Sokerikoukussa

Joka sunnuntai minä sen "päätän" huomenna se alkaa. Huomenna en osta suklaata, huomenna alkaa uusi elämäntapa, huomenna teen niin ja näin. Joo niin varmaan. No sitten koittaa se maanantai ja päivä menee hyvin, kunnes illan lähestyessä alkaa se kaapin oven avaaminen ja toteaminen ettei sitä suklaata ole. Syön iltapalaa ja ei auta, silmissä vilisee suklaalevyt ja suu jo melkein maistaa suklaan. Ja niinpä tämä äiti hyppää autoon, ajaa seitsemän kilometriä kauppaan ja ostaa sen levyn suklaata. Istun sohvalle ja avaan suklaalevyn. Ah, se tuoksu ja maku. Niin mahdottoman hyvää. Syön rivin, toisen, kolmannen ja neljännen. Sitten se iskee, morkkis. Ottaa päähän, miksi taas piti syödä? Kuka on vienyt minun itsekurin? Olen niin sokerikoukussa ja koitan taistella tieni pois siitä, mutta se on vaikeaa, todella vaikeaa.

Osittain syytän tästä makean himosta imetystä, sillä näin on ollut ihan joka kerta, mutta en silti kaikkea voi laittaa sen piikkiin. Huomaan syöväni suklaata jos jokin painaa mieltäni mutta huomaan sen olevan myös pinttynyt tapa. Lasten mentyä nukkumaan on niin rentouttavaa istua sohvalle ja ottaa sitä suklaata. Tästä tavasta, himosta ja hetkuttelusta olisi nyt päästävä eroon, sillä uhkaavasti alkaa kohta lanteilla näkymään ne muutamat suklaalevyt. Viikossa niitä tulee meinaan syötyä aika monta, oikeasti järkky määrä. Onneksi J sentään syö myös, etten ihan yksin niitä levyjä (enää) syö.

Vaikka tarkoitus onkin päästä tästä eroon, niin ei missään nimessä kokonaan. Haluan säilyttää herkkupäivän itselläni ja aion myös edetä tässä eroon sokerikoukusta "projektissa" rauhalliseen tahtiin. Kun nyt on tullut pupellettua joka ilta suklaata, niin ensin vähennän joka toiseen, siitä taas sitten hiljoksiin siihen vain kerran viikossa. Oikeastaan muita herkkuja en syökään kuin tuota suklaata, joten pitää olla tarkkana siinä ettei tilalle nappaa sitten jotakin toista. Nyt pitäisikin sitten keksiä jokin toinen tapa joka korvaa sitten tuon suklaan. Mieluiten sellainen, jonka jälkeen olo on paljon parempi kuin sen puolikkaan suklaalevyn. Sen ei tarvitse edes olla syötävää.

Päätin että kun aloitan tämän "projektin" nyt virallisesti maanantaina niin otan itsestäni pieniä mittoja ja katson vaikuttaako herkkujen jättäminen mitenkään niihin. Sillä kyllähän tuo aika pöhöttyneen olon tekee. Lisäksi en vieläkään ole voinut aloittaa kunnolla kuntoilua, sillä edelleen huomaan että minulla on navan alapuolella vatsalihasten erkaunemaa. Tuota erkaumaa on ainakin sen verran että väliin mahtuu ainakin yksi sormi, melkein kaksi. Myös selkäkivut ovat järkyt, jotka johtuu sitten tuosta erkaunemasta. Koitan siis saada korsettini kuntoon pienellä jumpalla ja sillä että koitan antaa kropalle aikaa palautua. Kunhan pääsen tästä suklaasta eroon, niin en ainakaan kerää lisää tavaraa tuohon vatsan seudulle. Luvassa on siis ainakin joskus näitä mittoja kuvineen täällä blogin puolella, iik.

Muita jotka sokerikoukussa?

Kun ulkona sataa

Saappaille on nyt todellakin ollut käyttöä, sillä ainakin täällä päin on nyt sadellut ihan kiitettävästi. Pieni tihku ei toki ulkoilua haittaa, kuralätäköissä hyppiminen on mukavaa puuhaa ja hiekasta ja vedestä syntyy kiva velli, mutta kyllä me aika nopeasti tullaan sisälle jos vettä lähtee tulemaan enemmän. Kun ulkona sataa keksitään jotain muuta tekemistä.

Nyt on sitten tullut piirreltyä, muovailtua taikahiekalla, luettua kirjoja ja pelailtua erilaisia pelejä. Peleistä Kimble on osoittautunut oikeaksi suosikiksi. Sitä pelaillaan koko perheen kesken ja Matias on nimennyt itsensä oikein kimble mestariksi, hih. Hän on kyllä aika mestari siinä ja erittäin kova taktikoimaan. Myös muistipeli on sellainen jota lapset pelaavat paljon porukalla välillä myös vähän omilla säännöillä. Esimerkiksi kuka kerkeää keräämään nopeiten eniten pareja, kun kaikki kortit on levitetty oikein päin pöydälle. 

Välillä lapsille on myös iskenyt pieni tylsyys, kun mikään ylläolevista ei kiinnosta ja yhteistä leikkiä ei heti löydy. Silloin kuuluu usein se "mulla ei oo mitään tekemistä" huudahdus. Niinpä silloin keksitään jotain muuta. Ollaan rakennettu isoja torneja joko legoista tai palikoista, katseltu vanhoja valokuvia, otettu kuvia toisistamme, menty piilosta ja eilen rakennettiin myös maja ja sekös vasta olikin mukavaa. Parvisängystä muutama peitto roikkumaan ja niinpä meillä oli hetkessä maja kasassa.

Eilen vietettiin Lumin kanssa aikaa kahdestaan kirjastossa. Oli muuten ihanan rauhallista kun oltiin liikkeellä ihan kahden. Kirjasto onkin ihan kiva paikka, jossa käydä sateisena päivänä. Tuotiin kotio muutama mukava kirja ja eilen ja tänään niitä on ahkeraan luettu. Lumi sai nyt myös itselleen ihka oman kirjastokortin ja siitäkös hän oli kovin innoissaan. Lapset tykkää paljon kuunnella kun heille luetaan ja se on sellaista mukavaa yhteistä aikaa, jolloin kaikki istuu suhteellisen rauhassa paikoillaan. Myös Hugo jaksaa hyvin istua sylissä ja kuunnella satuja.

Mitkä on teidän sadepäivien lempi puuhia?

Maitohammas

Kuola valuu solkenaan, nyrkit menee jatkuvasti suuhun, leluja purraan lujaa, vauva on levoton, hieman itkuinen, ehkä jopa lämpöisen tuntuinen ja lämmin ruoka ei oikein maistu. Sieltä se jo hieman kuultaa pullistuneiden ikenien läpi. Vielä ei tunnu piikkiä sormeen, mutta kohta ainakin toinen on läpi, se ensimmäinen maitohammas. Vauvan ensimmäiset maitohampaat puhkeavat yleensä noin 4-10 kuukauden iässä. Yleensä ensimmäinen puhkeaa alas. Mutta onpa niitäkin vauvoja jotka syntyvät hammas pilkottaen suussa.

Odottelin Hugolle ensimmäistä maitohammasta puhkeavaksi jo aikaisemmin, sillä hän on kuolannut ja hinkuttanut ikeniään jo kauan, mutta ei se vain ole puhjennut läpi. Toisaalta tämä on kyllä ihan mukavaa kun niitä hampaita ei ole, ainakin kun ajattelee imetyksen kannalta. Niitä pieniä hampaita on tietysti kiva sitten testailla syödessä, joten ei haittaa vaikkei vielä hetkeen ilmestyisi. Toisaalta taas toivon että tulisivat pian läpi, sillä ikenet ovat varmasti arat ja hampaan läpi tuleminen helpottaisi kummasti pienen oloa. Vaikka hampaan tekeminen on ikävää puuhaa, jaksaa Hugo silti olla ihana aurinkoinen oma itsensä.

Hugo tykkää nakerrella kumista kala-lelua, Sophie kirahvia, imetyskoruani, viileää kurkkua ja hieman kasteltua ja pakastimessa käynyttä sideharsoa. Kaikki kylmä tuntuu auttavan ja tuntuvan parhaimmalta helpottajalta. Välillä hän on ollut myös lämpöinen, mutta kuumetta ei ole noussut. Kunhan tuo maitohammas tulee läpi pääsemme aloittamaan hampaiden harjaamisen sekä samalla myös hammastahnan käytön, mutta todella pienellä määrällä. Hugosta on ollut hauskaa aamulla olla sylissäni, pitää hammasharjastani kiinni samalla kun harjaan hampaani. Saa nähdä onko hän yhtä innoissaan kun harjaamme hänen hampaitaan, hih.

Samalla kun yksi tekee kovaa kyytiä maitohampaita irtoaa niitä toiselta. Maanantaina kun hain Matiasta kerhosta käveli vastaan yhtä hammasta köyhempi poika. Hän oli avannut eväslaatikkoaan ja kun ei ollut saanut heti auki käsin, oli hän käyttänyt hampaitaan ja näin heilunut alahammas pompsahti irti. Irronnut maitohammas laitettiin illalla pieneen rasiaan sängyn laidalle ja yöllä hammaskeiju oli vaihtanut tilalle kolikon. Toinenkin alahammas heiluu ja sen takaa pilkistää jo hieman rautahammasta. Nyt Matias onkin ahkeraan heilutellut heiluvaa hammasta, jotta se irtoaisi toisen tieltä.

Matias jatkaa näköjään samalla linjalla kuin vanhemmat sisaruksensa, eli ensimmäinen maitohammas  irtoaa viiden vanhana. Saa nähdä onko ylähampaatkin vaihtuneet ennen syksyä ja esikoulun alkua.