Ähtärin eläinpuistossa

Tätä reissua oli suunniteltu ja odotettu. Vihdoin koitti se päivä kun edessä oli reissu kohti Ähtärin eläinpuistoa sekä mökkiä. Matkaan lähdimme lasten sekä äitini ja siskoni kanssa. Mutta ennen matkaan lähtemistä aiheutti pakkaaminen harmaita hiuksia. Voitte varmasti kuvitella, kun tämmöinen kööri lähtee liikkeelle niin tavaraa "tarvitaan" paljon. Todellisuudessa puolet oli turhaa mutta niitä olisi voinut tarvita. Ja yllättäen unohdin pakata itselleni pitkähihaisen, onneksi autosta löytyi yksi. Kyseessä oli vain yhden yön ja kahden päivän reissu ja tavaran määrästä olisi helposti voinut luulla, että olemme suunnilleen muuttamassa, heh. Kun sitten saimme sullottua itsemme kokonaan autoon suuntasimme auton nokan kohti määränpäätä. Ensimmäisen vartin aikana ainakin kaksi kysyi, joko kohta ollaan perillä.

Ähtäriin saavuimme perille kahden aikaan päivällä ja meille jäi aikaa kiertää eläinpuisto nelisen tuntia. Mukana oli rattaat sekä manduca. Lisäksi otimme vielä kärryt, joissa Aino kökkikin suurimman osan päivästä. Lisäksi kylmälaukku kulki siellä kätevästi. Välillä niitä oli ikävä kuljettaa perässä, mutta todellisuudessa ilmankaan ei oltaisi tämän porukan kanssa selvitty. Ja kuten näihin lapsiperheiden reissuihin kuuluu niin eipä kauankaan kun Aino kiukutteli jo ensimmäistä kertaa. Syy voi olla ihan pienikin, mutta jos se ei neitiä miellytä, niin sen saa kyllä huomata. Heh, kehen lie on tullut. No mutta näistä yleensä selvitään pienellä itkulla (joskus itkupotkuraivarilla), huutamisella ja lopulta mökötyksellä. Kyllä siinä jo mielessä kävi, että kuinkahan jaksaa koko kiekan, mutta hyvin se sujui. Kolme kertaa taisi Ainolla olla huonompi hetki ja eläimet kuulemma haisi. Mutta aika helpolla päästiin.

Eläimistä lapset odotti jostain syystä kovasti susia. No ne onneksi löytyi perimmäisimmästä aitauksesta auringosta loikoilemasta. Lapset näki sudet ja hyvä niin, sillä ainakin saukot, ahma ja ilvekset jäivät näkemättä. Lopulta lasten ja meidän aikuisten suosikeiksi valikoitui karhut ja varsinkin ne pienimät. Niitä katseltiinkin pitkä tovi ja kenelläkään ei ollut kiire eteenpäin. Pystyi jopa samaistumaan hieman karhuemoon, joka makoili kalliolla ja katseli lastensa temmellystä rauhallisin mielin välillä päätään kohottaen, että minne se yksi hävisi. Ihan huippu tapauksia.

Eläinpuiston kiertämiseen meillä taisi mennä 3h40min,  eli kerettiin juuri kiertämään ennen puiston sukeutumista. Jos meinaa mennä vielä kotieläinpuolelle ja syödä pidemmän tovin kuin puoli tuntia eväitä niin kannattaa kyllä varata reilusti aikaa. Lisäksi Ähtärissä on mahdollista mennä myös kotieläin puoli ja silloin tuo neljä tuntia tuskin piisaa. Lapset kyllä jaksoi kierroksen todella hyvin. Hugo torkkui välillä unet manducassa ja istuskeli välillä rattaissakin. 

Eläinpuiston jälkeen ajelimme mökille (Ähtäri Zoo Campingiin), joka sijaitsi ihan eläinpuiston vieressä. Matka oli kivan lyhyt, mökit siistejä ja niin hienolla paikalla. Oli pomppulinna, minigolffia, leikkipuistoa sekä kiva ranta jossa kävimme kahlailemassa. Viihdyimme kyllä todella hyvin. Illalla lapset eivät olisi malttaneet mennä ollenkaan nukkumaan, mutta viimein yhdeltätoista kaikki lapset olivat unessa.  

Ilma vaihteli aika paljon. Välillä päälle sai pukea pitkähihaista ja välillä aurinko lämmitti oikein kunnolla. Mutta eipä tuo viileäkään haitannut. Kaikilla oli oikein mukavaa ja päivä oli oikein onnistunut. Lisäksi oli oikein kiva päästä hieman mökkeilemään.

Oletteko te käyneet tänä kesänä Ähtärin eläinpuistossa? Jos ette, niin suosittelen. On kyllä joka kerta yhtä ihana paikka.

Lapsimessut 2016

Eilen oli se kauan odotettu päivä. Kello soitti aamulla viiden jälkeen ja puoli kuuden aikoihin herättelin Hugon. Poika katsoi minua sillä ilmeellä, ettet äiti voi olla tosissasi, hih. Mutta hienosti poika virkosi. Pian saatiinkin jo hypätä ystävän kyytiin ja hurautettiin autolla Tampereelle, josta jatkoimme junalla kohti Pasilaa. Junamatka sujui kyllä jälleen todella hienosti. Hugo jaksoi ihan koko matkan ja kyllä piti jälleen todeta kuinka helppoa tuollaisen sylivauvan kanssa on junalla kulkea. Junassa näin myös kaksi ihanaa bloggaajaa ja pistäydyttiin Hugon kanssa vaihtamassa muutama sana.

Pasilan asemalta on kyllä todella lyhyt matka messukeskukseen, joten olimme hetkessä perillä. Kiertely rattaiden kanssa messuilla oli juuri sellaista kuin oletin, eli ahdasta oli. Oikein mihinkään väliin ei mahtunut ja käytävillä oli välillä niin monet rattaat yhtä aikaa, että tyyliin seisoimme paikoillaan kun kukaan ei tiennyt kuka liikkuu ekana, heh. Tietyissä paikoissa tilaa oli taas liikkumiseen enemmän. Manduca oli nyt vähän turhaan mukana, sillä Hugo viihtyi todella hyvin rattaissa. Joko hereillä istuen tai nukkuen. Lisäksi hän oli sylissä, mutta sylitteliöitä oli sen verran, ettei hän ollut koko ajan minun sylissä.

Imetyskin sujui milloin missä, ja vaikka hälinää oli niin Hugo ei kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota kuin odotin. Ehkä se kun koko päivän oli niin kova hälinä ympärillä, niin siihen tavallaan tottui. Messuilla oli imetysnurkkaus, mutten käynyt siellä kertaakaan, vaan etsin aina jonkin suhteellisen rauhallisen paikan jonne leiriytyä. Messuilu vauvan kanssa siis sujui niin hyvin, että olisin koska vaan valmis lähtemään uudestaan. 

En lähtenyt etsimään messuilta mitään erikoista. Minulla oli ylhäällä tietyt paikat, joissa ehdottomasti halusin käydä ja jokaisessa pyörähdinkin. Papulta tarttui mukaan Hugolle mustat polvipaikkaleggarit, hipelöin niitä kyllä myös omassa koossa, mutta jätin kuitenkin ostamatta. Gugguulta kuolasin yhtä paitaa (kuva alempana) mutta jätin ostamatta ja nyt jälkeenpäin harmittaa kyllä etten sitä ottanut, höh. Ainulta hain nokkamukin ja muille lapsille hain ihanat pelletikkarit, tytöille huulirasvat, Matias sai legoja ja Aino pehmolelun. Ostokset siis jäivät pieniksi.

Löysin itselleni myös jotakin, nimittäin Light boxin. Aikoinaan päätin ettei sitä meille tulisi, sillä lapset kuitenkin repisivät kirjaimet pois. Ihastuin valoon kuitenkin niin paljon, että se oli vain pakko saada. Messuilla sen ostamiseen tuli loistava tilaisuus, joten se sitten tarttui mukaani. Ja kyllä lapset ovat koko ajan liikuttelemassa kirjaimia, mutta päätin säilyttää sitä meidän makuuhuoneessa, jossa se on turvassa pieniltä käsiltä.

Messuilla oli toinen toistansa ihanempia näytteilleasettajia ja niin paljon kauniita vaatteita ja tavaroita. Olisi tehnyt mieli ostaa ne ihan kaikki. Tässä muutamia herkkupaloja.

Tykkäsin kyllä todella tämän vuoden lapsimessuista. Vajaa kuusi tuntia hujahti todella nopeasti ja siinä ajassa kiersin kaikki messut läpi. Eniten aikaa vietin lapsimessujen puolella ja sen alueen kiersin kahdesti. Harmi kun asutaan näin kaukana, sillä olisin ilman muuta mennyt useampana päivänä.

Messuilla parasta oli myös tavata muita bloggaajia. On kiva päästä tapaamaan heitä livenä kun on jo pitkän aikaa seurannut heidän blogejaan. Osan kanssa oltiin tavattu jo aiemminkin, mutta muutaman kanssa tavattiin ensi kertaa kasvotusten. Ihan mahtava oli nähdä teitä.

Jos et ole vielä käynyt lapsimessuilla, niin voin kyllä lämpimästi suositella. Pienen vauvan kanssa messuilu sujui meillä ainakin hyvin kun liikkeelle lähti rennolla asenteella. Vauvan nukkuessa pystyi rauhassa katsomaan juuri ne näytteilleasettajat jotka halusi ja hereillä ollessa katseltavaa riitti niin äidillä kuin vauvallakin. Vaippa vaihtui muuten kätevästi myös rattaissa, hih. Tänään vielä kerkeää käymään messuilla, joten kaikki lähellä asuvat kipin kapin messuilemaan ja viettämään kiva päivä.

Junamatka kotio sujui Hugon kanssa myös todella hyvin. Alkuun meinasi tulla itku, mutta pian matka muuttui iloksi. Varsinkin kun lipuntarkastaja antoi pienelle matkustajalle vielä ihka oman junalipun. Sitä jaksettiin tutkia pitkä tovi. Myös automatka kotiin sujui leppoisasti ja kotio saapuikin kaksi hyvin väsynyttä messuilijaa. 

Kävitkö sinä lapsimessuilla? Tarttuiko jotakin mukaan?

Jännittävä viikonloppu tiedossa

Tällä äidillä on edessä mielenkiintoinen ja ehkä hieman jännittäväkin viikonloppu. Huomenna pakkaan kamat ja Hugon autoon ja ajelemme kahdestaan siskolleni yökyläilemään. Ihanaa päästä välillä vähän pois kotoa ja keskittyä vain yhteen lapseen. Muut jäävät J:n kanssa kotiin. Tämä tekee myös erittäin hyvää muille lapsille, viettää aikaa isin kanssa.

Lauantaina jännitystä onkin edessä, kun tämä äiti nousee pitkästä aikaa, siis todella pitkästä aikaa junaan ja hurauttaa sillä Hugon ja siskoni kanssa  H e l s i n k i i n, iik.  Kyllä vain. Edessä on siis oikea seikkailu, heh. Juna lähtee aikaisin aamulla ja katsotaan mitä Hugo siitä tuumaa. Uskon kuitenkin että parin tunnin junamatka on vauvalle ja äidille mielekkäämpi, kuin kolmen tunnin automatka ja päätön palloilu keskustassa. Saatika jos pitäisi metsästää autolle paikkaa ja maksaa siitä hunajaa. 

Päivä Helsingissä sisältää hieman kaupoilla käymistä, uusien huippu ihmisten tapaamista, uutta informaatiota ja toivottavasti hyvää ruokaa. Niin malttamattomana jo odotan viikonloppua. Hieman myös jännään mitä Hugo on reissusta mieltä, mutta eiköhän hän siitä hyvin selviydy. Enemmän ehkä mietin miten löydän sieltä mitään, sillä en ole Helsingin keskustassa tainnut käydä kuin kerran enemmin ja siitäkin aikaa ihan hirmuisesti. No mutta siskon kanssa kivaa seikkailua edessä. Ei voi tulla kuin kiva päivä.

Tässä hieman jo kauhistelen, kuinka paljon muutaman päivän reissuun voikaan tarvita pieni ihminen tavaraa. Itselle nyt riittää ihan muutama vaate, meikit ja hammasharja. Mutta Hugolle pitää tyyliin pakata kaikki. Vara vaatteet kaikille päiville, vara vaatteiden vara vaatteet, ruokaa, vaippoja, sideharsoja, rattaat, vaunukoppaa, leluja, talkkia, rasvaa.. Lista on aika loputon. Mutta parempi varautua kunnolla, ettei jotain tule heti ikävä. Tosin onhan siinä kauppojakin, että pääsee kyllä ostamaan, mutta silti.

Tulen varmasti kertomaan teille myöhemmin miten reissumme meni ja mikä olikaan varsinainen matkan tarkoitus, hih. Tuskin maltan housuissani enää pysyä, niin jännittyneen odottavaiset tunnelmat minulla on koko viikonlopulle. Ja lisäksi minulla on pieni vaatekriisi, vaikka luulin jo tietäväni mitä puen. Ah, niin ihana olla nainen ja vaihtaa mieltä joka toinen sekunti siitä, mitä pukea päälle.

Kiitos muuten kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Vastailen niihin illalla oikein ajan kanssa. Mukavaa torstaita.