Kymmenen kuukautta

Sinä määrätietoisesti kokeilit uudestaan,

vaikka usein siitä ei mitään tullutkaan.

Sinnikkyys kuitenkin palkittiin

ja nyt jo kovaa kyytiä konttaat niin.

Uusia taitoja vauhdilla tulee,

iltaisin nukahdatkin nopeasti uneen.

Vaikka jo hieman isompia vaatteita käytät,

silti niin pieneltä pojalta vielä näytät.

En kestä, pian tämä vauvavuosi on taputeltu. Hugo täytti tänään kymmenen kuukautta. Kuukauden aikana on opittu valtavasti kaikkea uutta ja pojan kanssa arki on  niin mahtavaa. Uusien taitojen myötä arkeen on tullut paljon uutta, joten äidin täytyy vielä tarkemmin katsella mitä tuo pieni maailmanvalloittaja puuhailee. Mutta nyt niitä kuulumisia.

10kk iässä hän

Nukahtaa hyvin illalla omaan sänkyyn

Nukkuessa vierestä löytyy oma unipupu

Ei herää enää öisin syömään, vaan äidin pitämä unikoulu tuotti tulosta, jei

Syö tuttia

Tutti tarvitsee joskus antaa öisin, mutta useimmiten ei

Menee nukkumaan 19.30-20.30 välillä

Heräilee kuuden ja seitsemän välillä ja tulee silloin viereeni

Nukkuu yöllä usein vatsallaan

Nukkuu kahdet päikkärit, joista ensimmäiset kestää 1-2 tuntia ja toiset 30min-1 tunti

Rakastaa olla Manducassa ja usein siihen nukahtaessaan laulaa unilaulua

Käyttää Liberon teippivaippoja koossa 4

Pottailu sujuu edelleen todella hienosti

Vaatekoko on pääosin jo kokoa 74cm, mutta kyllä meillä vielä 68cm kokoakin on

Käyttää hienosti pinsettiotetta

Käyttää selvästi enemmän vasenta kättä

Vaihtaa lelun kädestä toiseen näppärästi

Poimii lattialta kaikki pienet tavarat, kivet yms ja vie ne suuhun

Päristyelee, nikkaa silmiään, käkättää ääneen ja hassuttelee usein

Kiljuu ja karjuu kovaa ja korkealta, varsinkin kun ilmoittaa tahtovansa jotakin

Sanoo mammammaa, papapaa jne

Heiluttaa hienosti ja osapa myös morjestaa

Liikkuu paljon ryömimällä, varsinkin jos on jonnekin kiire

Oppi konttaamaan ja se sujuukin oikein hienosti

Oppi myös nousemaan polviseisontaan ja siitä edelleen seisomaan tukea vasten. Vielä kun oppisi tulemaan sillain varovasti alas

Osaa mennä itse istumaan

Availee laatikoita ja tyhjäilee niitä

Kenkätelineen tyhjentäminen tuntuu olevan yksi lemppari tällä hetkellä

Ulkona parasta on ryömiä ja kontata nurmikolla, maistella heinää ja hiekkalaastikolla kiviä

Hiekkaa on myös kiva valuttaa sormien välistä

Keinuminen on se mitä Hugo voisi tehdä koko päivän

Suusta löytyy kaksi hammasta, uusia ei näkyvissä

Ruoka uppoaa hyvin

Äiti syöttää yleensä, mutta välillä myös sormiruokaillaan

Hugo osaa myös syödä itse lusikalla

Lempiruokaa taitaa olla bataatti, kana, raejuusto, kaurapuuro, Piltin persikkaa ja banaania sose, maissinaksut

Syö päivässä neljä tai viisi kiinteää ruokaa

Käy tissillä 5-6 kertaa päivässä

On alkanut tissillä ollessa puremaan, auts

Juo useasti myös vettä nokkamukista. Mutta mukissa ei saa olla sitä venttiiliä, sillä Hugo ei tajua imeä sitä.

Hampaiden harjaaminen on edelleen aivan huippua

Kylpeminen on kivaa puuhaa, mutta välillä se tuntuu olevan myös jännittävää. Pelkää suihkussa käyntiä, joten amme on se Hugon juttu.

Hugo oppi nyt kuukaudessa ihan mielettömän määrän uusia juttuja. Aika huima vauhti oli, joten jännityksellä odotan mitä seuraava kuukausi tuokaan tullessaan. Hugo on pikkuisen sellainen äidin poika ja tykkää olla paljon sylissä ja olen kyllä pitänytkin aina kun poika haluaa. Paljon hän kuitenkin viihtyy lattialla ja nauttii kun menen makoilemaan sinne itsekin ja hän saa ryömiä ylitseni. Aivan ihana pieni poika, meidän rakkaus.

Edellisten kuukausien kuulumiset löydät alla olevista linkeistä

Yksi kuukautta

Kaksi kuukautta

Kolme kuukautta

Neljä kuukautta

Viisi kuukautta

Kuusi kuukautta

Seitsemän kuukautta

Kahdeksan kuukautta

Yhdeksän kuukautta

Kuinka kroppa kestää?

Tämä kroppa on joutunut viimeisen kahdeksan vuoden aikana venymään ja palautumaan neljä kertaa. Unohtamatta sitä että se on tehnyt se jo aiemminkin. Kuinka kroppa voi kestää monta perättäistä odotusta sekä synnytystä? Tuleeko pissat housuun heti kun pomppii tai juoksee? Mahtaako rinnat olla lähempänä polvia kuin kaulaa? Onko vanha kroppani muisto vain?

Olen hämmästellyt moneen otteeseen kuinka mahtava naisen vartalo voikaan olla. Kuinka se voi kantaa sisällään uutta tai jopa yhtäaikaa enemmän kuin yhtä uutta elämää. Kuinka uskomattomiin venymisiin vartalomme pystyy, sillä kaikilla ei todellakaan tule pientä masua. Kuinka keho muokkaantuu tehden tilaa uudelle elämälle. Uskomatonta että niin monesti kroppani on tehnyt sen, olen ylpeä.

Toki jokainen odotus on jättänyt jälkensä ja niin sen mielestäni kuuluukin mennä. Kehomme kertoo tarinaa eletystä elämästä. Ei sen tarvitse olla täydellinen. Muistan esikoisen jälkeen minkä kriisin kehitin itselleni tiikerinraitoja täynnä olevista rinnoista. En silloin harmituksissani osannut arvostaa kuinka upeasti olin niillä ruokkinut rakasta tytärtäni. Tuo nuorempi minä kauhistelisi nyt varmasti näitä nahkaläpysköitä, mutta nykyinen minä on vain ylpeä mihin olen niillä pystynyt. Vaikka rinnat ovat nykyään, no ainakin jotain ihan muuta kuin esikoisen imetyksen jälkeen, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Kannan niitä ylpeydellä ja ovat ne ainakin toistaiseksi lähempänä kaulaa kuin polvia, heh.

Ja mitä tulee pidätysongelmiin, niin voin olla iloinen, että vielä viidennenkään jälkeen ei tuota ongelmaa ole. Paikat ovat joutuneet kokemaan aika koettelemuksen, mutta niin vain hienosti kestänyt sen kaiken. Lantionpohja jumppa siis kannattaa, vielä kun muistaisi tehdä sitä ihan joka päivä. Jos minulta kysytään niin voisin olla raskaana vaikka kuinka pitkään, sillä silloin kroppani on jopa paremmassa kunnossa kuin ns. normitilassa. Mies  sanoikin leikillään kun odotin Hugoa, että seuraavaksi keksitään kyllä joku toinen keino hoitaa sun päänsärkyä ja selkäkipua, heh. Raskaana nimittäin nuo eivät vaivaa minua oikeastaan ollenkaan.

Vartaloni on kaukana siitä mitä se oli ennen ensimmäistäkään odotusta, mutta totta kai odotukset saavat näkyä. Muutamat hassut arvet ovat haalistuneet ja niistä on tullut osa minua, lanteilla on vielä ylimääräistä muutaman odotuksen jäljiltä, mutta oikeasti sitä on niin vähän, että jos se ei pahasti häiritse niin saa olla ja rinnoista jo puhuinkin.

Vartaloni on kestänyt näiden vuosien aikana aika määrän muutosta. Paino on noussut ja laskenut, iho venynyt ja koittanut taas vetäytyä, rinnat ovat olleet patalaput ja välillä melonit ja vatsalihakset ovat joutuneet koville, unohtamatta sisäelimiä jotka ovat kerta toisensa jälkeen tehneet vauvalle tilaa. Aika suoritus omalle kropalle. Olen tällä hetkellä tyytyväinen siihen miltä vartaloni näyttää. Olen hyväksynyt sen, että minun täytyy olla itselleni armollinen. En voi odottaa nopeita tuloksia (kiinteytymisen suhteen)  tämän kaiken jälkeen, mutta hitaasti se hyvä tulee.

Kysymykseen kuinka kroppa kestää voin vastata, että omani on ainakin kestänyt hyvin.

Lastenkakut

Kakku juttuja täällä blogissa onkin näkynyt aina silloin tällöin, etenkin niitä lasten kakkuja. Jokaisiin juhliin olen valmistanut kakun lapsen toiveiden mukaisesti. Heillä on ollut jokin pieni mielikuva siitä miltä haluavat kakun näyttävän, joten sen perusteella olen koittanut tehdä. Lapset ainakin ovat ilmoittaneet kovaan ääneen jos kakku ei ole ollut mieluinen. Tähän asti he ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä äidin leipomuksiin. Ajattelin nyt laittaa tähän "muutaman" kuvan tekemistäni lastenkakuista. Nämä alla olevat sekä muutaman muun lisää löydät bannerin alta olevasta kakku kyhäilyjä kohdasta.

Tämän karusellikakun tein Ainolle hänen yksivuotis päivänään. Sen tekeminen oli välillä haasteellista ja katto ei ole ollenkaan syötävää. Taittelin kahdesta pahvilautasesta oikean muodon ja päälystin sen massalla. Karusellin kyydissä istuskeli nalleja sekä pupuja. Seuraavana vuonna Ainolle tehtiin nallekakku ja aika lailla jatkettiin samaa värimaailmaa. Kun Aino täytti kolme halusi hän pöllökakun, joten sellainen sitten tehtiin.

Matias oli kolmen vanhana todellinen Palomies Sami fani, joten ei tullut yllätyksenä millaista kakkua hän toivoi, palomieskakku. Tarkoituksena oli tehdä hieman erilainen kakku, mutta lopputuloksesta tuli sellainen jota poika toivoi, joten silloin äiti sellaisen teki. 

Matiakselle iski paloauto vaiheen jälkeen uusi vaihe. Sen hetken kuumin puheenaihe oli lentsikat ja varsinkin se yksi ja tietty. Niinpä seuraavilla synttäreillä kakun päälle tehtiin lentsikat ohjelmasta tuttu Dasty-lentokone. Pojan toiveena oli vain lentokone, joten muuten sain vapaat kädet. Päädyttiin kuitenkiin ihan simppeliin kakkuun. Jan niin synttäripöydästä löytyi lentsikka kakku. Lentokone vaiheen jälkeen ensin tytöt hullaantuivat Frozeniin ja perässä siihen tykästyi myös Matias, niinpä pojan toiveena oli kakun päälle Olaf. Yhdessä mietittiin millainen siitä tehtäisiin ja ihan kiva Olaf kakku saatiin aikaiseksi.

Ponikakku on tehty Lumin 4v juhliin. Hän toivoi vaaleanpunaista ponia istumaan kakun päälle. Alle tehtiin muutamat tähdet ja kakun päälliseen kaulittiin pieni kuvio. Myös tytön sen hetken lempivärit näkyy hyvin kakussa. Lumi piti yhdessä vaiheessa paljon Helinä-keijusta, joten keijukakku oli toiveena. Osasin odottaa sitä ja Lumin toiveena oli vain keiju. Päätin että teen jonkin näköisen keijun ison kukan päälle ja keltainen väri vaikutti ihanan raikkaalta vaihtoehdolta. Keijulle tehtiin siivet muuten liivatelehdistä.

Vuoden päästä kakun värimaailma muuttui Lumin toiveiden mukaisesti lilan sävyyn ja päälle piti saada ruusuja sekä tiara. Tiaran tekemiseen meinasi välillä mennä hermot, mutta usean yrittämisen jälkeen kakun päälle saatiin kuin saatiinkin pikeeristä valmistettu tiara. Tiarakakku oli kuitenkin tekemisen arvoinen, sen verran onnellinen neiti siitä oli kun sain sen valmiiksi. Lisäksi tein myös muutaman pikeeriperhosen. Tein myös ensimmäistä kertaa ruusupursoitetun kakun.

Tänä vuonna Lumi täytti seitsemän ja niin kuin monen muunkin pienen lapsen tämän hetken suosikki on Frozen, joten oli jo kauan selvä juttu että Lumille tulee Elsa-kakku. Käytimme kakussa Lumin omaa nukkea ja sen ympärille teimme kakun. Tyttö oli tuohon niin tyytyväinen ja se on pääasia.

Iida on aina pitänyt hevosista. Pari vuotta sitten tein hänelle hevoskakun. Se on toteutettu täysin tytön toiveiden mukaisesti. Tämä taitaa olla ihan ensimmäinen kokonaan massasta tekemäni kakku ja se näkyy, heh. Iida halusi hevosen laitumelle makoilemaan. Hieman oli muuten kiire tuota tehdessä ja se näkyy. Nykyään olen oppinut varaamaan kakun koristeluun paljon enemmän aikaa kuin ennen.

Vuosi sitten elokuussa odotin Hugoa viimeisilläni ja sanoin Iidalle että toiveenani olisi että tehtäisiin mahdollisimman simppeli kakku. Tyttö sanoi että saako ihan perinteisen mansikkakakun ja tottakai hän sai. Tehtiin pikeeristä muutama koriste ja kakusta tuli ihan kiva. Ja ah, kuinka hyviä nuo mansikat ovatkaan kakussa. Pitkästä aikaa perus mansikkakakku maistui niin hyvältä.

Siinä nyt oli muutama tekemäni lasten kakku esittelyssä. Mikä on sinun suosikkisi? Saatoit myös huomata oudon näköisiä nimiä kakuissa. Niissä nyt koreilee osassa lapsen oikea nimi. Mutta en niitä alkanut nyt mitenkään peittelemään. Parin kuukauden päästä juhlitaan Hugon 1v juhlia (en kestä) ja olen hiljalleen jo alkanut suunnitella millainen kakusta tulee. Sitä ennen kuitenkin tiedossa tämän viikon sunnuntaina vähän ristiäiskakku juttuja.