Rv 24+3 Neuvola kuulumisia

Tänään oli aamusta tämän raskauden viides neuvola käynti. Näistä viidestä käynnistä kaksi on ollut ultria. Nyt oli vuorossa Kela-neuvola, josta sain mukaani todistuksen kelaa varten sekä lisäksi sain ipana-tunnukset sairaalaa varten. Ihan hurjaa että raskaus on jo näin pitkällä että pääsee näitä täyttelemään.

Olen stressannut painostani viimeisten viikkojen aikana aika paljonkin ja se on näkynyt myös täällä blogin puolella, mutta helpottaa siitä aina tänne purkaa. Ihme, sillä yleensä paino ei ole minulle ongelma ja puntarilla ei ole tullut ravattua. Nyt kuitenkin painoa on kertynyt kyllä aika tahtia muutaman viikon aikana ja ehkä siitä tämä stressaaminen sitten johtui. Munkeilla, suklaalla, hampurilaisella ja pitsalla ei tietenkään ole osuutta tähän asiaan. Helkkarin mieliteot ja heikko minä. :D Tiesin kyllä että neuvolasta ei pahaa sanomista painostani tule ja oikeassa olin.

Tässä olisi tuoreet neuvola kuulumiset (suluissa edelliset)
Rv 24+3 (19+3)

Paino 62,9kg (59.8kg)
Painon muutos vko +620g/vko (0,83g/vko)
Turvotus - (+/-)

RR 110/63 (124/65)

Pissa puhdas (puhdas)

Sf-mitta 21.5cm (ei mitattu)

♥ syke 146-149

Ensimmäisestä neuvola käynnistä joka oli rv 8+6 on painoa kertynyt nyt 4.4kg ja lähtöpainosta sitä on tullut lisää 6.9kg. Hitaasti, mutta varmasti sitä siis tulee lisää..kääk! Ehkä koitan olla taas stressaamatta siitä, vaikka kyllä neuvolantäti ymmärsi hyvin mun perustelut miksi se paino on mulle nyt niin iso asia tällä hetkellä. Sf-mitta menee hieman keskikäyrän alapuolella, joten vaikka masu tuntuu itsestä suurelta, niin ei onneksi huitele missään isoissa mitoissa. :)

Eiköhän se omakin pää tähän taas totu, että se nousee kuitenkin. Pääasia on kuitenkin se että pieni Minimme voi masussa hyvin ja kasvaa.♥ Ja vaikka tästä painosta valitankin, niin rakastan kasvavaa vatsaani ja sen sisällä kasvavaa Miniä aivan valtavasti.

Neuvolan jälkeen täyttelinkin kotona Kelalle kaikki tarvittavat hakemukset ja pistin äitiyspakkauksenkin hakuun. Tuskin maltan odottaa että pääsen hypistelemään sitä pakkausta kun se vihdoin saapuu. Viimeksi kun olen äitiysavustuksen ottanut pakkauksena vuonna 2010. Niin ja aika sokerirasitukseen ja vasta-aine verikokeisiin tuli varailtua. Onneksi siihen on kuitenkin vielä parisen viikkoa aikaa. Seuraava neuvola on sitten reilun kolmen viikon päästä.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Ps. Lumi sai fysioterapiasta tänään hyviä uutisia ja voi alkaa hiljalleen juoksemaan ja hyppimään, kunhan ei kipua ilmene. Ihan mahtavaa!! Tää äiti on yhtä hymyä! :D Nuo rajoitteet kun ovat olleet päällä joulukuun alusta asti.

Niin ne lapset oppii

Meidän Lumi on ollut ahkera polkupyöräilijä niin kauan kun ekoja kertoja sen kyytiin nousi. Jo vuosi sitten yritettiin ottaa apupyörät pois, mutta tytöllä ei rohkeus riittänytkään eikä hän noussut pyörän selkään enää ollenkaan. Apupyörät laitettiin sitten takaisin, koska niin paljon Lumi siitä polkemisesta vain nautti. Päätettiin J:n kanssa silloin että koitetaan uudestaan vuoden kuluttua, jos tytöllä olisi silloin paljon rohkeutta.

No keväällä kaivettiin sitten pyörä taas esille ja J nosti apupyöriä niin ettei ne olleet enää koko ajan maassa vaan tasapainolla piti itse pitää pyörä pystyssä. Katseltiin monen monta kertaa kuinka tyttö polkee ja apupyöriin ei turvautunut enää juuri lainkaan. Oli aika sanomattakin selvää, että nyt jos koskaan olisi oikea hetki napata pyörät pois.

Ja eilen sitten J vei tytön pyörän talliin ja nappasi apupyörät pois. Sillä välin minä hain sisältä kypärän ja suostuttelin Lumia nousemaan kohta pyörän kyytiin. Se olikin aika hankalaa, sillä Lumia alkoi jännittää aivan älyttömästi ja sain vakuutella tytölle monesti että olen koko ajan ihan lähellä ja pidän vaikka alkuun kiinni pyörästä. Ja niin hetken suostuttelun jälkeen Lumi oli valmis nousemaan pyörän selkään.

Kuva napattu puhelimella kuvatusta videosta, kun innoissani unohdin ottaa valokuvia. :)

Ensin pidin vähän satulasta kiinni ja hyvin sujui. Sitten päästin irti mutta juoksin vierellä, valmiina nappaamaan kopin jos meinaa kaatua. Pian Lumi sanoi että älä pidä kiinni, johon vastasin että enhän mä pidäkkään enää kun niin hyvin menee. Voi sitä riemun määrää kun Lumi huomasikin että polkeminen sujuu ihan yhtä hyvin kuin silloin kun oli apupyörät alla. Ensin liikkeelle lähdössä oli hieman ongelmaa kun ei ollutkaan apupyöriä, mutta muutaman yrityksen jälkeen tyttö hoksasi homman ja sen jälkeen on mennyt kuin vanha tekijä.

Voi sitä ylpeyden tunnetta joka minusta pursusi, kun pieni iso tyttömme oppi jälleen uuden taidon. Olin myös niin ylpeä siitä että vaikka Lumia selvästi jännitti ihan hirveästi, hän luotti meihin vanhempiin että emme olisi ottaneet pyöriä pois jos emme olisi olleet varmoja että hän onnistuu. Se hymy joka Lumin kasvoilla oli koko eilisen päivän sai tämän äidin herkistymään. Se aito onni ja tunne omasta onnistumisesta oli niin mahtavaa katseltavaa.

Koko eilisen päivän Lumi istui pyörän kyydissä, polki minkä kerkesi ja vauhtikin oli jo hurjaa. Sama jatkui tänään, kun heti aamupalan jälkeen suunnattiin pihalle. Onneksi Lumin sairaus ei ole nyt este pyöräilylle vaan sitä saa tehdä niin paljon kuin haluaa. :)

Mukavaa lauantaita kaikille!

Raskausviikko 24+0: Räpsyttimet kuntoon

Otin noin vuosi sitten ensimmäisen kerran itselleni ripsienpidennykset ja rakastuin niihin täysin, Ne olivat kesällä todella helpot ja mitään meikkiä ei pahemmin tarvinnut kun jonnekkin lähti. Talvella päätin ottaa ne kuitenkin pois ja antaa ripsien levätä. Silloin tein jo päätöksen, että jälleen keväällä käyn ne otattamassa.

Kun kevät läheni kovaa kyytiä aloin miettiä myös milloin ripset laitatan ja laitatanko ollenkaan. Mietin että pystynkö makaamaan ripsien laiton ajan selälläni tai "uskallanko" ottaa niitä näin odotusaikana. Kuitenkin tulin siihen tulokseen että kyllä minä ne haluan (ja onhan näitä muutkin odottavat äidit ottaneet) joten niinpä hetken miettimisen jälkeen varailin ajan itselleni. Sovittiin aika mahdollisimman nopeasti, jotta pystyn hyvin makaamaan laiton ajan.

Koska syntymäpäiväkin lähestyy, päätin että tämä on itseltä itselleni oiva lahja. Välillä on mukavaa päästä hemmoteltavaksi, sillä vaikka kotosalla olenkin niin on tämä arki välillä aika kiireistä näin monen lapsen kanssa. Pari tuntia omaa aikaa tuntui kyllä niin luksukselta taas pienen tauon jälkeen. Lisäksi tuntui mahtavalta jättää pois ripsivärin ja ripsientaivuttimien käyttö. Mulla kun on sellaiset ripset, että kun niihin ripsarin laittaa niin ne painuvat hieman alaspäin, vaikka kuinka niitä taivuttaa. Pitkistä ripsistä ei ole paljon iloa jos ne ovat ihan piikkisuorat.

Vaikka olenkin yleensä kotona ilman meikkiä, on sitä välillä ihan kiva laittautua vain omaksikin iloksi. Nyt kun ripset ovat jälleen kunnossa, on huoliteltu olo koko ajan. 

Pystyin makaamaan helposti selälläni koko laiton ajan. Mini mylläsi masussa, niin kuin hän tekee aina kun pysähdyn paikoilleni. :) Kun sain laiton jälkeen peilin käteeni, olin enemmän kuin tyytyväinen. Kyllä nämä on vaan niin ihanat. :)

Tuntuu ihan hurjalta että nyt starttasi odotuksessa jo 25 raskausviikko. Enää muutama hassu päälle ja kolmekymmentä viikkoa on täynnä. Tämä raskausaika on muutenkin mennyt aivan hullua kyytiä eteenpäin, Vaikka malttamattomana jo odotan Minin näkemistä ja syntymää, niin samalla toivon että odotusaika ei kuluisi näin nopeaan. Minin potkut masussa ja oma kasvava vatsa on asioita joista nyt nautin. Kuinka ihanalta tuntuukaan kun laittaa käden vatsan päälle ja heti siihen tökkäistään tyylillä "Älä äiti huoli, täällä mä olen ja voin hyvin".♥

Masun kasvu tuntuu nyt tyssänneen, mikä toisaalta on ihan kiva, sillä alussa se kasvoikin aivan järkyttävää kyytiä. :) Mittasin vatsanympäryksen pari päivää sitten ja se näytti 89cm. Jännä nähdä mitä se on sitten niillä ihan viimeisillä viikoilla. Munkkeja on tullut nyt vappuna syötyä ihan huolella kun niitä tuli pasitettua suunniteltua enemmän..mutta hyvin ovat huvenneet. :D

Äidin vappupallo 2015

Löysin muuten kylämme halpiskaupasta itselleni todella mukavat lököhousut. Kun masu kasvaa ja farkut alkaa puristaa, niin ompa sitten ainakin yhdet housut jotka menee jalkaan vaikka masu kasvaisi kuinka. Pidän yleensä aika paljon farkkuja, mutta nuo housut on kyllä ihan lempparit päällä (kuvassa ne vähän vilahtaakin). :)

Mutta nyt toivotan kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja ihanaa toukokuun ensimmäistä.

Psst. Meidät löytää nyt myös täältä Blogipolku.com
Muutkin seurantapainikkeet löytää ylhäältä bannerin alta. :)
Blogilista.fi -palvelu lopettaa toimintansa maanantaina 1.6.2015