Äiti koittaa harrastaa

Jokin aika sitten kirjoitin teille mitä meidän lapset harrastaa. Ja koska lapsia kuskaillaan milloin minnekin herää tietysti kysymys kerkiääkö vanhemmat harrastaa mitään? Mieheni käy kalalla aina kun siihen on aikaa, joten se on hänen ykkös harrastuksensa. Tämä äiti puolestaan koittaa harrastaa täytekakkujen tekemistä, koiran kanssa lenkkeilyä, bloggaamista sekä valokuvausta.

Koiran kanssa tulee lenkkeiltyä ja se on aikaa jolloin saa olla ilman että joku huutelee äitiä. Hiljaisuus välillä oikein hivelee korvia ja nautin niin täysin noista hetkistä. Se on aikaa jolloin saa kuunnella luonnon kauniita ääniä ja ei ole kiire minnekään. Kesällä oli ihana jäädä tuoksuttelemaan kesän tuoksua, nauttia viileistä illoista ja poimia tien varresta kukkia maljakkoon. On myös ihanaa kun välillä lenkkeilemme yhdessä ystävän kanssa ja silloin puhutaan asioita laidasta laitaan. Ja sitä juttua riittää kyllä ihan koko lenkin ajan. Ihan parasta terapiaa.

Täytekakkuja on täällä blogissa näkynytkin tasaisin väliajoin, kun olen omien lasten kakkujen lisäksi tehnyt muutamia tilauksesta. Harrastuksena kakkuijen tekeminen on rentouttavaa, kun unohtaa sen viime hetken stressin joka välillä meinaa iskeä. Mutta toisaalta silloin sitä ainakin tekee joka kerta parhaansa, kun kaikki pienetkin asiat tekee huolella. Ainahan on parannettavaa ja se tästä harrastuksesta tekeekin mukavaa. Lisäksi koristeiden tekeminen iltaisin on jotain niin rentouttavaa puuhaa. Mutta pisemmittä puheitta tässä muutama tekemäni kakku, joista tykkään itse eniten.

Yllä on nyt neljä tekemääni kakkua, joista yksi on omalle lapselle ja kolme muuta tehty tilauksesta. Kokonaan massasta tehtyjä kakkuja olen tehnyt vain muutaman, mutta luulen että nyt innostuin siitä sen verran, että alan tehdä niitä enemmän. Seuraavat oman lapsen syntymäpäivät on joulukuussa ja Matiaksella on aika selvä visio millaisen haluaa. Saa nähdä selviänkö siitä ikinä. Mikä ylläolevista miellyttää sinua ulkonäöltä eniten?

Valokuvaus on yksi rakas harrastus, jossa tahtoisin kehittyä ihan hirmuisesti. Valitettavasti vaikka kuvia tulee joka päivä melkein räpsittyä tänne blogiin, niin kaikkiin asetuksiin ei millään ole kerennyt paneutumaan. Tahdon ehdottomasti oppia lisää, mutta aikaa on tähän rajallisesti ja pienet mallini keiden kanssa olen päivät kotona ovat varsinaisia sähköjalkoja. Heidän kanssaan harjoittelu ei ole kovinkaan helppoa. Sen sijaan esikoinen on aivan ihana kuvattava. Hänestä räpsitään aina välillä kuvia ja silloin pääsen harjoittelemaan eri asetuksia ja erilaisia kuvakulmia. Tässä postauksessa näkyvät kuvat Iidasta ovat juuri sellaisia harjoitusräpsyjä.

Kursseja järjestetään kyllä, mutta se haaveilemani kurssi järjestetään sen verran kaukana, ettei sinne ihan heti kerkiä menemään. Hiljaa kuitenkin koitetaan tässä kehittyä ja ottaa lapsista ihania kuvia talteen joita voi sitten ihastella vanhoilla päivillä. Ehkä vielä joskus on aikaa paneutua kameraan ja sen asetuksiin oikein kunnolla.

Ja ettei vallan unohtuisi, niin tämä blogi on yksi tärkein harrastukseni. Blogin kautta olen päässyt tutustumaan ihan mahtaviin ihmisiin, tavannut heitä ihan livenä ja mikä olisikaan parempaa kuin tavata ihmisiä, keille bloggaaminen on yhtä rakas harrastus kuin itselle. Olen myös saanut toteuttaa huippu yritysten kanssa ihania yhteistöitä ja saanut arpoa teille lukijoille kivoja juttuja. Haaveena olisi edetä bloggaamisessa vielä, mutta pienin askelin eteenpäin. Olen kiitollinen teille kaikille, ketkä täällä blogissani vierailette ja etenkin teille jotka aina ilahdutatte minua kommenteillanne. Te olette se syy minkä takia tätä jaksaa tehdä ja miksi mielenkiinto säilyy. Bloggaaminen on antanut minulle niin paljon, että toivon tämän jatkuvan vielä hyvän tovin eteenpäin. Kiitos siis sinulle siellä ruudun toisella puolella.

Nyt olisi kiva kuulla, mitä te muut siellä ruudun toisella puolella harrastatte? 

Syksy tuo mukanaan harrastukset perheisiin

Lapsi tahtoo alkaa harrastamaan sekä soittamista, jumppaamista, jalkapalloa, pesäpalloa, balettia, ratsatusta, uimista, laskettelua, hiihtämistä, taitoluistelua ja niin edespäin. Vanhemmat ovat pyörällä päästä ja miettivät mikä tai mitkä harrastukset nyt olisivat niitä joita lapsi oikeasti haluaa itse harrastaa, eikä vain siksi koska kaveritkin. Mikä on oikea määrä harrastuksia ja voiko niitä olla liikaa? Mitä jos lapsi ei vielä harrasta mitään tai jos hän haluaisi mutta syystä tai toisesta ei voi.

Luulisin että oikeaa määrää harrastuksia ei voi sanoa tästä näin vain, vaan se riippuu paljon lapsesta itsestään. Meillä pari harrastusta per lapsi on tuntunut järkevältä määrältä, niin aikaa jää myös muuhun. Jollekin lapselle taas ei tuota ongelmaa harrastaa montaa juttua yhtäaikaa, mutta onko sitten kiva jos jokaiselle päivälle on eri harrastus? Jokainen perhe varmasti tietää mikä on se sopiva määrä omalle/omille lapsille. Toivon että lapseni löytävät ne harrastukset, joiden parissa viihtyvät. Mitään ei pakoteta harrastamaan ja ei kielletä, jos se on oikeasti sellainen mitä haluaa alkaa harrastamaan. Mutta esimerkiksi ei hommata heti mitään kalliita jääkiekkovarusteita ja muutaman kuukauden kuluttua myydään niitä hikipäässä, kun ei se ollutkaan se juttu. 

Entäs jos lapsi tahtoisi harrastsaa vaikka mitä, mutta sairastaa sellaista sairautta, ettei se olekaan aina mahdollista? On kausia kun voi elää kuin normaali ikäisensä lapsi ja harrastaa ilman huolia. Mutta on myös kausia kun harrastuksille on sanotava heipat ja keskityttävä vaan vaikka kirjojen lukemiseen. Lumi harrasti aikoinaan liikuntaleikkikoulua, mutta joutui jättämään sen kesken kun tulehdukset iskivät pahana nilkkaan ja polveen. Viime vuosi oli haastava, ja tyttöä todella harmitti kun ei päässyt jumppaamaan jossa moni kaveri kävi. Muutaman kerran itkettiin yhdessä harmitusta. Onneksi oli sentään 4H-kerho, josta tyttö tykkäsi kovin. Nyt olin uhkarohkea ja ilmoitin tytön jumppaan sillä ehdolla, että hän tekee sen mukaan mikä tuntuu hyvältä ja varautuu siihen, että se voidaan joutua lopettamaan kesken. Tulehduksia ei ole nyt ollut ja tilanne vaikuttaa hyvältä. Toivotaan että näin jatkuu.

Meidän esikoinen harrastaa tällä hetkellä ratsastusta ja arvatkaa onko meillä jo kinuttu omaa hevosta.  Jotenkin kummasti palasi oma lapsuus mieleen. "Eihän ne hevoset nyt niin paljoa maksa", heh. Juu ei mutta se kaikki muu maksaa. No alusta asti on tehty selväksi, ettei meille omaa hevosta ole tulemassa ja on se kai jotenkin sisäistetty, ehkä. Ennen hän harrasti myös jumppaamista, mutta tahtoi jättää sen nyt pois. Minua se ehkä hieman harmitti kun neljävuotiaana alkanut jumppaura päättyi, mutta toisaalta jos hän ei koe sitä enää omaksi jutuksi niin turhaan sinne sitten edes menee. Harrastamisen pitää olla kivaa ja mieleistä, ei tuntua pakkopullalta. Oikeastaan kaiken vapaa-aikansa tyttö viettää tallilla hevosten parissa, joten ei sitä aikaa muille harrastuksille enää edes jää. Itsekin entisenä heppatyttönä tiedän kuinka aika tallilla kuluu kuin siivillä ja kuinka intoa riitti vaikka kuinka kaikkiin tallihommiin.

Matias puoletaan haluaisi aloittaa jalkapallon, mutta harmiksemme meidän kunnassa ei ole siihen vielä mahdollisuutta tai oikeastaan ryhmää. Heti kun löytyisi ryhmä johon hän pääsisi niin ilmotettaisiin ehdottomasti mukaan. Onneksi kotoa ja eskarista löytyy innokkaita jalkapalloilijoita. Tällä hetkellä poika ei oikein ole innostunut muusta paitsi kalastamisesta, jonne mieheni vie häntä aina välillä. Syksyllä Matias varmaankin aloittaa 4-H kerhon ja sitä hän odottaakin jo. Ainon kanssa olimme aloittamassa liikuntaleikkikoulua, mutta jäimme odottamaan pääsemmekö ollenkaan mukaan, sillä olemme jonossa varasijalla neljä. Vähän kyllä mieli laski ja luultavammin emme mahdu mukaan. Olisi aika iso tuuri, että neljä peruisi paikkansa ryhmästä. Onneksi Ainolla on kerran viikossa kerho. Hugon kanssa ei harrasteta kuin kotona jumppaamista. Täällä on oikeastaan tuon ikäisille vain muskari tai perhekerho ja niitä olen aina välillä miettinyt. Saa nähdä mitä niiden kanssa teen.

Vaikka meillä on monta lasta, en halua kieltää keneltäkään minkään harrastamista vain siksi että se on kallista. Jos meillä joku muukin haluaa alkaa harrastamaan ratsastusta, tahdon tarjota siihen mahdollisuuden. Vaikka sitten alkuun harvemmin tunteja, sillä hirveän usein ei ole mahdollista ostella 10x ratsastuskortteja. Ainakaan niin kauan kun olen kotiäitinä. Joskus kun kuljetan lapsia harrastuksiin ja pois, mietin koskahan sitä itse kerkiää aloittaa jonkin harrastuksen? Ja sitten jo mietin kuumeisesti sitä mitä harrastaisin jos olisi aikaa? Nyt tämä blogi ja koiran kanssa ulkoilu on tämän äidin harrastukset. Joskus tulevaisuudessa toivottavasti vielä valokuvaus..sillä siinä tahtoisin kehittyä paljon.

Mitä teillä harrastetaan?