Eilen oli se kauan odotettu päivä. Kello soitti aamulla viiden jälkeen ja puoli kuuden aikoihin herättelin Hugon. Poika katsoi minua sillä ilmeellä, ettet äiti voi olla tosissasi, hih. Mutta hienosti poika virkosi. Pian saatiinkin jo hypätä ystävän kyytiin ja hurautettiin autolla Tampereelle, josta jatkoimme junalla kohti Pasilaa. Junamatka sujui kyllä jälleen todella hienosti. Hugo jaksoi ihan koko matkan ja kyllä piti jälleen todeta kuinka helppoa tuollaisen sylivauvan kanssa on junalla kulkea. Junassa näin myös kaksi ihanaa bloggaajaa ja pistäydyttiin Hugon kanssa vaihtamassa muutama sana.
Pasilan asemalta on kyllä todella lyhyt matka messukeskukseen, joten olimme hetkessä perillä. Kiertely rattaiden kanssa messuilla oli juuri sellaista kuin oletin, eli ahdasta oli. Oikein mihinkään väliin ei mahtunut ja käytävillä oli välillä niin monet rattaat yhtä aikaa, että tyyliin seisoimme paikoillaan kun kukaan ei tiennyt kuka liikkuu ekana, heh. Tietyissä paikoissa tilaa oli taas liikkumiseen enemmän. Manduca oli nyt vähän turhaan mukana, sillä Hugo viihtyi todella hyvin rattaissa. Joko hereillä istuen tai nukkuen. Lisäksi hän oli sylissä, mutta sylitteliöitä oli sen verran, ettei hän ollut koko ajan minun sylissä.
Imetyskin sujui milloin missä, ja vaikka hälinää oli niin Hugo ei kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota kuin odotin. Ehkä se kun koko päivän oli niin kova hälinä ympärillä, niin siihen tavallaan tottui. Messuilla oli imetysnurkkaus, mutten käynyt siellä kertaakaan, vaan etsin aina jonkin suhteellisen rauhallisen paikan jonne leiriytyä. Messuilu vauvan kanssa siis sujui niin hyvin, että olisin koska vaan valmis lähtemään uudestaan.
En lähtenyt etsimään messuilta mitään erikoista. Minulla oli ylhäällä tietyt paikat, joissa ehdottomasti halusin käydä ja jokaisessa pyörähdinkin. Papulta tarttui mukaan Hugolle mustat polvipaikkaleggarit, hipelöin niitä kyllä myös omassa koossa, mutta jätin kuitenkin ostamatta. Gugguulta kuolasin yhtä paitaa (kuva alempana) mutta jätin ostamatta ja nyt jälkeenpäin harmittaa kyllä etten sitä ottanut, höh. Ainulta hain nokkamukin ja muille lapsille hain ihanat pelletikkarit, tytöille huulirasvat, Matias sai legoja ja Aino pehmolelun. Ostokset siis jäivät pieniksi.
Löysin itselleni myös jotakin, nimittäin Light boxin. Aikoinaan päätin ettei sitä meille tulisi, sillä lapset kuitenkin repisivät kirjaimet pois. Ihastuin valoon kuitenkin niin paljon, että se oli vain pakko saada. Messuilla sen ostamiseen tuli loistava tilaisuus, joten se sitten tarttui mukaani. Ja kyllä lapset ovat koko ajan liikuttelemassa kirjaimia, mutta päätin säilyttää sitä meidän makuuhuoneessa, jossa se on turvassa pieniltä käsiltä.
Messuilla oli toinen toistansa ihanempia näytteilleasettajia ja niin paljon kauniita vaatteita ja tavaroita. Olisi tehnyt mieli ostaa ne ihan kaikki. Tässä muutamia herkkupaloja.
Tykkäsin kyllä todella tämän vuoden lapsimessuista. Vajaa kuusi tuntia hujahti todella nopeasti ja siinä ajassa kiersin kaikki messut läpi. Eniten aikaa vietin lapsimessujen puolella ja sen alueen kiersin kahdesti. Harmi kun asutaan näin kaukana, sillä olisin ilman muuta mennyt useampana päivänä.
Messuilla parasta oli myös tavata muita bloggaajia. On kiva päästä tapaamaan heitä livenä kun on jo pitkän aikaa seurannut heidän blogejaan. Osan kanssa oltiin tavattu jo aiemminkin, mutta muutaman kanssa tavattiin ensi kertaa kasvotusten. Ihan mahtava oli nähdä teitä.
Jos et ole vielä käynyt lapsimessuilla, niin voin kyllä lämpimästi suositella. Pienen vauvan kanssa messuilu sujui meillä ainakin hyvin kun liikkeelle lähti rennolla asenteella. Vauvan nukkuessa pystyi rauhassa katsomaan juuri ne näytteilleasettajat jotka halusi ja hereillä ollessa katseltavaa riitti niin äidillä kuin vauvallakin. Vaippa vaihtui muuten kätevästi myös rattaissa, hih. Tänään vielä kerkeää käymään messuilla, joten kaikki lähellä asuvat kipin kapin messuilemaan ja viettämään kiva päivä.
Junamatka kotio sujui Hugon kanssa myös todella hyvin. Alkuun meinasi tulla itku, mutta pian matka muuttui iloksi. Varsinkin kun lipuntarkastaja antoi pienelle matkustajalle vielä ihka oman junalipun. Sitä jaksettiin tutkia pitkä tovi. Myös automatka kotiin sujui leppoisasti ja kotio saapuikin kaksi hyvin väsynyttä messuilijaa.
Junamatka kotio sujui Hugon kanssa myös todella hyvin. Alkuun meinasi tulla itku, mutta pian matka muuttui iloksi. Varsinkin kun lipuntarkastaja antoi pienelle matkustajalle vielä ihka oman junalipun. Sitä jaksettiin tutkia pitkä tovi. Myös automatka kotiin sujui leppoisasti ja kotio saapuikin kaksi hyvin väsynyttä messuilijaa.
Kävitkö sinä lapsimessuilla? Tarttuiko jotakin mukaan?