Hyvästit pitkille vaunulenkeille?

Raskausaikana haaveilin pitkistä vaunulenkeistä ensin syksyisessä ilmassa ja myöhemmin pikku pakkasessa. Odotin innolla että pääsen kuluttamaan vaunujen renkaat puhki käymällä niin paljon kävelyllä kuin mahdollista. Mielessä kävi ehkä sen yhden kerran ajatus siitä, että mitä jos vauva ei viihdykkään vaunuissa, mitä jos lenkit ei onnistukkaan. No tuota olisi voinut pohtia muutaman hetken pidempäänkin.

Niinhän siinä sitten meinaan kävi, että meidän Hugo ei oikein vaunuilusta ole välittänyt. Sain heti alussa jo heittää hyvästit pitkille vaunulenkeille. Poika nimittäin viihtyi vain sylissä. Koitin muutaman kerran syksyllä käydä lenkillä ja noin kahdella kerralla kahdeksasta poika nukkui koko ajan heräämättä. Muut kerrat menivät kutakuinkin niin että Hugo nukkui ensimmäiset 15-20 minuuttia jonka jälkeen kannoin poikaa sylissä ja lykin tyhjiä vaunuja. Näin kävi myös joka kerta kun yritin poikaa omaan pihaan vaunuihin nukkumaan. 

Lenkille lähtemistä kun ei helpota se että ensin pitää pakata vaunut autoon, vauva kaukaloon, ajaa seitsemän kilometriä kylälle, ottaa vaunut autosta, pakata vauva niihin ja sitten vasta pääset lenkille. Ja kotimatka oli tuskaa kun eihän siihen kaukaloonkaan suostuttu ja tuolla lyhyellä matkalla pysähdyin parikin kertaa laittamaan tuttia ja heiluttelemaan kaukaloa. Katsoin paremmaksi että koitamme vaunuilua vain omassa pihassa. Harmikseni asumme ison tien vieressä ja siinä ei pahemmin lenkkeillä.

  

Nyt Hugon ollessa neljä kuukautta hän on nukkunut muutaman kerran omassa pihassa vaunuissa jopa pari tuntia, jei. Tuona aikana on tosin pitänyt monta kertaa käydä hytkyttelemässä vaunuja, mutta suuri edistys tämäkin. Ulkoilu sisarusten kanssa onnistuu nyt huomattavasti helpommin. Ehkä hiljalleen Hugon unet pisenevät ja voisin vielä päästä vaunulenkille, ehkä.

Vaunut eivät ole kuitenkaan olleet käyttämättöminä sillä Hugo nukkuu niissä sisällä. Tosin silloinkin lyhyitä aikoja, mutta nukkuu kuitenkin. Illalla poika menee niihin nukkumaan, kannan kopan pinnasänkyyn ja kun poika heräilee, nukkuu hän siitä sitten aamuun asti minun kainalossa. Olen kyllä onnellinen että vaunut olivat meillä valmiina, enkä ostanut uusia. Voisi muuten harmittaa kun niille vaunulenkeille ei olla päästy.

Imetys - niin luonnollinen asia

Imetys on vauvan ruokkimista. Yksi maailman luonnollisimmista asioista. Asia joka on niin kaunista, jossa saa olla lähellä omaa pientään. Samalla se on kuintenkin arka asia. Jotkut voivat imettää missä vaan eikä haittaa vaikka paljasta pintaa näkyisi kuinka paljon. Jotkut menevät pois katseilta esimerkiksi vessaan. Itsekkin olen välillä mennyt ja mikään ei tunnu niin ikävältä kuin syöttää lasta vessassa, siellä missä toiset hoitavat muita tarpeitaan. Jotkut taas syöttävät ihan missä vain mutta peittävät lapsen esimerkiksi sideharsolla. On todella ikävää jos peittää lapsi harson alle ja näin menettää katsekontaktin lapseen ja samalla menettää ne suloiset hymyt. Ei näin.

Itse olen tehnyt noista kaikkea. Valitsen niistä aina tilanteen mukaan, mutta kaikista ahdistavinta on mennä syöttämään sinne vessaan. Söisitkö sinä itse vessassa? Tai miltä tuntuisi syödä harson alla peitettynä? Itse syötän oikeastaan ihan missä vain. Viime ideaparkin reissulla tuli tehtyä kaikkea. Syötin Lindexin liikkeessä, käytävällä vauva vähän harson alla piilossa ja kerran vessassa. Itseäni ei hävetä, vauvankin peitin lähinnä sen vuoksi että keskittyisi syömiseen eikä muiden kuikuiluun. Keräsin erilaisia katseita, niin hymyjä kuin ihmetystä, mutten kertaakaan paheksuvia.

Jos sinua ahdistaa kun joku imettää ja pieni osa rintaa pilkottaa, niin voit kyllä kääntää katseesi pois. Voit poistua paikalta tai laittaa itse itsesi liinan alle. Pieni vauva rinnalla ei voi olla ruma ja ällöttävä näky. Ja rintojahan näkyy ihan joka puolella. Mainoksia puolialastomista naisista on maailma pullollaan ja sitten joku valopää haluaa että imetys pitää tehdä niin että tilanne peitetään. Ei sillä että kaikkea kuraa voisi kaataa vain yhden ihmisen niskaan, onhan näitä ollut ennenkin ja tulee varmasti olemaan. 

En silti voi olla miettimättä sitä miten tämä vaiukuttaa niihin, joille julki-imetys on muutenkin vaikeaa. Ei se ainakaan helpota tilannetta. Toivonkin nyt, ettei kukaan tämän vuoksi ala syöttämään pientään piilossa, vaan päin vastoin rohkaistuisi enemmän. Itse ainakin meinaan ruokkia lastani siellä missä nälkä iskee ja sillä meille parhaaksi katsotulla tavalla. Imetys on hieno asia, eikä sitä pidä suorittaa haisevassa vessassa tai piilossa sen vuoksi ettei joku kestä. Olen puhunut.

Tänä vuonna minä

Se olisi sitten tammikuu ja ensimmäinen päivä. Kylläpäs viime vuosi sujahti ohitse nopeasti ja ihana vuosi se olikin. Toivottavasti tämä uusi vuosi tuo mukanaan ihania juttuja. Tapanani on ollut tehdä aina muutama lupaus uudelle vuodelle. Niinpä teen niin myös tänäkin vuonna. Viime vuotiset toteutuivat melkein kaikki, mikä oli kiva juttu. Vuoden loputtua on sitten kiva palata katsomaan, mitä ihmettä tuli luvattua ja mahtoikohan niistä mikään toteutua.

En lupaa olla syömättä vähemmän herkkuja, sillä siihen en vain kykene, heh. En myöskään lupaa aloittaa kuntoilua tai kilojen tiputtamista, sillä silloin niin ei ainakaan tule tapahtumaan. Loput kaksi kiloa jotka ovat odotuksesta jäljellä tippuvat kun tippuvat, en ota siitä nyt mitään paineita. Kiinteytyä haluaisin, mutta sekin ajallaan.

No mitä minä sitten lupaan? No lupaan ainakin nauttia ihan täysin tästä vauva-ajasta mitä on vielä jäljellä. Onneksi sitä on vielä enemmän edessä kuin takana päin. Lupaan ostaa lastenvaatteiden ohella myös itselleni jotakin uutta. Yleensä siinä on käynyt niin etten löydä itselleni mitään, mutta nyt aion. Aion kuitenkin olla ostamatta mitään turhaa ja päästä kaikesta ylimääräisestä tavarasta eroon. Tarkoituksena olisi myös säästää pikkuisen. Päätin että leikkautan myös hiuksiani, vaikka edes ihan pikkuisen. Lupaan myös koittaa huolehtia niistä hieman paremmin. Suunnittelen myös tulevaisuuttani oikein kunnolla ja arvostan itseäni enemmän.

Rakastan valokuvien ottamista, joten aion ottaa niitä tänäkin vuonna. Päätin että koitan myös kehittyä siinä paremmaksi. Olisi kiva päästä oikein jollekkin kurssille, mutta siihen ei taida liietä aikaa. Ne kun järjestetään aina sen verran kauempana. No mutta kovaa reeniä vaan. On minulla ainakin viisi mahdottoman suloista mallia joita kuvata. Tämän postauksen kuvat otti vanhin tyttäreni Iida. Aion myös keksiä lapsille kaikkea kivaa tekemistä. Temppuradat on aina olleet hitti, joten niitä tänä vuonna pikkuisen enemmän.

Vaikka rakastan olla lasteni kanssa enemmän kuin mitään muuta niin aion myös ottaa itselleni omaa aikaa. Siitä en aio tinkiä tänäkään vuonna yhtään. Niiden pienten omien hetkien jälkeen sitä jaksaa taas olla himpun verran parempi äiti omille murusille.

Teitkö sinä lupauksia uudelle vuodelle?