Kuinka paljon sitä voi jännittää sekä äitiä että lapsia? Kuinka sitä mietti koko päivän, että pärjäävätköhän nyt varmasti? Osaavatko sanoa jos jokin on hullusti? Onhan heillä varmasti kavereita? Eihän heitä kiusata ja eiväthän he kiusaa muita? Napanuora venyy ja paukkuu mikä tekee hyvää ihan meille kaikille. Mutta onhan tämä outoa ja jännää. Kuinka lasten koulu - ja eskarivuosi lähtikään käyntiin?
Keskiviikko oli jännä päivä kun kolme lapsista suuntasi pois kotoa. Iidalla alkoi jo viides kouluvuosi, ihan uskomatonta, että hän tosiaan meni jo viidennelle. Tänä vuonna vaihtui myös opettaja, joten sen tiimoilta odotan todellakin innoissani mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Alku on ainakin ollut niin hyvä ja positiivinen sekä Iidalle että meille vanhemmille. Toivon mukaan se jatkuukin näin ja uskon kyllä vahvasti siihen. Viidennellä luokalla koulunkäynti muuttuu kun lukuaineet otetaan mukaan vielä hieman paremmin ja kokeet ovat niiden osalta vaativampia. Kotona pitää oikeasti lukea enemmän mitä vielä vuosi sitten.
Lumi puolestaan aloitti ensimmäisen kouluvuotensa. Kuinka äiti oli tippa linssissä kun tyttö meni reppu selässä muiden luokkalaistensa luokse ja kuinka pieniltä he kaikki näyttivät. Lumia jännitti, mutta kyllä jännitti äitiäkin. Hetken aikaa katsottiin vanhempien kanssa porukalla kun tuoreet koululaiset istuivat pulpeteissa hieman jännittyneinä mutta innosta puhkuen. Ja varmasti jokaiselle meistä vanhemmista oli hieman vaikeaa jättää lasta sinne ja lähteä. Sitä kun olisi mielellään jäänyt katsomaan itse kuinka se päivä sujuu. Ja hyvin oli mennyt. Ensimmäinen päivä oli Lumista jännittävä mutta oikein mukava. Luokalle oli tullut uusi tyttökin. Oli ollut hyvää ruokaa ja koulun keittiölle ilmoitin, että Lumilla on nyt possuton ruokavalio testissä ja hän saa tilalle sitten aina kasvisruoan.
Hieman jännitystä riitti sillä hetkellä kun hain tytön kotiin. Sovimme että tulee ulos kohtaan jonka näytin. Kun tyttöä ei parinkymmenen minuutin päästä kuulunut niin päätin mennä vilkaisemaan pikaiseen sisältä ja siellähän Lumi etsi minua yhden opettajan kanssa ja oli hieman jopa hädissään. Onneksi hätä ei ollut suuri ja Lumia lopuksi jopa hieman nauratti se, että hän odotti minua sisällä ja minä ulkona. Seuraavat päivät sujuivat myös hyvin ja nyt jopa löysimme toisemme heti.
Myös Matiaksen esikoulu pyörähti käyntiin ja kylläpäs se onkin lähtenyt käyntiin loistavasti. Matias oli huikannut isille heipat ja mennyt heti ensimmäisenä päivänä muiden mukaan ja saanut hyvin kavereita. Itseäni Matiaksen eskarin aloitus jännitti paljon, sillä hän on ollut vauvasta asti vain kotona. Tai no on hän kerhossa käynyt, mutta jos sitä ei lasketa. Lisäksi hän on syntynyt joulukuun lopulla joten on melkein vuoden osaa nuorempi. Hieman huoletti se miten hän pärjää mutta huoleni osoittautui kuitenkin turhaksi. Opettaja kehui todella reippaaksi ja hyväkäytöksiseksi. Ja se lämmitti kyllä kovasti mieltä. Matias odottaa aina innoissaan esikouluun pääsyä, meinasi ensimmäisenä päivänä tehdä jo eskarikirjan tehtävät ja pettyi kun viikonloppu tuli niin nopeasti. Voi kumpa tuo into kestäisi vielä pitkään.
Kyllähän lapset pärjäävät. Usein nämä ovat vanhemmalle se kovempi pala. Pitää kyllä sanoa, että kun kesän aikana taas tottui siihen, että kotona riittää huisketta ja vilskettä metelistä puhumattakaan niin johan tämä hiljaisuus on tuntunut oudolta. Kun kotiin jäi kaksi pienintä niin metelin taso todella laski ja nuo eivät edes pahemmin sotke. Ollaan istuttu lattialla ja rakennettu palikoilla ja leikitty kotia. Eikä muuten mene enää kuin viikko kun Aino aloittaa kerhotaipaleensa ensimmäistä kertaa. Ainon kerho on aina maanantaisin ja silloin minulle jää pari tuntia aikaa keskittyä vain Hugon kanssa olemiseen samalla kun Aino pääsee kerhoon leikkimään muiden lasten kanssa.
Ensi viikko tuo tullessaan myös hieman uusia ja jännittäviä juttuja, kun lapset alkavat kulkea koulukyydeillä. Iida ja Lumi menevät aamuisin yhdessä samalla kyydityksellä ja Matias kulkee toisella kyydillä. Lumin pitää välillä kulkea kotiin yksin ilman isosiskoa mikä tekee varmasti hyvää hänelle, vaikka se kovin jännittävältä tuntuukin. Olen kyllä kiitollinen noista koulukyydeistä niin ei joka aamu tarvitse herättää pienempiä aikaisin ja pukea ja lähteä kuljettamaan. Varsinkin talvella. Muuten se kyllä menisikin. Jotain hyvää edes tästä pitkästä koulumatkasta. Uskon kyllä, että kyyditykset lähtevät sujumaan hyvin ja pian se on jo meille kaikille rutiinia.
Tämän syksyn myötä keittiönpöydän ääreen kerääntyy jo kolme lasta tekemään tehtäviä. Sanotaanko vaikka näin, että sitä oppii itse tässä asioita uudestaan ja luulisi, että viimeistään Hugon kohdalla kaikki tehtävät menee äidiltä jo ulkomuistista, heh.
Miten teillä on lapsilla koulu tai esikoulu alkanut?
