Miten raskausuutiseen on reagoitu?

Paljastin täällä blogin puolella salaisuuteni viime viikon perjantaina ja muutamalle läheiselle pari päivää aikaisemmin. Kun tein positiivisen testin kerroin siitä ensin ystävälleni joka oli itsekkin raskaana. Olin tuolloin ihan alussa ja halusin pitää tämän kanssa ihan matalaa profiilia. 

Kun raskaus sitten eteni ja viikkoja kertyi uskalsin paljastaa siskolleni ja parille ystävälle, myös J kertoi parille omalleen. Sitten päätettiin ettei kerrota kenellekään enne kuin ollaan käyty nt-ultrassa. Tasan viikko sitten oli tuo päivä ja saimme onneksemme hyviä uutisia. Päätin yllättää äitini ja ajella suoraan ultrasta hänen työpaikalleen. Soitin että olen tulossa ja yksin. :) Kun pääsin työpaikalle ja kaivoin laukkuani aavisti äitini siinä mistä oli kyse. Sain halauksen ja onnitteluja. Iso kivi vierähti sydämmeltä, sillä olin jännittänyt tätä paljon. Juurikin sitä kuinka perheemme reagoi uutiseen viidennestä lapsesta. Pidetäänkö meitä jo ihan hulluina? Oli ihanaa kun oman perheen vastaanotto tämän uutisen kanssa oli niin lämmin ja ihana.♥

Seuraavana päivänä kerroin yhdelle ystävälleni ja sitten J:n äidille. Hän kysyi että koska olisi laskettu ja kerrottuani sanoi että no elokuussa riittää sitten synttäreitä. Hänkin oli ihan iloinen puolestamme. J ei ollut yhtään innostunut kertomaan ja hänellä on myös monta ystävää jolle ei ole halunnut asiasta kertoa, koska ei jaksa kuunnella sitä "oletteko uskontoa vaihtaneet" "miten muka mahdutte asuntoonne" "ethän muuta kerkee kuin töissä käymään" "tarviitte kohta linja-auton" jne. Ymmärrän kyllä, koska itsekkään en haluaisi niitä kommentteja kuulla.

Lapsillekkin on nyt kerrottu tulevasta pikkusisaruksesta. Iida otti asian todella hyvin ja oli yhtä hymyä. Ainon synnyttyähän hän ilmoitti että "jos näitä tulee lisää niin muutan naapuriin". :) Kysyinkin että joko olet muuttamassa niin tyttö vastasi että "ei, perhe on tärkein" ja pääsen sitten hoitamaan sitä ja kumpa se olisi tyttö. :) Lumi kysyi uutisen kuultuaan että "oikeesti vai" ja Matias alkoi huutamaan "no eihän oo kun en mää nää sitä" ja katsoi samalla mun mahaa. :) Hih, ihana! Aino puolestaan ei vielä asiaa ymmärrä joten hänen kanssaan asia otetaan puheeksi sitten myöhemmin. :)

Jännitin todella, todella paljon kun julkaisin salaisuus- postauksen täällä blogissa, mutta olikin ihana huomata kuinka teitä oli niin monta onnittelemassa ja kuinka moni muisti tämän olevan minun suurin haaveeni. Monen kommentin kohdalla itku pääsi ja oli ihana huomata että muut olivat aidosti onnellisia puolestamme. Kiitos siis teille kaikille vielä kerran.♥

Niin monesti törmää siihen ikävään asiaan ettei raskausuutisen kerrottua kukaan pahemmin enää onnittele, varsinkin jos kyseessä on jo esim se kolmas, neljäs tai viides lapsi. Olen törmännyt tähän jo edellisen raskauden kohdalla. Se vetää mielen matalaksi, kun itse sitä on kuitenkin niin onnellinen ja jos joku kuullessaan tokaisee vaan että "ai taas vai", niin ei kyllä tuu kamalan kiva olo. Ihmeekseni olen saanut tähän asti vain kivoja onnitteluja tämän raskauden kanssa. :)

Ainon 2v juhlat

Ihan ensimmäisenä haluan kiittää kaikkia onnitteluista edelliseen postaukseen. Jokainen lämmitti valtavasti sydäntäni.♥

Tänään juhlittiin Ainon 2v syntymäpäiviä pienellä porukalla. Osa vieraista estyi tulemaan, mutta heidän kanssaan voimme juhlia sitten myöhemmin. :) Juhlat sujuivat oikein hyvin, mutta loppu ajasta juhlakalu alkoi kyllä väsymään ja hermot meni pienemmästäkin vastoinkäymisestä.

Eilinen päivä kului tarjottavien sekä pienen askartelun parissa ja tänään niillä sitten herkuteltiin. Tarjolla oli kanasalaattia, cocktailpiirakoita munavoin kera, mokkapaloja, täytekakkua, sipsiä ja namia. Juomana mehuja, colaa, kahvia ja teetä. Melkein kaikki tarjottavat meni, joten niitä oli juuri sopivasti.

Täytekakut on edelleen se joiden tekemiseen tykkään panostaa eniten. :) Tällä kertaa halusin tehdä "kokonaan" kermakakun. Yleensä tuo kakun päälinen on ollut sokerimassaa, tällä kertaa se oli kokonaan kermasta ja sen päällä valkosuklaa ruohetta ja sydän nompparelleja. Koska Aino pitää kovasti nalleista oli kakkuun tehtävä nalle. Tein ruskeasta massasta makaavan nallen ja kaveriksi valkoisen pallon vaaleanpunaisilla raidoilla. Koska Aino leikkii usein aakkospalikoillaan tein kakkuun myös muutaman palikan. Kakun reunaan tein tähdistä nimiviirin. Tähtien reunoihin painelin hammastikulla tikkauksen, niin kuin nallessakin on. 

Ja tämmöinen siitä sitten tuli.

Kakun täytteeksi tuli mansikoita sekä vaniljavalkosuklaa täyte. Maut sointuivat hyvin yhteen ja loppupeleissä kakku ei ollut yhtään liian makea. Kermavaahdon maustoin vaniljakreemijauheella, niin kuin teen yleensäkkin. :)

Aino sai myös kivoja lahjoja, mm. Nomination rannekorun ja siihen ihanan perhospalan, H&M lahjakortin, pehmokoiran, sukkia, tunikan, housut, Dubloja, muumimukin sekä pinnejä. Me hommasimme tytölle Skip Hopin panda repun, mutta se on vielä postin matkassa.

Siskoni osti Ainolle ihanan mekon lahjaksi joka saatiin jo aikaisemmin. Tänään se puettiin päälle ja se sopi sankarille kyllä todella hyvin. ♥

Nyt olisi juhlat juhlittu ja huomenna Aino täyttää virallisesti kaksi vuotta! 

On tämä aika mennyt kyllä mahdotonta kyytiä.

Sellainen pieni salaisuus

Mun on tehnyt mieli kirjoittaa tämä heti tänne blogiin kun tämä iloinen asia selvisi, mutta muutaman syyn takia olen tämän pitänyt visuti salassa. Muutamalla ystävälle asiasta on kerrottu jo aikoja sitten, mutta muuten tämä on pidetty salassa.  Nyt kun läheiset tietää voi täälläkin asian paljastaa.
Eräänä joulukuisena päivänä tapahtui jotakin suunnattoman ihanaa..

Tämä oli meille erittäin toivottu asia. Testin ollessa positiivinen hymyni ylsi korviin asti ja tuskin maltoin olla paikoillani tai huutamatta tätä uutista koko maailmalle. :) Tein testin jo pari päivää ennemmin kuin menkkojen olisi edes kuulunut alkaa. Olin niin varma että olisin raskaana ja oma vaisto osui oikeaan. Tuolloin oli kyllä jonkin verran havaittavissa jo aristusta rinnoissa, josta aloinkin tätä epäilemään.

Ensimmäisen viikon testin tekemisen jälkeen leijailin pilvissä ja sitten iski jälleen se menettämisen pelko. Kunhan selvittäisiin niille "turvallisille" viikoille niin voisi hengittää hieman vapaammin. Tein kolme testiä ja tilasin myös digitaalisen jolla voisin seurata raskaushormonin nousua, mutta yllätyksekseni se näytti jo raskaana 3+ vaikka omien laskujen mukaan olisi pitänyt olla 2-3.

Tämä on myös hieman vaikuttanut bloggaamiseen ja yleiseen vointiin. Joinakin päivinä läppäri on pysynyt visusti kiinni kun näyttöä ei ole pystynyt katsomaan. Väsy on ollut aika kova, pahoinvointi on erilaista joka päivä ja pahenee aina kun syön. Nyt saattaa olla päiviä että olo on todella hyvä, mutta mukaan mahtuu myös niitä kun voin huonosti. Onneksi ei kuitenkaan ole tarvinnut halailla pönttöä. Joinakin päivinä olen vain maannut suurimman osan ajasta sohvalla ja lukenut lapsille kirjaa.
Sydänäänet sain kuulumaan kotidopplerilla raskausviikolla 9+3 ja joka aamu olen sitä pientä sydämen jumpsutusta kuunnellut.♥

Tiistaina 3.2. oli se kauan odotettu, pelätty ja jännitetty nt-ultra. Ultra suoritettiin Tampereella (niin kuin Ainonkin odotusaikana), sillä kunnassamme ei tehdä näitä riskiseulontaultria vaan pääsemme terveystalolle. Enemmän kuin mielelläni ajelin Tampereelle, sillä heillä on käytössään huippu laitteet ja huippu henkilökunta. Minulla oli aivan loistava kätilö ultraamassa ja kaikki näytti pienellä olevan paremmin kuin hyvin. Kaikki siellä missä pitikin, murunen vastasi viikkoja 11+6 (menkkojen mukaan 11+4 ja koska heitto vain paripäivää ei laskettua siirretty) ja niskaturvotuskin vain 0,7.  Itkuhan siinä pääsi kun kätilö sanoi kaiken olevan kunnossa ja näyttävän oikein hyvältä. Riskiluvutkin näytti hyvältä, mutta yksi arvo oli hieman sillä rajalla joten istukan toimintaa tarkkaillaan loppuodotuksessa yhdellä ylimääräisellä ultralla jos rakenneultran tekevä lääkäri näkee sen aiheelliseksi.

Siellä se murunen liikkui kovasti masussa.♥

Ultran jälkeen raskaus paljastui omille vanhemmilleni ja sitten muutaman päivän päästä J:n vanhemmille. Muut kuulevat sitten kun "puskaradio" täällä kylällä alkaa laulamaan tai sitten tämän blogin välityksellä. :) Leijailen kyllä vieläkin niin pilvissä, ainakin sen hetken kunnes alan jälleen murehtia jotakin.

Nyt toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti ja elokuun lopulla saadaan vauva syliin.♥

On tämä kyllä jälleen niin ihanaa!!
Luvassa on siis tässä blogissa myös odotus- ja vauvajuttuja. ♥