Legokakku Lego-fanille

Meillä asuu kotona yksi innokas poika, joka tykkää paljon Legoista, ja erityisesti tällä hetkellä se kivoin juttu on Lego Ninjagot. Niinpä minulle ilmoitettiin jo todella hyvissä ajoin, millainen on kakun teema syntymäpäivillä ja näin Lego-fani sai legokakkunsa. Poika myös ilmoitti, että pitäisi olla kermakakku, koska ei välitä massasta. Päätimme kuitenkin yhdessä, että kakku toteutetaan osittain massasta ja osittain kermasta, sillä näin sain toteutettua koristelun parhaiten. Pari iltaa siinä taas meni, kun kyhäilin ninjoja ja tein Legopalikoita. Helpommalla olisi päässyt, kun olisi ollut muotti jolla tehdä noita Legon palasia, mutta meni se näinkin. Tuosta puuhasta kun tykkään.

Netistä löysin monta kakkua, joissa kakun päällä oleva massa on  rullattu ja sen alta paljastuu Legopalikoita. Mielestäni tämä idea oli niin hauska, että päätin käyttää sellaista osittain myös meidän kakussa. Asettelin tekemäni ninjat istumaan päällisen alta paljastuneiden palikoiden päälle ja tekemäni isommat palikat asettelin sinne tänne.

Ninjat nyt eivät sisällä kaikkia yksityiskohtia ja kaupassamme ei ollutkaan tummansinistä massaa, joten yksi ninja on nyt vaaleampi, mutta koska tämä kelpasi pojalleni, niin silloin se kelpasi myös äidille. Lapset ovat parhaat kriitikot, sillä heidän suustaan kuulee suoraan totuuden siitä kelpaako kakku ja koristeet vaiko ei, hih. Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen ja kun poika kakun tultua valmiiksi kehui sitä hienoksi, tuli jälleen se olo, että kyllä tämä taas kannatti.

Kakun täytteenä pojan toiveesta oli alimmassa kerroksessa kermavaahtoa sekä mansikkaa ja toisessa kerroksessa oli banaania, kermavaahtoa ja persikkaa. Tämä täyte on ollut jo monen vuoden ajan lasten suosikki ja usein toivovat sitä kakun väliin.

Ja koska synttäreiden teemana oli Legot, niin lauantaina pesin aika määrän palikoita. Dubloista kyhäilin aika ison rakennelman, joka täytettiin sipseillä. Kulhon reunalle laitettiin palomies tikapuille, joka olisi kiipeämässä kulhoon. Pienemmistä Legoista tein kaksi erikokoista kulhoa, joista pienempään laitettiin keksejä ja isompaan karkkeja. Karkkikulho keräilikin ihastelua, kun käytin siinä myös paloja, joiden läpi näkee.

Lahjaksi poika sai yllätys yllätys, paljon Legoja. Nyt riittää rakenneltavaa pitkäksi aikaa. Seuraavat syntymäpäivät ovat vuorossa helmikuussa, kun Aino täyttää neljä. Kakun teema on jo päätetty, eri asia on sitten se muuttuuko tytön mieli ennen sitä.

Muita tekemiäni kakkuja pääset kurkkimaan täältä.

Pitkät automatkat lasten kanssa

Kun lasten kanssa on edessä pidempi automatka, meinaa jo pelkästä ajatuksesta alkaa päähän kasvamaan harmaita hiuksia. Meillä kertyi torstaina autossa istumista reilut viisi tuntia. Joillekin se voi olla vielä vähän, mutta meille se on jo pitkä matka. Ensin kaksi tuntia ajoa, sitten tauko. Pian uudestaan kaksi tuntia, sitten tauko ja lopuksi vielä reilu tunnin matka.

Meillä osa lapsista voi autossa pahoin. Yksi heistä on Aino, joka oli reissussa mukana. Tunti on yleensä sellainen aika jonka hän jotenkin jaksaa, mutta sen jälkeen paha olo iskee. Se ilmenee valituksena ja tyytymättömyytenä. Hän saattaa valittaa, että sattuu kaulaan ja hetken päästä itkee, että jalkaa kutittaa tai sormeen sattuu. Lopulta et tiedä yhtään, mikä oikeasti voisi olla kipeä. Onneksi se menee ohi jos puhuu rauhallisesti ja kiinnittää huomion muualle, keksii mielekästä tekemistä tai ottaa pienen stopin.

Torstaina ajelimme kahden nuorimman kanssa Vantaalle. Ajoitimme matkan niin, että uni voisi tulla silmään. Lisäksi söimme hyvissä ajoin, jottei masu olisi liian täysi tai tyhjä. Alkumatkan molemmat olivat hereillä, kunnes Hugolle iski väsyitku. Kiitos tutin, uni tuli onneksi hetkessä. Ilman tuttia matkustamisesta ei meinaa tulla mitään, niinpä nautitaan vielä kun tutista on hyvä apu. Joskus uni kuitenkin loppuu kesken matkan ja edes tutti ei auta harmin iskiessä. Tällöin on keksittävä muuta. Välillä auttaa kun laittaa soimaan lastenmusiikkia, välillä taas pitää pysähtyä ja laittaa puhelimesta pyörimään vaikka Puuha Pete, jota voi katsella hetken. 

Joskus ei sekään auta ja silloin on paras pitää jaloittelutuokio vaikka huoltoasemalla. Joskus myös pienen valon laittaminen takapenkille voi auttaa, sillä ainakin meillä Aino pelkää pimeässä matkustamista. Taaperolla paloi kuitenkin tällä reissulla kotimatkalla käämit ja eipä auttanut kuin ajaa huoltoasemalla ja vaihtaa kuskia ja äiti könysi takapenkille. Onneksi tämä oli nyt mahdollista, kun vaari oli matkassamme. Sillä muuten olisi ollut tuskainen matka, jos olisin ollut vain lasten kanssa liikkeellä. Loppumatka sujui itkuitta, kun sai välillä silittää äitiä poskesta, syödä maissinaksuja sekä näki äidin koko ajan. Eikä Ainoakaan enää pelottanut pimeys.

Monesti jos ollaan oltu mummulassa käymässä, olen pakannut lapsille mukaan yöpuvut ja hammasharjat. Ollaan syöty siellä iltapala, pesty hampaat ja lähdetty ajamaan uniaikaan kotio. Yleensä pienimmät nukahtavat ja heidät on saanut vietyä kotona suoraan sänkyyn. Joskus havahtuvat, kun talvisin on toppavaatetta riisuttu, mutta ovat kuitenkin nukahtaneet hyvin omiin peteihin. No mutta nyt tuo viimeisin pitkä automatka sujui lasten kanssa paremmin kuin osasin ajatella. Tämän myötä on taas helpompi lähteä joskus seuraavan kerran ajelemaan pidemmän matkan päähän.

Miten teillä on pitkät automatkat lasten kanssa sujuneet ?

Jouluinen ikkuna lastenhuoneeseen

Meillä on talossa todella vanhat ikkunat. Ja koska pienimmät ikkunat saa helposti auki ja niiden väliin jää hyvä tila, ollaan näin joulun lähestyessä tehty ainakin lastenhuoneen ikkunan väliin jokin asetelma. Niinpä näin tehtiin tänäkin vuonna.

Ikkunan pohjalle tehtiin lunta nyt vessapaperista. Vuosi sitten laitettiin pumpulia. Lasiseen kapeaan maljakkoon laitettiin pari vuorimännyn oksaa. Sen juureen laitettiin tonttu jonka vieressä on pari pientä pakettia. Näiden sisällä on Lego dubloja, ne olivat tähän juuri oikean kokoisia ja mallisia. Iltaisin sitten sytytetään ikkunan väliin pieni pattereilla toimiva tuikku, joka on ylösalaisin olevan vesilasin päällä. Sen sisälle puolestaan laitoimme kävyn. Ilme viimeisteltiin kolmella joulupallolla, jotka on ripustettu siiman ja teipin avulla. Hammastahnalla ja topsipuikoilla tehtiin lumisadetta. Esimerkiksi Muumin 0-2v tahna on hyvä, sillä se on aika hajuton.

Pikkuikkunan vieressä oleva iso ikkuna onkin jo vaikeampi saada pois, sillä se pitäisi nostaa pois paikoiltaan. Tähän tehtiin hieman erilainen koristus. Valkoisesta paperista leikattiin lumihanki, joka on kiinnitetty ikkunan reunoihin ja vain parista kohtaa hieman ikkunaankin. Sen jälkeen pumpulitopsin ja hammastahnan avulle tehtiin hangen päälle kuusia, pari poroa esittävää otusta ja yksi pupu. Lisäksi muutama pilvi ja lumisadetta. Voi olla, että askarrellaan joku päivä ikkunaan vielä pahvista lumiukko. 

Hammastahnalla saa aikaan todella kivannäköistä ikkunataidetta ja mikä parasta se lähtee helposti poiskin. Lapsista lumisateen tekeminen on ainakin kivaa. Jos sinulla ei saa tehtyä jouluista tai talvista maailmaa ikkunan väliin, voi sen tehdä myös juuri hammastahnalla niin kuin me teimme toisen ikkunan kanssa. Tai sitten vaikka tyhjään ja aika isoon lasipurkkiin, kuten suolakurkkupurkkiin. Me ehkä tehdään lasten kanssa vielä joku päivä sellaiset. Nyt kun saatiin kahden pienimmän huoneen ikkunat tuunattua.

Kun ulkona ei ole lunta melki ollenkaan ja on aika harmaata, niin tämmöinen ikkuna piristää kyllä kummasti. Saa nähdä koristellaanko vielä kettiön ikkuna, joka koristeltiin myös vuosi sitten.

Onko teillä ikkunassa jotakin taidetta?

Ps. kiitos kaikki, jotka kommentoitte edelliseen postaukseen. Vastaan niihin ajan kanssa ja samalla koitan vastailla myös kysymyspostaukseen.