Millainen suhde lapsilla on isäänsä?

Millainen suhde lapsilla on isäänsä? Mitä he puuhailevat isän kanssa? Onko meillä "vain äiti kelpaa" vaiheita ja jos on miten niistä selvitään? Lapsilla on isäänsä oikein lämmin ja hyvä suhde. He kertovat isälleen samaan tapaan asioitaan kuin minullekin, he voivat luottaa siihen, että isä osaa ratkaista pulmia ja olla apuna samalla tavalla kuin äitikin. Häneltä kysytään samalla tavalla lupa mennä ystävälle kylään kuin äidiltä. He myös tietävät että isällä on ihan sama linja kuin äidilläkin, ettei ensin kysytä äidiltä ja sen jälkeen koiteta josko isä olisi eri mieltä. Tytöillä on yhtä hyvä suhde isäänsä kuin pojillakin ja isä kohtelee heitä kaikkia tasavertaisesti. Usein lapset kömpivät isän kainaloon jos tämä lötköttää sohvalla tai menevät syliin istumaan kun hän juo kahvia keittiössä. Siinä vaihdetaan monesti päivän kuulumiset.

Isä vie lapsia sienimetsään ja metsäretkille. Kesällä kovin juttu on kun päristellään veneellä saareen ja mennään paistamaan makkaraa sekä saunomaan. Talvella isä rakentaa ison liukumäen ja laskee sitä lasten kanssa. Isän kanssa huolletaan pyöriä, heitetään tikkaa, pelataan jalkapalloa, tehdään ruokaa ja hassutellaan. Isä auttaa myös läksyissä ja kyselee päivän kuulumisia. Illalla isiä auttaa hampaiden pesussa, jolloin jahdataan peikkoja suussa. Matias ihailee isäänsä paljon ja on aina monessa mukana. Kun isä kysyy jonnekin mukaan, on poika heti valmiina lähtemään. He käyvät yhdessä kalassa ja se onkin paikka, jonne he lähtevät yleensä ihan kahdestaan.  

Meillä isä on äidin kanssa tasavertainen vanhempi. Hänen kanssaan voi tehdä ihan niitä samoja juttuja kuin äidinkin kanssa, mutta monesti lapsilla on isän kanssa ne ihan omat jutut. On myös kausia kun isä ei kelpaa ja vain äiti käy. Ainolla oli tämä jokin aika sitten ja isä koki itsensä avuttomaksi hänen kanssaan. Varsinkin iltaisin, kun äiti hoisi vauvan toimia ja isän piti selviytyä Ainon kanssa. Ja selviytymistä se olikin. Aino ei meinannut antaa isän tehdä yhtään mitään. Ei saanut antaa ruokaa, harjata hiuksia, käyttää pesulla, pestä hampaita, lohduttaa, viedä nukkumaan tai katsoa vaatteita saatika auttaa niiden pukemisessa. Nyt tuo puuduttavan pitkältä tuntunut vaihe on onneksi mennyt ohi ja nyt Aino tykkää puuhailla isänsä kanssa ihan kaikkea. Millä tuosta vaiheesta sitten selvittiin? No sinnikkyydellä ja päättäväisyydellä. Isä hoisi hammaspesut sun muut vaikka Aino olikin toista mieltä. Erilaisilla kikoilla niistä aina selvittiin, esimerkiksi koitettiin kääntää huomio jonnekin ihan muuhun. Tosin muutaman kerran isä hoisi Hugon ja minä Ainon, kun meno oli jo sellaista, ettei se olisi ollut enää kenestäkään kivaa. Aino on perinyt päättäväisen luonteensa minulta, heh.

Hugo on tällä hetkellä aika äidin poika, mutta uskon kun hän kasvaa niin lähentyy ennestään isänsä kanssa. He ovat nyt jo tulleet kovin läheisiksi ja myös isä kelpaa lohduttamaan harmin iskiessä. Hugo on myös isän perään ja itku tulee välillä kun hän ei pääse mukaan vaan jää oven väärälle puolelle. Meidän Lumi on myös kova puuhastelemaan isän kanssa ja hän on yleensä se joka ensimmäisenä kömpii syliin istumaan. Olen kyllä niin onnellinen, kun lapsilla on hyvä suhde isäänsä. Itselläni on ollut omaan isääni aina hyvät välit ja olen onnellinen, että omillakin lapsilla on tuo sama mahdollisuus tehdä kaikkea kivaa oman isänsä kanssa.

Emme suunnitelleet suurperhettä

Jos nyt matkustaisin ajassa taaksepäin omaan nuoruuteeni  ja tapaisin 15-vuotiaan Terhin, voisin vaikka vannoa, että hänen leukansa loksahtaisi lattiaan asti kun kertoisin mitä hänen elämänsä olisi seitsemäntoista vuoden kuluttua. Todennäköisesti nuori minä kertoisi, ettei todellakaan koskaan tule hankkimaan yhtään lasta, hyvä jos koko miestä. Tuolloin elämässä parasta oli ehdottomasti ystävät ja hevoset. Se oli myös ikä jolloin kammosin kaikkia ohjelmia joissa synnytetään ja olin sitä mieltä että sektio on ainoa järkevä tapa synnyttää. En ikimaailmassa olisi voinut kuvitella itseäni ison perheen äitinä, saatika synnyttäväni alakautta viisi lasta, mutta koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.

Olen järkyttänyt monet iäkkäät ja nuoret ihmiset kertomalla kuinka monta lasta meillä onkaan, ensin kun ovat kyselleet ovatko kaikki mukanani olevat lapset minun. Heidän mielestään olen niin kovin nuori äiti viidelle lapselle tai lähinnä kuulemma näytän nuorelta. Olen ottanut sen suurena kohteliaisuutena. Minulta on myös kysytty monta kertaa onko kaikki lapset saman miehen kanssa saatu. Tämähän ei luonnollisesti heille edes kuuluisi, mutta olen vastannut kuitenkin. Tämä onkin sitten toinen ihmettelyn kohde, kun kerron että kyllä ovat ihan jokainen ja että olemme seurustelleet jo neljätoista vuotta. Nykyään kun on kuulemma outoa että nuorena alkaneet suhteet ylipäätään kestävät näin kauan. Toki meitä varmasti luullaan helposti lapsiluvun vuoksi uusioperheeksi. Isot perheet kun muuten nykyään ovat aika harvinainen näky.

Kun aloimme mieheni kanssa seurustella emme puhuneet alkuun lapsista, tuskin kovinkaan moni sen ikäinen niistä heti puhuukaan. Myöhemmin jo pidemmän aikaa seurustelleena nousi sekin asia pinnalle. Silloin puhuttiin että halutaan lapsi, muttei meillä ollut puhetta määrästä. Tästä kului kuitenkin kaksi vuotta ennen kuin esikoinen ilmoitti tulostaan. Loppuodotuksen olin suorastaan kauhistunut kun tajusin, että minunhan pitää synnyttää. Kokemus oli sellainen että vannoin miehelle ja kätilölle, ettei minua nähdä enää koskaan synnytyssalissa. No väärin meni ja elämä kuljetti toiseen suuntaan. Tuli pyörähdettyä useampi kerta synnytyssalissa ja haaveammattikin on kätilö.

Jos palaisin ajassa siihen kun esikoinen oli kuukauden ja tapaisin ne väsyneet parikymppiset vanhemmat ja kertoisin heille, että tulevaisuudessa teillä on viisi lasta niin uskoisin tuon pariskunnan nauravan räkäistä naurua. Elämä oli silloin aika rankkaa ja kaikki oli kovin uutta ja vertaistukea...sitä ei ollut. Tuskin kumpikaan kuvitteli että lapsia haluttaisiin lisää ainakaan lähitulevaisuudessa. En osannut edes ajatella että elämässäni olisi muita lapsia kuin esikoinen.

Suurperheeksi me tultiin ihan kuin varkain. Kaikki on lähtöisin keskenmenosta jonka sain esikoisen jälkeen, kun viimein se kuuluisa vauvakuume iski. Silloin viimein sisäistin ettei lapsia tehdä, ne saadaan. Lopulta kun toinen lapsi saatiin syliin asti jotkin palaset loksuivat kohdilleen ja taisin aika nopeasti puhua miehelle jo kolmannesta. Sen jälkeen lapsiluku on kasvanut sen takia,  että vauvakuumeeni on kasvanut ja muuttunut vauvankaipuuksi, joka on vielä tuplasti pahempi kuin vauvakuume. Pitkien harkinta-aikojen jälkeen mies on suostunut ja vauvalle on annettu lupa tulla. Emme suunnitelleet suurperhettä, hiljalleen perheemme vain kasvoi. 

Kyseessä ei myöskään ole mikään uskonnollinen juttu, niin kuin moni on joskus luullut ja kysellyt. Suuri perhe on syntynyt hiljalleen ensin äidin ajatuksesta uudesta lapsesta ja myöhemmin isän suostumuksesta. Tarkoittaako suuri perhe automaattisesti uskonnollisia asioita? Ilmeisesti moni ajattelee niin kun siitä on minulta kyselty aina tietyin välein. Iso perhe herättää monia tunteita. Toiset kauhistelevat, toiset ihailevat ja jotkut sanovat meitä rohkeiksi. Oli myös aika, kun perheemme koosta heitettiin usein vitsiä. Siitä olen kirjoittanutkin blogissa aiemmin ja se tuntui välillä todella ikävältä. Onneksi se on nyt vähentynyt paljon.

Nyt me vanhemmat olemme eläneet jo aika monta vauva-arkea läpi ja elämässä ei voisi olla mitään parempaa. En tiedä mitään niin ihanaa kuin oman perheeni. Se on suuri, se kääntää välillä muiden katseita ja herättää kysymyksiä, mutta meille se on normaali, oma, rakas ja tärkeä...meidän perhe.

Päivä Särkänniemessä viiden eri-ikäisen lapsen kanssa

Keskiviikkona +25 astetta lämmintä, aurinkoa, hento tuuli, neljä aikuista, viisi lasta, paljon kikatusta ja jännitystä mahanpohjassa. Kesän odotetuin reissu on nyt viimein takana. Särkänniemi, tuo paikka jossa pitää joka kesä käydä, paikka jossa on paljon hyviä muistoja omasta lapsuudesta ja paikka jossa rakennetaan hyviä muistoja nyt omille lapsille. Ja kyllä pitää sanoa, että takana on jälleen niin onnistunut päivä. Miten sujui päivä Särkänniemessä viiden eri-ikäisen lapsen kanssa?

Olimme Särkänniemessä jo parikymmentä minuuttia ennen kuin Koiramäki avasi ovensa. Koiramäki aukeaa tunnin ennen huvipuistoa eli klo 11. Suosittelen menemään paikalle hyvissä ajoin, niin auton saa jätettyä mahdollisimman lähelle puistoa. Koiramäki on oiva paikka varsinkin perheen pienimmille, mutta kyllä nuo isoimmatkin siellä malttoivat olla juuri ainakin sen tunnin. Jo tuli kiire huvipuiston puolelle kun tuli kuulutus, että puisto avautuu. Isompien ollessa miesten kanssa koskiseikkailussa piipahdimme me naiset pienten kanssa akvaariossa. Aika huikeita kaloja. Siskoni kävi lasten kanssa kurkkaamassa myös alakerrassa, itse jäin Hugon kanssa ylös, sillä rattaiden kanssa ei lähdetty portaita könyämään alas.

Iida ylitti nyt 140cm rajan joten pääsi kaikkiin isompien laitteisiin. Ja kyllä me sitten mentiin. Vuorotellen aina joku oli tytön kanssa hurjissa laitteissa. Yhdessä testattiin myös uusin laite X ja olihan se aika kyytiä. Täytyy sanoa ettei edelleenkään ole tornadon voittanutta. Siinä laitteessa voisin istua vaikka kuinka monta kertaa. Nyt kävin vain neljä. Iida kävi nyt kaikissa laitteissa joihin ei vielä vuosi sitten päässyt ja taisi se hänenkin lemppari olla tornado kun kävi siinä kuusi kertaa.

Koska meitä aikuisia oli monta pystyimme jakautumaan hyvin, lapset kun luonnollisesti halusivat eri laitteisiin. Jos olisimme olleet mieheni kanssa lasten kanssa ihan kahden olisi toiset aina joutuneet odottelemaan, että siirrytään toiseen paikkaan jossa joko isommat tai pienemmät pääsevät laitteisiin. Iida kun ei halunnut mennä laitteisiin yksin, kuka nyt haluaisi, niin nyt oli kiva kun yksi aikuisista pääsi aina mukaan. Mukana siis minun ja mieheni lisäksi oli siskoni sekä mieheni ystävä. Molemmat ovat Lumin kummeja ja siskoni on vielä Hugonkin kummi.

Lapset ovat ihan erilaisia luonteeltaan. Lumi tykkää rauhallisemmasta menosta eikä tykkää jos ottaa mahasta. Lumin lemppari laite oli kuulemma taikajoki. Matias ja Aino ovat puolestaan samanlaisia hurjapäitä kuin Iida. Aino meni kaikkiin laitteisiin mihin vain pääsi ja samoin teki Matias. Ainon lemppari taisi olla kantti x kantti sekä crazy bus. Matias ihastui täysin tukkijokeen ja majakkaan. Aino taisi päästä yhteensä kymmeneen laitteeseen ja koska on alle 100cm niin pääsi täysin ilmaiseksi. Suurimmassa osassa kuitenkin piti/sai olla vanhempi mukana. Vaikka joku laite oli toisesta "lällympi" niin innoissaan menivät esimerkiksi Ainon kanssa leppäkerttuun yms.

Hugo puolestaan oli innoissaan jo pelkästä katselusta ja katseli joko sylistä tai rattaista sitä menoa ja meininkiä. Hugo nukkui myös parin tunnin päikkärit ja sen aikana äiti pääsi piipahtamaan tornadossa sekä tukkijoessa. Löydettiin aina hyvin varjoisia paikkoja jonne rattaat sijoittaa. Herättyään myös Hugo pääsi nauttimaan muutamista laitteista ja kantti x kantti taisi olla hänen ehdoton lemppari. Ainakin hän sätki sylissäni ja nauraa käkätti innoissaan. Myös isommista sisaruksista oli hauskaa, kun Hugo tuli muutamaan laitteeseen mukaan. Olen kyllä niin ylpeä pienestä pojasta, joka jaksoi koko pitkän päivän niin hienosti. Hänen kanssaan on niin helppo mennä ja touhuta. Ja kuinka suloinen hän oli heiluttaessaan sisaruksille laitteisiin tai kun itse tulin jostain laitteesta pois.

Päivä sujui kyllä jotenkin niin hyvin, että jopa hieman yllätyin. Missään vaiheessa ei iskenyt itselle sellaista oloa, että joku lapsista nyt pääsi vähemmän laitteisiin kuin toinen. Myös jokainen aikuisista pääsi kivasti nauttimaan laitteiden pyörityksestä. Lisäksi välillä lapsista oli ihan hauska katsoa kun sisarukset olivat jonkin laitteen kyydissä. Itse nautin suunnattomasti, kun näin lasten hymyjen ulottuvan korviin asti, kuinka ne riemunkiljahdukset tuli suoraan sydämestä ja se jännitys mikä oli juuri ennen laitteeseen menoa. Kuinka heistä jokainen selitti innoissaan autossa kuinka kiva päivä oli ollut ja mikä laite oli hurjin tai mukavin.

Olimme Särkänniemessä alusta loppuun asti, eli koko  y h d e k s ä n  tuntia. Pitää kyllä sanoa, että olen niin ylpeä jokaisesta lapsesta. Vain kolme viidestä kiukutteli ja vasta ihan lopussa. Kukaan ei nimittäin olisi halunnut lähteä. Seuraavaa kesää ja uutta reissua on jo suunniteltu, heh. Onneksi tässä on muutakin ohjelmaa. Ehkä parin viikon kuluttua meillä puhutaan jo muustakin kuin Särkänniemestä.

Juhannus

Niin se juhannus sieltä saapui ja toi mukanaan mitä ihanimman kelin. Aurinko ja lasten kanssa oleminen on se josta nautin juhannuksena enemmän kuin mistään muusta. Tai ihan sama vaikka sataisi, juhannuksena ollaan rennoin mielin ja nautitaan vain olemisesta. Ei stressata mistään juhannus siivouksista vaan siivotaan vasta sen jälkeen, herkutellaan hyvällä ruoalla, suklaalla, sipseillä, mehulla ja jätskillä.

Jo monena vuonna juhannus on kulunut kotosalla ja yksi vuosi oltiin lasten kanssa mummulassa. Mies menee aina jossain vaiheessa ystäviensä kanssa juhlimaan. Tänä vuonna sitten päätin, että lähden lasten ja heidän tätinsä kanssa Muumimaailmaan, joten luvassa on ikimuistoinen ja ainakin ihan erilainen juhannus. Lapset ja minä odotetaan todella malttamattomana jo huomista reissua. Iik siitä tulee varmasti niin kivaa. Tänään kuluu päivä siis ihan koko perheen kesken ja huomenna vilkutetaan isille heipat (joka jää siis kotiin) ja suuntaamme kohti Naantalia ja Muumeja.

Nyt minä ja lapset toivotetaan kaikille teille ihanille lukijoille ja blogissani vieraileville oikein ihanaa ja aurinkoista juhannusta. Muistakaa pitää toisistanne huolta ja nauttikaa. Blogin pariin palailen jälleen maanantaina kera juhannus kuulumisten ja ompa blogiin tulossa pian kiva arvontakin. Mutta nyt perheen kanssa viettämään sitä arvokasta aikaa. Palaillaan, pus.

Meidän torstai

Viime meidän päivä postauksesta on sen verran aikaa, että nyt oli hyvä hetki tehdä uusi. Kaikki kuvat on räppästy puhelimella, sillä en jaksanut raahata järkkäriä mukanani. Mutta tervetuloa lukemaan millainen päivä meillä on ollut. Ja mainittakoon että kellonajat on aina vähän sinne päin.

02:00 Hugo herää syömään ja jää kainalooni nukkumaan

05:30 Hugo syö
06:00 J:n kello soittaa. Hugo pyörii eikä saa unesta kiinni, joten lähinnä pötkötellään sängyssä
07:00 Kelloni soi. Noustaan ylös ja annan Lumille, joka on juuri raahautunut alakertaan, heti pahoinvointi lääkkeen. Kehotan tyttöjä pukemaan. Aino ja Matias heräävät.
07:30 Mennään aamupalalle. Syödään koko porukalla juustopatonkia. Hugo istuskelee sylissäni ja seuraa tarkkana muiden touhuja.

08:00 Siivoilen keittiötä ja lapset leikkivät
08:15 Iida lähtee kouluun, Hugo saa tissiä

08:30 Aletaan pukea ja lähdetään kohti neuvolaa. Hugo nukahtaa heti kaukaloon.
08:45 Neuvolassa. Pistos sujuu hyvin.

09:10 Viedään Lumi esikouluun ja jatketaan matkaa Matiaksen, Ainon ja Hugon kanssa yhden kaveriperheen luokse kyläilemään. Hugo heräilee kaukalosta. Lapset leikkivät kun me aikuiset jutellaan. Menemme hetkeksi ulos.
10:50 Lähdetään lasten kanssa kohti kotia
11:00 Kotona. Pesen ja föönaan koiran, kun Hugo kerran nukahti kaukaloon kotimatkalla.
11:20 Hugo heräilee ja aletaan lämmittämään eiliseltä jäänyttä nakkikeittoa.
11:30 Syödään lounas, Hugo tulee siinä samalla rinnalle.
12:00 Saadaan syötyä. Aino jää keittiöön leikkimään legoilla ja Matias suuntaa yläkertaan katsomaan Palomies Samia. Hugo leikkii lattialla kun minä tyhjään ja täytän astianpesukoneen.
12:30 Huutelen Matiaksen alas pukemaan. Puen Ainon ja Hugon ja sitten lähdemme hakemaan Lumia eskarista. Yleensä Lumi kulkee kotio pikkubussilla, mutta tänään halusi että haen hänet kotiin. Näin hän monesti toivoo pistospäivinä.
12.55 Takaisin kotona. Hugo nukahti juuri kaukaloon ja siirrän hänet vaunuihin jatkamaan unia. Kirjoitan nopsaan vähän postausta valmiiksi.

Ollaan jo kotipihassa, siksi lapsilla ei enää vöitä kiinni.

13:10 Lumi ottaa foolihapon, jonka kuitenkin jonkin ajan kuluttua oksentaa keittiön pöydälle. Avaan oven, koska haju on kamala ja siivoan oksennukset. Toisella yrittämällä lääke pysyy sisällä. Syödään välipala.
13:30 Matias ja Lumi menee pelaamaan Kimbleä. Minä tiskaan oksennuksen uhreiksi joutuneet legot ja laitan kuivumaan. Aino haluaa ne heti leikkiin, mutta sanon että saa ne hetken kuluttua. Keitän itselleni teetä.
13:40 Teen juominen keskeytyy, kun Hugo herää. Mennään olohuoneeseen jossa poika pääsee lattialle ja minä juon siinä samalla teeni loppuun. Ollaan lopulta kaikki lattialla, jokaisella hieman eri leikit.
14:00 Katson puhelimella facebookkiin ja sekä katson wilma-viestit.
14:10 Vaihdan Hugolle vaipan ja annan tissiä. Hetken päästä mennään maistelemaan sosetta, josta Hugo on innoissaan.

14:40 Puetaan ja lähdetään ulos. Otan Hugon vaunuihin ja poika nukahtaa nopeaan. Jossain vaiheessa J tulee töistä.
15:15 Iida tulee koulusta kotio. Jutellaan pihassa miten koulussa meni ja jäädään vielä ulos rakentamaan lumiukkoa. J menee tekemään ruokaa.
15:50 Mennään sisälle syömään. Hugo jää ulos jatkamaan uniaan.
16:15 Hugo heräilee ja saa vaipanvaihdon jälkeen tissiä
16:30 Hugo on syönyt, seurustellaan hetki ennen kuin menen pukemaan Lumin kanssa ulkovaatteet
16:45 Lähdetään Lumin kanssa kohti 4h kerhoa. Lumi menee sinne tunniksi ja minä lähden ystävän ja koiruuksien kanssa lenkille.
18:15 Takaisin kotona. Lumi esittelee iloisena kun on istuttanut kerhossa "rikkaruohoa", hih. Hugo tahtoo minut nähtyään heti syliini.

18:30 Tehdään Iidan kanssa loput läksyistä. Samalla seurustelen Hugon kanssa ja Aino katsoo puhelimeltani kuvia. Matias ja Lumi leikkivät sohvalla.
19:00 Iltapalaa
19:25 Iltapesuille. J hoitaa isommat ja minä kaksi pienintä.
19:40 Vien Ainon nukkumaan ja Hugo tulee rinnalle. Hän ei millään meinaa malttaa keskittyä syömiseen vaan puuhailee muuta. Onneksi pian kuitenkin rauhoittuu ja syö loppuun.
20:00 Nostan pojan vaunuihin ja keikuttelen niitä jaloilla, samalla kun kirjoitan tätä postausta loppuun.
20:20 Hugo nukahtaa. Isommat ovat yläkerrassa vielä touhuamassa omiaan. Olen onnellinen ettei Lumi oksentanut tänään kuin kerran (koputtaa puuta). Isommat menevät yleensä nukkumaan yhdeksältä.

Nyt alkaa siis se äidin aika. Laitan kohta teeveden kiehumaan ja ruokin koiran. Sen jälkeen lysähdän sohvalle kera kupposen teetä ja taidanpa lukaista muutaman blogin, samalla vilkuilen välillä telkkaria. Sitten suihkuun ja toivon että nukkumatti tulisi ennen puoltayötä. Mutta sellainen oli meidän tämä torstai. Normaalisti jos emme olisi menneet kylään olisi Hugo nukkunut vaunuissa päikkärit siinä 10-13 välillä mutta muuten päivä oli aika normi.