Kun jokin aika sitten kuulin että saisin tilaisuuden lähteä käymään Helsingissä, mietin että milläköhän sinne lähtisin. Kestäisikö vauva pitkän automatkan, kun ei pahemmin viihdy hereillä kaukalossa niitä lyhyitäkään. Entäs kuka lähtisi mukaan ja koittaisi saada pojan viihtymään? Päätin, ettei auto todellakaan ole se meidän vaihtoehto. Samoin kuin ei linja-autokaan. Niinpä juna oli se ainoa jäljelle jäävä. Se tiesi kuitenkin ensin tunnin ajomatkan, jotta pääsisin juna-asemalle, niinpä lähdin matkaan jo edellisenä päivänä.
Eilinen starttasi aamusta jo varhain ja Tampereen rautatieasemalla oltiin kellon näyttäessä 07:15. Onneksi Hugo heräili aamusta jo itse ajoissa, eikä häntä tarvinnut herättää erikseen. Rattaat saatiin junassa kivasti niille varatuille paikoille ja Hugo istui ehkä hieman pölmistyneenä sylissäni. Ihmetteli kovasti, että missä kummassa ollaan. Kun juna lähti liikkeelle, katseli toinen ikkunasta ja hymyili. Ohi vilisevät maisemat oli mielenkiintoista seurattavaa. Olihan se ihan mahtavaa, kun niitä sai katsella äidin sylistä, joko istuen tai siinä seisten.
Parin tunnin matka sujui ihan mukavasti. Kun nälkä iski, oli helppo imettää, sillä kanssamatkustajiakaan ei ollut kuin muutama. Pienet hörpyt "maitobaarista" otettuaan oli hyvä ottaa pienet unet. Ja eikä kauankaan kun olimme jo niin lähellä Helsinkiä, että puimme haalarin takaisin päälle. Takaisin tultiin iltajunalla ja voi kyllä mikä helpotus se oli. Matka meni nopeasti ja poika sai olla niin lähellä, ettei takaisin tullessa kuulunut yhtään itkua. Vauvan parhaimpina viihdykkeinä junassa toimi muutama oma lelu, tulostettu junalippu, vesipullo sekä viereisellä penkillä istuva äiti, muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa.
Vauvan kanssa junalla matkustaminen oli niin helppoa. Nälän iskiessä ruokaa pystyi tarjota heti, vaipan vaihtaminen onnistui helposti hoitohuonessa, rattaat sai kätevästi niille varatulle paikalle ja mikä parasta, vauvan ei tarvinnut nököttää vain kaukalossa eikä matka keskeytynyt sen vuoksi, että toinen hermostuu. Oikein harmittaa kun junia ei kulje ihan meidän kylältä. Nimittäin niin helppoa tuo matkustaminen oli. Hugo ainakin nautti, sillä hänelle se autolla matkustaminen ei olisi ollut mieluinen vaihtoehto.
Vauvan kanssa junalla matkustaminen oli niin helppoa. Nälän iskiessä ruokaa pystyi tarjota heti, vaipan vaihtaminen onnistui helposti hoitohuonessa, rattaat sai kätevästi niille varatulle paikalle ja mikä parasta, vauvan ei tarvinnut nököttää vain kaukalossa eikä matka keskeytynyt sen vuoksi, että toinen hermostuu. Oikein harmittaa kun junia ei kulje ihan meidän kylältä. Nimittäin niin helppoa tuo matkustaminen oli. Hugo ainakin nautti, sillä hänelle se autolla matkustaminen ei olisi ollut mieluinen vaihtoehto.
