Hugo ei ole oikein koskaan tykännyt olla kaukalossa. Tai jos hän nukkuu niin matkat sujuvat hyvin, mutta kun hän on herännyt niin matkasta on tullut kaikille pikkuisen tuskainen. Siksi matkat on aina koitettu ajoittaa niin että poika nukkuu. Tämä on meille hieman uusi tilanne, sillä muut lapsemme ovat vauvana suorastaan rakastaneet autossa ja etenkin kaukalossa olemista. He ovat alkaneet voida pahoin tai valittaa pitkistä matkoista vasta parin vuoden iässä, jos silloinkaan. Miten vauvan kanssa matkustaminen sujuu, kun hän ei nukukaan koko matkaa?
Meidän kohdalla pelastus ovat olleet isommat sisarukset. Jos Hugo herää kesken matkan, viihdyttävät isommat sisarukset. Jos se ei auta, otetaan mukaan kuvioihin lelut. Kun nekään ei tehoa annetaan jotain ei lelua, kuten parkkikiekko. Joskus mikään noista ei auta ja silloin paras keino on pysähtyminen. Hugon ollessa alle puoli vuotias toppasin usein heiluttelemaan kaukaloa, mutta nyt se ei tehoa, joten pieni toppi on paras ratkaisu. Tämän jälkeen matka sujuu hieman helpommin ja Hugo jaksaa naureskella sisarusten jutuille.
Pian Hugo vaihdetaan kaukalosta turvaistuimeen. Kaukalo lähtee uudelle omistajalle ja olemme suunnitelleet jos ostaisimme ystävältämme Hugolle istuimen, joka on ollut käytössä vasta hetken. Eli käytännössä tuoli olisi kuin uusi. Hugo on kerran jo istuinta testannut ja se vaikutti oikein hyvältä. Jos istuimen vaihtamisen myötä matkat ainakin jonkin verran helpottaisivat. Se miksi emme jo aiemmin ole vaihtaneet istuinta on se, että loppujen lopuksi niitä pitkiä matkoja on niin vähän ja lyhyet sujuu hyvin.
Me olemme matkustaneet Hugon kanssa kahdesti myös junalla Helsinkiin ja täytyy kyllä sanoa että vauvan kanssa matkustaminen junalla on ihan luksusta verrattuna autoiluun. Ei istumista kaukalossa, vaan voi olla äidin sylissä. Meillä on takana kaksi todella onnistunutta junamatkaa ja lähtisin ehdottomasti koska vain uudestaan. Aivan huippua kun sai vain keskittyä vauvaan ja jos itku tuli pystyi heti toimimaan. Mikään ei ole niin ikävää kuin ajaa autolla ja vauva alkaa itkemään, eikä lähellä ole heti paikkaa minne pysähtyä. Siksi pitkillä matkoilla juna olisi ihan ehdoton.
Onneksi meidän automatkat mummulaan ja Tampereelle (esimerkiksi sairaalaan reumapolille) ei kestä kuin tunnin verran, joten mistään pitkästä matkasta ei ole kyse. Mutta jos matka kestää reilusti päälle tunnin, niin silloin matkanteko on heti haasteellisempaa. Hieman nyt jännäänkin kuinka matkamme Muumimaailmaan tulee sujumaan, matka nimittäin on pitkä. Yksi toppi on ainakin tiedossa kun viemme koiran hoitoon, mutta muuten pitää vielä suunnitella.
Viihdytäänkö teillä autossa?
