Imetyskoru By Pinja (sis. ale-koodin)

Ostin ensimmäisen imetyskorun Hugon ollessa vielä ihan pieni. Se on ollut käytössä paljon, mutta sen lukko on alkanut hieman löystymään kun Hugo on repinyt sitä niin paljon, joten aloin haikailla hieman uutta. Sitten kerran silmiini osui todella kaunis imetyskoru. Pian törmäsin vastaavaan jälleen ja ihastuin. Huomasin että By Pinja imetyskoruja on ties missä ihanissa väriyhdistelmissä ja mietin kauan, millaisen tahtoisin.

No olen luonteeltani oikea pähkäilijä ja en todellakaan osannut valita monesta ihanasta vaihtoehdosta. Pähkäilin ja jahkailin kunnes huomasin, että voin suunnitella myös oman väriyhdistelmäni. No sitten mietin millainen koru olisi sitten ns. oikeanlainen. Tässä sitten menikin aikaa, kunnes eräs ilta mieleeni tuli mielestäni ihan loistava idea ja päätin ottaa yhteyttä ihanaan Pinjaan.

Ideani lähti siitä, kun korussa on viisi helmeä ja minulla on viisi lasta. Ajattelin että jokainen helmi voisi olla yksi lapsistani. Vaaleanpunaiset kuvaavat tyttäriäni ja vaaleansiniset poikiani. Mietin myös vaaleanharmaata, mutta päädyin kuitenkin tähän yhdistelmään. Pinja teki minulle mallikorun, josta laittoi kuvat sähköpostiini ja niistä sitten katsoin mikä on mieleinen. Mietimme myös vaihtoehtoa jossa helmen värit olisivat olleet siinä järjestyksessä missä lapset ovat syntyneet, mutta tämä yhdistelmä miellytti kuitenkin omaa silmää. Ja koru on juuri sellainen, mitä olin ajatellutkin. Aivan ihana!

Tämä koru on lapselle mukavaa näperrettävää imettäessä tai kantaessa vaikka sylissä, liinassa tai kantorepussa. Korun lukko on myös sellainen, että kun siitä vetää tarpeeksi lujaa se aukeaa. Koru on myös ihan loistava silloin, kun lapsi tekee hampaita, kuten Hugo meillä nyt. Suuhun tungetaan jatkuvasti kaikkea ja kutisevia ja arkoja ikeniä hierotaan milloin milläkin. Hugo viihtyy nyt myös paljon sylissä, joten koru on todella tarpeellinen ja sitä viedään jatkuvasti suuhun. Helmet ovat juuri sopivan kokoiset pieniin käsiin ja koska ne liikkuvat vapaasti narussa, on niitä helppo laittaa suuhun yksi kerrallaan.

Mielestäni koru on niin kaunis, että sitä voi käyttää ihan huoletta vaikka ei imettäisi. Ja mikä parasta, niin Pinja valmistaa myös lapsille omia koruja, joten äiti ja tytär/tyttäret voivat samistella. Aika suloista minusta.

"By Pinja on kotimainen silikonisia koruja valmistava yhden äidin ja pienen pojan yritys. Korumme on valmistettu BPA-vapaista silikoni-helmistä, kestävästä satiininarusta sekä lukosta, joka napsahtaa auki liian lujaa vetäessä. Korujen idea on antaa pikkukäsille turvallista näperreltävää imetyksen, sylittelyn ja kantamisen ajaksi, jolloin äiti välttyy nipistelyltä ja hiuksista kiskomiselta. Korut sopivat myös pureskeltavaksi hampaiden tehdessä tuloaan. Älä kuitenkaan koskaan jätä lastasi valvomatta yksin korun kanssa, äläkä anna rikkinäistä korua lapselle!"

Ihana Pinja antoi minulle alekoodin jaettavaksi teille lukijoille. Koodilla MELUKYLANLAPSET saat -20% valitsemastasi korusta. Koodi on voimassa tänään tiistaina 5.7. ja huomenna keskiviikkona 6.7. 2016. Käytä ihmeessä se hyödyksi. Täältä pääset kurkistamaan millaisia ihania koruja Pinja tekee. Tilaa ihmeessä itsellesi tai vaikka ystävälle. Koru on muuten myös oikein hyvä baby shower lahja.

Hei suosittelen kurkkaamaan myös Pinjan uuden Statement Necklace valikoiman. Se on todella näyttävän näköinen.

Yhteistyössä By Pinja
*Imetyskoru saatu

Sä pilaat elämäs olemalla vaan äiti

Kuvan ottanut ystäväni

On lause joka minulle on joskus sanottu. Vaan äiti on minusta aika karua luettavaa. Äitiys kun ei ole koskaan itsestään selvyys, ei niitä lapsia niin vain tehdä, vaan ennemminkin saadaan. Äitiys on ehdottomasti ihaninta mitä minulle on koskaan tapahtunut, enkä vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois. Tämä varmasti jo kertoo, ettei elämäni todellakaan ole pilalla vaikka olenkin vaan se äiti. Kotiäiti vielä. Se tyyppi joka vain makaa kotona jalat kohti kattoa sohvalla ja nauttii kun rahaa ropisee samaan aikaan tilille. Vai miten se nyt menikään. Nyt pilaan samalla elämäni lopullisesti olemalla vaan kotona lasten kanssa ja töitä en tule koskaan joidenkin mielestä edes saamaan. Kotiäitiys on ollut oma valintani ja olen ollut siihen tyytyväinen.

Koen olevani parempi tyyppi kuin koskaan ennen, katsovani asioita eri näkökulmasta kuin ennen, murehtivani välillä liikaa niitä pieniäkin juttuja ja olevani onnellinen kaikista viidestä lapsesta jotka olen saanut. Luulen että kun lähden joskus työelämään koen pärjääväni siellä hyvin, enkä ole yhtään huolissani siitä, ettenkö löytäisi töitä. Varmasti jotakin löytyy kun on sen aika. Koen että äitiys on kasvattanut minua paljon ja en ole koskaan kokenut, että tämä mitenkään pilaisi elämäni.

Vaikka olen äiti, niin olen myös nainen joka kääntää pään kun kuulee jossain huudettavan nimen Terhi. Nainen jota kiinnostaa myös muut asiat kuin vain ne lapsiin liittyvät, vaikka suurimmaksi osaksi lapsista puhunkin. Nainen joka tykkää välillä laittautua oikein kunnolla, nainen joka kaipaa välillä hemmottelua, omaa aikaa ja ystävien kanssa turinointia. Nainen, josta on kiva joskus pukea korkkarit jalkaan. En itse koe hukanneeni itseäni täysin äitiyteen. Tai no ehkä yhdessä vaiheessa oli sellainenkin vaihe, kun tarkemmin ajattelen.

Vaikka on äiti, se ei tarkoita että oma elämä loppuu siihen, ettei voisi tehdä niitä samoja asioita kuin ennen. Omalla kohdallani se vain meni niin, ettei ne samat asiat ole enää kiinnostaneet niin paljon kuin ennen äitiyttä. Nautin suunnattomasti lasten kanssa olemisesta ja tekemisestä. Tosin välillä on niitäkin hetkiä kun olisin valmis ainakin viikon lomaan, sillä eihän tämä elämä mitään ruusuilla tanssimista ole. Ei todellakaan, vaan aika kaukana siitä. Mutta pääosin nautin lasten kanssa olemisesta. Eihän näitä lapsia muuten tätä määrää olisi jos asiat olisi toisin.

Kun tästä oikeasti tykkää ja nauttii, niin en käsitä miten olemalla äiti oma elämä menisi pilalle. Toki ymmärrän ettei äitiys vaan ole kaikkien juttu. Toiset ei vain pidä lapsista ja siksi halua niitä koskaan ja se on minulle ihan ok. Jokainen elää elämänsä niin kuin se tuntuu oikealta. Minun elämään kuuluu lapset ja he ovat antaneet niin paljon sisältöä tähän, etten voisi kuvitella elämääni enää ilman. 

Toki on hetkiä joista olen jäänyt paitsi olemalla äiti, varsinkin jos ystäville ei ole lapsia. "Ei sitä voi pyytää kun sillä on ne lapset, tuskin sitä enää kiinnostaa". Moni äiti saatetaan jättää ulkopuolelle äidiksi tulemisen myötä, unohtaen että he ovat edelleen niitä samoja ihmisiä joita olivat ennen äitiyttä. Tässä vaiheessa usein selviää ketkä pysyvät ystävinä ja ketkä lopettavat yhteydenpidon. Toki ystävyys voi löytyä uudestaan kun muutkin saavat lapsia. Minulla on pari ystävää jotka pyytävät minua mukaansa ja siitä tulee kyllä hyvälle mielelle, vaikken aina pääsisikään lähtemään. Tällä hetkellä imetys vielä rajoittaa menemistä jonkin verran, mutta eipä minua kyllä mikään kunnon biletys tällä hetkellä edes kiinnosta. Sitä krapulaista oloa ei ole ikävä, yök.

Äitiys on upea juttu, enkä ole koskaan kokenut että pilaan elämäni olemalla äiti tai että kotiäitinä olemalla menetän jotain elämässäni. Minusta lähinnä tuntuu siltä, että  olen saanut enemmän kuin mitä olen koskaan voinut saada. Ja olenhan edelleen se sama Terhi jota myös usein äidiksi kutsutaan.

Nyt pistää äiti

Meillä on nyt alkanut ihan uudet kujeet joka torstai. Tähän asti olemme käyneet aina neuvolassa ottamassa Lumille reumalääkkeen pistoksena. Viime viikolla tilanne sitten muuttui ja arvatkaa mitä, nyt pistää äiti. Mainitsinkin tästä kun kirjoitin polikuulumiset viimeksi, mutta kävimme ensin neuvolassa pistämässä vanhat lääkkeet, jonka jälkeen aloitimme pistämisen kotona. No miten se on mennyt? Miltä tuntuu pistää omaa lasta?

Viikko sitten oli ensimmäinen kerta ja se oli suoraan sanottuna ihan kaamea. Mietin jo oikeasti, että teinkö ihan väärän valinnan kun edes aloimme tähän. Voisin hieman kertoa miten se ensimmäinen kerta sujui. Meillä on siis käytössä Metoject Pen. Se on siis ns kynä jonka sisällä on valmiina oikea annostus lääkettä ja se on erittäin helppo pistää. Mutta koska Lumi on luonteeltaan arka ja jännittää hurjasti uusia tilanteita, ei ensimmäinen kerta sujunut todellakaan ongelmitta.

Alussa Lumi oli ihan suostuvainen, sitten alkoikin hokea, ettei varmasti ota housuja pois. Tuo kun pistetään joko vatsaan tai reiteen ja meillä se on reisi. Lopulta sain tytön suostuteltua ja näytin vielä miten homma toimii. Lumia jännitti mutta hän oli rauhallinen. Kun sitten putsasin pistoskohtaa iski tytölle paniikki. Hän alkoi potkia ja sätkiä, eikä lopettanut millään. Meni pitkä tovi, että sain Lumin rauhoittumaan. Käytiin asia uudestaan läpi ja sanoin että kun äiti ottaa korkin kynästä pois, on lääke laitettava heti.

Kun Lumi oli rauhoittunut aloitettiin alusta. Puhdistus sujui hyvin ja hän oli rauhallinen. Otin kynän käteen ja poistin korkin, jolloin...paniikki!! Sama hysterisointi alkoi alusta ja en saanut mitään yhteyttä Lumiin. Korkki oli jo irti ja lääke oli laitettava. Katsoin tyttöä silmiin ja sanoin napakasti äiti pistää nyt. Kun piikistä kuului naps ja aloin laskea viiteen loppui Lumin huuto kuin seinään. Ei mitään panikointia ja kaikki oli hyvin.

Kävimme tilanteen Lumin kanssa kolmeen kertaan läpi. Kerroin miksi lääke oli laitettava heti. Kun kysyin Lumilta sattuiko piikki hän sanoi hieman nauraen, että ei. Kun kysyin että jännittikö, vastasi hän että paljon. Kokemus oli uusi ja muutenkin Lumi on oikea jännittäjä, niin oli tämä jo hieman odotettavissa, mutta että tässä mittakaavassa. Palkinnoksi hän sai jäätelöä ja paljon halauksia.

Tällä viikolla oli edessä toinen pistoskerta kotona. Kävimme tilanteen aamulla läpi ja muistelimme viimekerrasta lähinnä sitä, kuinka hyvin itse pistäminen lopulta sujui. Lumi sanoi, että ei se edes sattunut. Kun J tuli töistä ja pahoinvointilääkkeen annosta oli reilu tunti, niin menime pistämään. Ja arvatkaa. Tyttö antoi pistää niin hienosti, ilman mitään ongelmaa. Lopuksi hän sanoi naurahtaen, että tämä oli niin helppoa, eikä tuntunut edes mitään. Arvatkaa jäikö meille kaikille niin hyvä mieli. 

Koska Lumi tiesi nyt mitä odottaa, oli toinen kerta paljon helpompi. Täytyy myös todeta, että tämä kerta oli huomattavasti helpompi myös äidille. Ei se nimittäin ole mukava pistää omaa lasta, varsinkin silloin kun toinen on selvästi sitä vastaan. Onneksi tuo kynä on kuitenkin niin helppo käyttää. Uskon että tämä oli meidän kohdalla oikea aika aloittaa itse pistäminen. Lumi on alkuviikosta asti valmistellut itseään tätä päivää varten, mutta on suhtautunut asiaan kuitenkin hyvin. Jos olisimme aloittaneet pistämisen aikaisemmin olisi Lumi kehittänyt tästä itselleen kaamean stressin.

Kotona pistäminen on kyllä helpottanut hirveästi. Sillä ei tarvitse pakata koko sakkia autoon, ajaa neuvolaan ja katsoa kun lapset on siellä oikeasti kuin kotonaan. Ollaan neuvottu sijaistakin mistä löytyy mitäkin, hih. Hieman haikeahan se oli kun enää ei ole tiedossa joka viikkoisia höpinöitä ihanan neuvolatädin kanssa. Mutta onhan tämä näin mukavampi. Foolihapon ottaminen neljän tunnin kuluttua pistoksesta tuottaa vieläkin välillä ongelmia. Nyt se on mennyt pitkän ajan alas kaakaoon sekoitettuna, mutta voi olla että pian joudumme (jälleen) koittamaan uutta kikkaa. Sen verran tökkii sen kaakaon juominen ja oksennuskin taitaa välillä käydä kurkussa asti. 

Turvaverikokeet alkaa lähestyä. Ne ovat onneksi sujuneet nykyisin niin hyvin, joten siellä tuskin mitään ongelmia. Ihana labratäti on alusta asti laittanut jonkin kivan kuviolaastarin sen tylsän valkoisen teippi paperitaitoksen päälle ja mukaan on saanut tarran tai pari.

Nyt vaan toivotaan että nämä pistämiset jatkuvat kotona yhtä hyvään malliin kuin tämä viimeisin.