Joka sunnuntai minä sen "päätän" huomenna se alkaa. Huomenna en osta suklaata, huomenna alkaa uusi elämäntapa, huomenna teen niin ja näin. Joo niin varmaan. No sitten koittaa se maanantai ja päivä menee hyvin, kunnes illan lähestyessä alkaa se kaapin oven avaaminen ja toteaminen ettei sitä suklaata ole. Syön iltapalaa ja ei auta, silmissä vilisee suklaalevyt ja suu jo melkein maistaa suklaan. Ja niinpä tämä äiti hyppää autoon, ajaa seitsemän kilometriä kauppaan ja ostaa sen levyn suklaata. Istun sohvalle ja avaan suklaalevyn. Ah, se tuoksu ja maku. Niin mahdottoman hyvää. Syön rivin, toisen, kolmannen ja neljännen. Sitten se iskee, morkkis. Ottaa päähän, miksi taas piti syödä? Kuka on vienyt minun itsekurin? Olen niin sokerikoukussa ja koitan taistella tieni pois siitä, mutta se on vaikeaa, todella vaikeaa.
Osittain syytän tästä makean himosta imetystä, sillä näin on ollut ihan joka kerta, mutta en silti kaikkea voi laittaa sen piikkiin. Huomaan syöväni suklaata jos jokin painaa mieltäni mutta huomaan sen olevan myös pinttynyt tapa. Lasten mentyä nukkumaan on niin rentouttavaa istua sohvalle ja ottaa sitä suklaata. Tästä tavasta, himosta ja hetkuttelusta olisi nyt päästävä eroon, sillä uhkaavasti alkaa kohta lanteilla näkymään ne muutamat suklaalevyt. Viikossa niitä tulee meinaan syötyä aika monta, oikeasti järkky määrä. Onneksi J sentään syö myös, etten ihan yksin niitä levyjä (enää) syö.
Vaikka tarkoitus onkin päästä tästä eroon, niin ei missään nimessä kokonaan. Haluan säilyttää herkkupäivän itselläni ja aion myös edetä tässä eroon sokerikoukusta "projektissa" rauhalliseen tahtiin. Kun nyt on tullut pupellettua joka ilta suklaata, niin ensin vähennän joka toiseen, siitä taas sitten hiljoksiin siihen vain kerran viikossa. Oikeastaan muita herkkuja en syökään kuin tuota suklaata, joten pitää olla tarkkana siinä ettei tilalle nappaa sitten jotakin toista. Nyt pitäisikin sitten keksiä jokin toinen tapa joka korvaa sitten tuon suklaan. Mieluiten sellainen, jonka jälkeen olo on paljon parempi kuin sen puolikkaan suklaalevyn. Sen ei tarvitse edes olla syötävää.
Päätin että kun aloitan tämän "projektin" nyt virallisesti maanantaina niin otan itsestäni pieniä mittoja ja katson vaikuttaako herkkujen jättäminen mitenkään niihin. Sillä kyllähän tuo aika pöhöttyneen olon tekee. Lisäksi en vieläkään ole voinut aloittaa kunnolla kuntoilua, sillä edelleen huomaan että minulla on navan alapuolella vatsalihasten erkaunemaa. Tuota erkaumaa on ainakin sen verran että väliin mahtuu ainakin yksi sormi, melkein kaksi. Myös selkäkivut ovat järkyt, jotka johtuu sitten tuosta erkaunemasta. Koitan siis saada korsettini kuntoon pienellä jumpalla ja sillä että koitan antaa kropalle aikaa palautua. Kunhan pääsen tästä suklaasta eroon, niin en ainakaan kerää lisää tavaraa tuohon vatsan seudulle. Luvassa on siis ainakin joskus näitä mittoja kuvineen täällä blogin puolella, iik.
Muita jotka sokerikoukussa?
Muita jotka sokerikoukussa?
Voihan sokerikoukku. Itekkin tässä pyristelen irti herkuista ja tylsyys syömisestä. Mulla on tosi paha tapa syödä iltaisin, oli se sitten vaikka vaan hedelmiä niin suu käy koko ajan. Suklaa on kyllä tosi paha, olin joskus nuorempana niin pahasti koukussa että ihan tärisin jos en saanut suklaata! :D
VastaaPoistaTsemppiä suklaavieroitukseen! :)
Tämä ilta syöminen on kyllä paha tapa. Pitäis kehitellä jotakin ihan muuta. :) Oho, mulla ei oo tärinöitä onneks tullut mutta päänsärkyä on. Olis kyllä niin mahtavaa päästä tästä pakko saada olosta eroon.
PoistaKiitos tsempeistä.♥
Täällä nyt jo kuudes päivä ilman sokeria, wuhuu! Jos on järkky makeannälkä, olen ottanut ruuan jälkeen yhden lasten xylitolipastillin :D Ne on makeutettu kyllä kenotekoisesti, mutta parempi sekin kuin puoli levyä suklaata! Tsemppiä sullekin!
VastaaPoistaHei mahtavaa. :D
PoistaMä oon niitä kans joskus popsinut ja purkka on kans hyvä, on ainakin jotain mitä pureskellä. :D
Kiitos tsempeistä ja sitä samaa sinne.♥
Hep täällä! Ihan järkyttävä sokerikoukku. Huomaan että olen kiukkuinen ja väsynyt koko päivän jos en saa perinteistä "sokeriannosta". Pahimmat taitavat olla suklaa ja coca-cola, joka oli minulla raskaushimona ja jäi päälle synnytyksen jälkeen. Eikä imetys kyllä yhtään edistä näitä himoja :D Kovasti olen yrittänyt keksiä jotakin korviketta suklaalle ja colalle, koska kumpikaan ei tee hampaillekaan hyvää. Kerro jos keksit jonkun hyvän konstin joka auttaa näihin himoihin!
VastaaPoistaLuulen että kirjoitan samasta aiheesta joskus, ehkä "ongelmani" julkistaminen saisi minut tsemppaamaan ja lopettamaan napostelun.
Tsemppiä sokerikoukusta irti pääsemiseen!
Täällä huomattu tuo sama, että on kiukkuisempi jos ei syö suklaata. :/ Nää ei oo kyllä yhtään hyvä hampaille. Colaa en oo ite juonut sen jälkeen kun Hugo syntyi, mutta välillä tekis niin mieli ottaa hörppy. Parempi olla maistamatta niin ei "koukutu" siihen. :D
PoistaSitä minäkin tässä tavoittelen, kun sen tänne kirjoitti niin ehkä siinä nyt pysyykin. :) Kiitos tsempeistä ja sitä samaa sinne.♥
Kuulostaa tutulta. Mä huomaan että ihan selkeästi väsymys lisää herkkuhimoa ja myös helpommin antaa itselleen anteeksi herkuttelun väsyneenä: syön tämän jotta jaksan edes jotenkin. Aina kun on saanut nukuttua vähän paremmin, mun on helppo jättää herkut, mutta pian huonojen öiden myötä ne taas tulevat mukaan kuvioihin. En oo vielä jaksanut olla kovin ankara itselleni, vaikka tarkoitus olis kyllä itsekin oikeesti vähentää herkuttelua ja lisätä kuntoilua.
VastaaPoistaTsemppiä sulle suklaan vähentämiseen! Sokerikoukku on inhottava, mutta on sekin selätettävissä. :)
Väsyneenä kyllä tulee myös herkuteltua. Ei kannatakkaan olla itselleen ankara, sallittakoon se herkuttelu. Kyllä sitä kerkeää myöhemminkin. :) Kovasti jaksamisia sinne ♥ ja kiitos, kyllä tästä herkuttelusta vielä eroon päästään. Ei kokonaan, mutta ainakin jokapäiväisestä. :)
PoistaTiedän tunteesi olen todella pahassa sokeri eli karkkikoukussa ja se on vain tapa ottaa aamulla ekaks karkki suuhun tai ruoan jälkeen. Opittu tapa josta pitäisi päästä eroon. Inhottaa todella. Toisinaan onnistun parikin päivää olemaan vähällä sokerilla, kun sit taas väsyneenä retkahdan uudestaan. Pahin on just ilta. Olet kokopäivän ilman makiaa, mutta illalla retkahdat siihen. :(
VastaaPoistaTsemppiä sulle ja mulle! :)
Tämä on kyllä tapa, josta toivoisi voivansa luopua. Herkuttelu on kyllä kivaa kun se pysyy vähän pienemmässä määrässä. :) Ettei ihan joka ilta löydä tunkemasta herkkuja suuhun. Kiitos tsempeistä ja sitä samaa sinne.♥
PoistaVOi että kun rupesikin tekemään suklaata, kun luin tämän... :D Mutta siis, minustahan sokeri voitaisiin hyvinkin luokitella riippuvuutta aiheuttavaksi aineeksi, niin paljon haittaa se pahimmillaan osaa aiheuttaa. Itsekin söin erityisesti imetysaikana suklaata ja karkkia ja kyllä niistä eroon pääseminen otti aikansa ja vaivansa, mutta nyt suhteeni herkkuihin on "terve". Jostain kuulin, että kaksi ensimmäistä viikkoa sokeritta on kaikkein hankalin, mutta sen jälkeen helpottaa. :)
VastaaPoistaJoo tää imetys on kyllä yksi sellainen, jonka aikana itselläni tämä herkuttelu on aina lähtenyt vähän (täysin) lapasesta. Toivon että tässä nyt pian päästään ruotuun takaisin, sillä teen vain itselleni tässä hallaa ja päivä päivältä vaikeampaa.
PoistaHienoa että siellä nyt herkuttelu sujuu sillain normaalisti :) ja oon muuten itsekin kuullut että se ensimmäinen viikko olis se pahin.
Sokeri vieroituksen oireet ovat samat kuin kahvissa: Väsyttää ja kiukuttaa, mutta viidennen päivän jälkeen helpottaa etkä enää edes kaipaa kahvia\sokeria.
VastaaPoistanimimerkki: "Aamukahvista irti päässyt" ja monesta muusta herkusta kuten suklaasta, siideristä jne. :)
Alku varmasti aina se pahin, mutta kyllä se varmasti sen jälkeen lähtee sujumaan. :) Ainakin niin toivotaan.
PoistaEKat päivät on niitä vaikeimpia mutta sitten alkaa jo helpottamaan. Ja sitten riittääkin jo se pieni patukka suklaata levyn sijaan. :) Koita syödä suklaavanukas niinä iltoina kun on oikein vaikeaa. Se on makeaa, maistuu suklaalle mutta kaloreita on huomattavasti vähemmän. :)
VastaaPoistaOnneks ei nytkään koko ajan mene levyä. :D Valitettavasti vaan se pelkkä patukka ei ole koskaan riittänyt. :D
PoistaVanukkaat ei oikein oo mun juttu, mutta niitä suukkoja vois ostaa, ne on niin ällömakeita et riittää pari. :D
Mä oon ollut muutamat kerrat (tällä hetkelläkin) pahassa sokeri koukussa eikä siihen auttanut muu kuin kerralla poikkaisu. Enaimmäinen viikko oli niin järkyttävän hirvee ja kiukuttelin kuin mikäkin mörkö mut sen jälkeen se himo sokeriin hävisi :D pitäisi tai siis _aionkin_ ryhtyä tähän uudestaan mutta kuinka hirvittävä ajatus se onkaan :D :D
VastaaPoistaKääk, mä en pystyis tohon kerrasta poikki..pitää edeä sillain hiljalleen. Tosin ensin tietty vois koittaa et kerrasta, mut silti olis se vaihtoehto. :D Hyvä siitä tulee kun vauhtiin pääsee. :D
PoistaTsemppiä projektiin!! Mä söin alkuvuodesta rusinoita ja/tai nachoja, jos teki oikein paljon mieli makeaa, ja se auttoi. Nyt helmikuun jälkeen olen syönyt herkkuja, mutta aikaisempaan verrattuna selvästi kohtuudella ja maltilla ja mikä hämmästyttävintä, makeaa ei tee edes samalla tavalla mieli kuin aina ennen. Suklaa tosin on edelleen myös mun heikko kohta, mutta nykyisin sen Fazerina-levyn sijasta syön ehkä palan tai kaksi eli toimin juuri niin, mitä en ikinä aikaisemmin ymmärtänyt - näköjään se itsehillintä voi tosiaan parantua!
VastaaPoistaKiitos Veera.♥
PoistaRusinat vois kyllä toimia täälläkin siihen pahimpaan makean himoon. :) Ihana kuulla tämmöisiä kokemuksia. Ne luo uskoa siihen, että ehkä mä jällen kerran pääsen tästä sokerikoukusta pois. Niin monta kertaa tähän vajonnut ja rämpinyt ylös.
Tsemppiä! Mä kirjoittelinkin joku aika sitten omasta projektistani ja hyvin menee vieläkin! En siis ole missään vaiheessa ollut totaalilakossa, mutta nykyään sen suklaalevyn sijaan uppoaa korkeintaan se rivillinen. Usein jo pelkkä pala on tarpeeksi! Entisenä sokerihiirenä olen positiivisesti yllättynyt :D
VastaaPoistaKiva kuulla että sujuu edelleen. :) Juu totaalilakkoon ei muakaan saa, mutta olis mahtavaa kun se pari riviä riittäis. :) Ja vitsit että on niin kiva lukea tämmöisiä positiivisia kokemuksia. :)
PoistaTäällä myös yksi suklaanhimoinen ilmoittautuu. Väsymys ja oikean ruuan liian vähäinen syöminen saa mulla makeanhimon nousemaan, välillä on vaikeampi hillitä sitä ja välillä helpompi. Harvemmin ostan suklaata itse, mutta jos kaapista jotain löytyy niin ei ne kauan siellä pysy kun viikon ensimmäinen väsyneempi päivä iskee. Pääsiäinen oli myös aika pahaa herkutteluaikaa :D
VastaaPoistaTuo on muuten yksi, että jos päivän aikana ei ehdi syödä kunnolla kunnon ruokaa, niin heti herkkuhammasta kolottaa. Meillä mä taas olen se joka sitä suklaata raahaa kotio, pitäis jättää ne suosilla sinne hyllylle. :) Mä ihme kyllä en herkutellut pääsiäisenä normaalia enempää, joka oli kyllä mahtava juttu. :D
PoistaKysytkin vaan :D kyllä saa sinnitellä että pysyy edes jotenkin erossa :/
VastaaPoistaEn tajua miten jotkut pystyvät vuodesta toiseen kurinalaiseen herkkujen syömiseen :O
:D
PoistaSinnittelyä se erossa pysyminen todellakin on. :/ Samaa on tullut ihmeteyltyä. Tavoite kuitenkin joskus olisi pystyä pitämään herkuttelu aisoissa. :D
Tsemppiä!!
VastaaPoistaMie olen aina välillä kamalassa sokerikoukussa, mutta viimeisen vuoden olen pysynyt aika hyvin karkkia about kerran viikossa -tahdissa. Tosin meille ei edelleenkään voi ostaa karkkia varastoon tai keksejä vierasvaraksi, koska heti alkaa tekemään mieli jotain hyvää ja jäljellä on kohta vain kääreet.. :D
Kiitos Minna.♡
PoistaVau, hyvä saavutus. :) Tuohon kun pääsisi itsekin niin olisin todella tyytyväinen.
Täällä ihan sama juttu..vierasvarat ei säily. :D
Täällä ollaan myös hirveässä koukussa, irtokarkkeihin!pystyn olemaan arjen ilman, mutta kun tulee perjantai, napsahtaa jotakin päässä ja alkaa armoton koko viikonlopun irtokarkkiahmiminen. Niin tahtoisin tästä eroon, selkeästi on tapa koska arjet pärjään hyvin ilmankin.
VastaaPoistaMä vähän jännitän käykö mulle noin, muten sulla nyt on. Että kun viikot on ilman niin sit viikonloppuna ahmitaan oikein kunnolla. Se nimittäin on hyvinkin mahdollista.
PoistaTäällä kans yks sokerihiiri!
VastaaPoistaOlen nyt vähentynyt. Ensin annoin itselleni luvan herkutella pe,la ja su. Sitten vain la ja su. Nyt menee välillä niin että otan ihan vähän jotain herkkua kerran viikossa. Alkuun oli tosi vaikea vähentää, mutta pian sitä ei enää edes kaipaa samalla tavalla.
Täysin sokerittomuuteen/herkuttomuuteen en edes pyri. Itsellä särähtää aina korvaan kun joku väittää olevansa täysin sokerittomalla, silloinhan ei voi syödä esim. hedelmiä tai leipääkään. ;)
Lisättyä sokeria pyrin välttämään.
Herkut mun on pakko jättää kauppaan, muuten syön ne. Pakastimeen voin tehdä jotain vierasvarapullaa tms, ne jätän yleensä rauhaan.
Ei oo ihan helppo homma luopua herkuista kun niihin kerran jäänyt koukkuun.
Tsemppiä sinne! :)
Toi täällä olisi tavoitteena että herkuttelua kerran viikkoon. Mieluiten ei tarkkaa päivää vaan viikossa saa herkutella yhtenä päivänä kohtuudella. Näin ei sitten ole vain sitä yhtä tiettyä päivää jolloin saa syödä hyvää. :) Hienoa että siellä on vähentäminen onnistunut. :) Täysin sokerittomalle en itsekään ole rupeamassa, siitä ei tulisi yhtään mitään.
PoistaHerkuista luopuminen ei todellakaan ole helppoa, mutta koitetaan kuitenkin. Kiitos tsempeistä.♥
Hep! Yksi sokerikoukussa oleva äiti ilmoittautuu..!! :D Minulla pahin hetki on iltapäivällä pahimman väsymyksen aikaan. Silloin jotenkin usein sorrun "piristämään" itseäni juuri suklaan avulla. Ei hyvä! Ehkä olisi parempi kuitenkin nukkua ne päikkärit!! Tsemppiä vieroitukseen!
VastaaPoistaVäsyneenä kyllä tekee helposti mieli makea. Väilillä itsekin otan päivällä teen kanssa muutaman rivin suklaata. On se niin hyvää, mutta nyt saa kyllä tulla muutos entiseen. :) Kiitos tsempeistä.♥
PoistaTäällä jälleen yksi:D Teen vähän väliä lopettamispäätöksiä,mutta sitten tulee taas ilta ja etsiydyn tutulle kaapille. Istuuduin pari viikkoa sitten hammaslääkärin tuoliin ja pelätessäni tulevaa porankirskuntaa lupasin pyhästi jättää suklaat minimiin. Mitä tein,kun yllätyksekseni kuulin, ettei porattavaa ollutkaan? No, menin kauppaan ja ostin tietenkin suklaata! Se niistä lupauksista...
VastaaPoistaKuulostaa niin tutulta tuo eksyminen tutulle kaapille. :) Eilinen sujui kyllä todella hyvin ja selvisin ilman suklaata, wuhuu. :)
PoistaHeh, eikä. :D No olisin luultavammin toiminut ihan samoin. Mistä tulikin mieleen että pitäis vissiin varailla aikaa hammaslääkäriin, kääk.