Suosinko jotakin lapsistani?

Meidän viisi lasta ovat kaikki erilaisia, jokainen niin oman luontoinen, joku vaatii enemmän kuin toinen ja jokainen käyttäytyy välillä hankalasti. On vauvaa, leikki ikäisiä, eskarilainen ja koululainen. Ikähaarukka on 7kk-10v, tylsää näiden kanssa ei siis tule olemaan. Onko joku lapsistani suosikki tai suosinko heistä jotakin? Riittääkö rakkaus varmasti kaikille? Miten varmistaa että jokainen saa tarpeeksi sitä yksilöllistä aikaa? Tämmöistä postausta minulta toivottiin ja tässä pohdintojani aiheesta.

Onko joku lapsistani suosikkini tai suosinko jotakin lapsistani välillä enemmän kuin muita? Tarkkailin itseäni jonkin aikaa ja tulin siihen tulokseen, etten ainakaan tietoisesti suosi ketään, eikä minulla ole suosikkia (sen jo kyllä tiesinkin). Vaikka joku käyttäytyisikin hankalasti ja olisi vaikea päivä takana, niin en silti ole huomannut suosivani muita silloin enemmän. Arkeen kuuluu myös niitä huonoja päiviä ihan kaikille, myös äidille. Koitan olla mahdollisimman tasa-arvoinen kaikkia kohtaan.  Jos ostan kaupasta jotakin yhdelle, niin en mene kotiin ennen kuin minulla on jokaiselle jotakin. Pyrin tarjoamaan kaikille viidelle samat mahdollisuudet kaikkeen.

Hugo nyt toki tarvitsee äitiä eniten ja muut lapset tämän ymmärtävät. He eivät pidä sitä suosimisena, enkä kyllä itsekään. Toki varsinkin Aino on välillä mustasukkainen kun Hugo on sylissä, mutta kyllä sylistä löytyy tilaa myös Ainolle. Täällä blogissa, facebookissa ja instagramissa onkin näkynyt nyt paljon juttua ja kuvia Hugosta. Se ei kuitenkaan tarkoita että suosisin häntä jotenkin enemmän. Suukottelen, kuvaan  ja hassuttelen muiden lasten kanssa lähes yhtä paljon. Ongelmana on se, ettei he oikein enää pidä siitä että äiti sylissä pitäessä suukottelee kovasti, heh. Toki kaikilla on jo erilaiset tarpeetkin ja he tarvitsevat äitiä eri tavalla. Vanhemmista lapsista täällä näkyy vähemmän kuvia nykyään. Ihan vain sen takia, etten itse halua. He kyllä antaisivat laittaa kuvia vaikka kuinka paljon.

Entäs pystynkö rakastamaan kaikkia yhtä paljon ja samalla lailla kun heitä on noin monta? Tähän minun on helppo vastata, pystyn. Ihan rehellisesti pystyn tuon tuohon kirjoittamaan, sillä kummasti se oma rakkaus on riittänyt lasten lisääntyessä. Se rakkaus on syntynyt jo odotusaikana ja kun vauva on nostettu rinnalle on rakkaus suorastaan roihahtanut. Sillä sekunnilla kun vauva on sylissä olen rakastanut häntä niin kuin hänen sisaruksiaan. En enempää, vaan saman verran. Ainakin siltä se on tuntunut. Rakkaus on kasvanut sitä mukaa kun lapsia on tullut lisää. Alkuun mietin itsekin että riittääkö rakkaus vielä viidennellekin, mutta jo odotusaika osoitti, että kyllä se riittää. Ihan kuin sydämeni kasvaisi jokaisen pienen jälkeen ja sinne mahtuu taas ekstra määrä rakkautta.

Jos minun pitäisi kertoa ketä lapsistani rakastan eniten, niin en todellakaan osaisi vastata tuohon. Sehän on täysin mahdotonta, joten onneksi sellaista ei tarvitse koskaan tehdä. Kukaan lapsistamme ei ole koskaan maininnut, että rakastaisin jotakin toista enemmän kuin toista. Se vasta olisikin kamalaa kuultavaa, jos joku lapsistani kokisi niin. Sanon usein rakastavani heitä.

Entäs kun lapsia on monta, miten taata jokaiselle kahdenkeskeistä aikaa? Tämäkin on onnistunut tähän asti aika kivuttomasti. Sen kahdenkeskeisen ajan ei tarvitse olla pitkä. Matias tykkää että pelaan hänen kanssaan kimbleä, Lumi ja Iida tykkäävät että käyn heidän kanssaan kaupoilla, ja tietysti niin että toinen pääsee kerralla mukaan. Myös Matias tykkää käydä kaupassa. lapset pääsevät välillä mukaani viemään koiraa lenkille tai teemme jotakin muuta jonne otan vain yhden lapsen mukaan. Ainon tarvitsee päästä päivittäin syliin tankkaamaan läheisyyttä ja hän haluaa monesti minut mukaan leikkeihin. Aina jotakin pientä aikaa järjestyy jokaiselle lapselle. Ja se on ainakin nyt tuntunut riittävän kaikille hyvin.

En halua kuulostaa siltä että elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, sillä sitä se ei todellakaan ole. Tottakai jos joku lapsista on hankala koko päivän kiristelee hermojani. niin ärsyttäähän se suunnattomasti, mutten silti suosi ole ainakaan huomannut suosivani toista. Annan lapselle tilaa käsitellä omia tunteita ja sitten käydään niitä yhdessä läpi. Elämään kuuluu erilaiset tunteet ja se on normaalia. Voin myöntää että kyllä joskus kun on iskenyt mahatauti tai kaikki lapset huutaa ja tilanne on suoraan sanottuna kaamea, niin mielessä käy ajatus että mitä ihmettä mä ajattelin kun joskus halusin lapsia ja vielä näin monta. Mutta yleensä se jää siihen, enkä mieti sitä taas enempää.


Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Vastailen niihin vielä tänään. Eilen päänsärky kaatoi minut sänkyyn, mutta nyt alkaa jo helpottaa.

Vielä ehtii

Kerrassaan niin aurinkoisia ja kauniita päiviä ollut, että niistä on pitänyt nauttia todella. Ollaankin käyty nyt lasten kanssa yhdessä lenkittämässä koiraa metsässä. Lumet ovat sulaneet sen verran hyvin, että Ainokin pystyy kävelemään, ilman että on koko ajan nenällään. Hugo on kulkenut manducassa ja ottanut siinä unet samalla. Että mä niin tykkään kun Hugo viihtyy nykyään tuossa repussa, on se niin kätevä.

Lapset tykkäävät tutkailla heräilevää luontoa. Ja kuinka kiva on hypätä metsätiellä oleviin vesilätäköihin, nauttia viimeisistä lumikasoista, kuunnella lintujen laulua ja keräillä lumen alta paljastuvat kävyt. Lapset nauttivat metsässä kävelystä ja odottavat jo malttamattomina että pääsevät poimimaan sieltä mustikoita, puolukoita ja sieniä. Niitä hetkiä nyt joutuvat tovin odottaa, mutta siihen asti voidaan tehdä mukavia metsäretkiä. Keväisin tuolla metsässä on niin mukava tallustella, kun ei tarvitse jännittää luikerteleeko vastaan käärme ja kiusana ei ole niitä ällöjä hirvikärpäsiä.

Äiti nauttii, lapset nauttii ja koira nauttii. Niinpä meidät taitaa löytää monena päivänä käppäilemästä läheisestä metsästä. Kunhan vain hienoja päiviä riittää, jotta Hugo voi matkustaa repussa. Meiltä kun ei kantotakkia löydy.

Nauttikaahan kaikki näistä aurinkoisista ja keväisistä päivistä.

Muistutan myös että tänään illalla klo 23.00 sulkeutuu lapsimessulippu arvonta. Kannattaa siis ihmeessä vielä käydä osallistumassa. Arvontaan pääset kun painat t ä s t ä.

Älä usko mitään päivä

Kuvat instagram. Voit seurata meitä siellä nimimerkillä  _terhin_ (pahoittelut kuvan laadusta)

No niin se maaliskuu sitten oli ja meni. Mukava kuukausi joka piti sisällään kaikkea kivaa, mukaan lukien uusien ihanien ihmisten tapaamista. Lämmöllä jään muistelemaan maaliskuuta. Tämän kuukauden viisi luetuinta postausta oli Minä äitinä 21 ja 31-vuotiaana, Miksi kävinkään Helsingissä?, Äitiyspakkaus 2016 + arvonnan voittaja, Mitä hankkia ennen vauvan syntymää? ja Paljon muuttuu kuudessa kuukaudessa.

Tänään onkin sitten älä usko mitään päivä, eli aprillipäivä. Lapset muistivat tämän vielä eilen illasta, mutta tänään aamusta eivät, joten päätin hieman höynäyttää heitä. Iidalle sanoin, ettei isi ole vieläkään perillä Kemissä ja ajavat edelleen autolla (lähtivät eilen illalla). Iidalle se meni ihan täydestä, vaikka todellisuudessa J on ollut jo yöllä perillä. Lumia huijasin niin, että kun hän oli syönyt aamupala leipänsä menin hänen peräänsä ja kysyin, ettet kai syönyt näitä kun ne ovat jo pilalla. Lumi otti sen ihan todesta ja sitten paljastin huijanneeni, lorun kera tietty. Matiakselle vuorostaan sanoin että kurkkaa pihalle millaisen lumiukon rakensin. Hih, kyllä häntä nauratti kun kurkkasi eikä ulkona ole edes yhtään lunta.

Huijauksieni jälkeen lapset koittivat tehdä kaikkensa huijatakseen minua. Ihan huippu jutuilla koittivat, muttei mennyt läpi. Viime vuonna he keksivät niin hyvän huiputuksen, kun olin päästänyt koiran takapihalle ja hetken päästä kirkuvat "äiti, miks Nooa juoksee tuolla etupihalla!" Menin niin halpaan ja siinä samalla sydän heitti aika kärrynpyörää. Tänä vuonna en tee enempää huijauksia, vaan koitan vain olla joutumatta itse sellaisten kohteeksi, hih. Ihan varmana joku saa vielä huiputettua, joka vuosi se on onnistunut. Keksitkö sinä aprillipiloja? Mikä on paras pila jonka olet tehnyt?

Kävin kirjoittamassa vieraskynä postauksen Vekaran vieraskynä -blogiin. Kirjoitin otsikolla Vanhempi sillä omalla tyylillä. Käy ihmeessä lukemassa se täältä. Muista myös osallistua arvontaan jossa voit voittaa lipun lapsimessuille. Arvontaan voit osallistua täällä.