvalla osallistut. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi. Arvonta alkaa nyt ja päättyy keskiviikkona 17.2. klo 23.00.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...