Kiirettä pitää

Viime viikko oli aika kiireinen. Tuntui että joka ikiselle päivälle oli jotakin ohjelmaa. Oli kerhoa, fysioterapiaa, hippo-tapahtumaa, esikoisen jumppaa, eskarin ulkoilutapahtumaa, pistoksella käyntiä, papin vierailua ja vaikka mitä muuta. Mini oli parina iltana isin kanssa muutaman tunnin kahdestaan kun minä olin muiden lasten kanssa koko perheen hippo tapahtumassa keskiviikkona. Hyvin oli sujunut. Pumppasin varuiksi hieman maitoa jos nälkä yllättäisi ja olihan sille tarvetta tullut. Hyvin oli juonut pullosta vaikka alkuun olikin ollut hieman hankalaa (muuten meillä ei olla pulloa saatu). Toisena iltana olin muiden kanssa eskarilla ulkoilu tapahtumassa ja hyvin oli silloinkin isillä ja pojalla sujunut. Äiti saikin huhkia muiden, tai lähinnä taaperon perässä, parina iltana ja täytyy sanoa että ihan hiki tuli. :)  Torstaina vieraili myös pappi kotona ja katsottiin miten kastekaava taas meneekään ja sovittiin virret. Luovutin hänelle myös paperin jossa lukee Minin tuleva nimi.

Viikonloppuna J oli sitten lasten kanssa kotosalla kun minä pakkasin Minin, koiran ja vaunut autoon ja huristelin kylälle lenkille ystäväni, hänen suloisen tyttövauvansa ja koirien kanssa. Aivan ihanat lenkkikelit ja vaunujen kanssa lenkkeily on vaan jotain niin ihanaa. Mieleen on palannut myös muistot yhdeksän vuoden takaa kun lenkkeiltiin silloin samaisen ystävän kanssa. Mukana oli silloin molemmilla eri koirat, ja minulla oli tyttö ja ystävälläni poika. :)

Tämä viikko on myös aika hulinaa tiedossa. Jokaiselle päivälle on nytkin menoa ja lauantaina olevat ristiäisetkin lähenee ihan hurjaa kyytiä. Paljon on vielä tehtävää, mutta hyvin olen kuitenkin jo saanut aikaiseksi. Yksi päivä askartelin hieman koristeita, yksi päivä tein sellaisia pikkuisia "pussukoita" ja eilen väkertelin jo osaa koristeita kakkua varten. Vielä pitäisi kaivaa laatikoista esille kastetyyny ja päänkuivausliina, suunnitella tarjottavat loppuun, siivoilla, katsoa hieman juhlavaatteita esille ja tehdä ne loput koristeet kakkuun (niin mun lempipuuhaa jota odotan todella).

Tuntuu että nyt on koko ajan niin paljon kaikkea että välillä käy pieni paniikin poikanen mielessä...miten ihmeessä mä ehdin kaiken? Mini nukkuu niin vaihtelevasti, että heti kun nukahtaa niin koitan aina saada jotakin aikaiseksi. Välillä kerkeän paljonkin mutta välillä en kerkeä kun pojan laskemaan sylistäni ja heti hän herää. No sen verran tehdään mitä keretään, onneksi kuitenkin paljon on jo tehtykkin. :)

Mutta nyt istahdan Ainon viekkuun sohvalle ja nappaan hänet kainaloon. Matias on kerhossa ja Mini nukkuu joten saamme hetken olla ihan kahdestaan.♥ Näistä hetkistä pitää ottaa aina kaikki irti kun voi antaa jakamattoman huomion vain sille yhdelle rakkaalle.

Oikein iloista ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille ja tervetuloa uusille lukijoille!