Jännittävä viikonloppu tiedossa

Tällä äidillä on edessä mielenkiintoinen ja ehkä hieman jännittäväkin viikonloppu. Huomenna pakkaan kamat ja Hugon autoon ja ajelemme kahdestaan siskolleni yökyläilemään. Ihanaa päästä välillä vähän pois kotoa ja keskittyä vain yhteen lapseen. Muut jäävät J:n kanssa kotiin. Tämä tekee myös erittäin hyvää muille lapsille, viettää aikaa isin kanssa.

Lauantaina jännitystä onkin edessä, kun tämä äiti nousee pitkästä aikaa, siis todella pitkästä aikaa junaan ja hurauttaa sillä Hugon ja siskoni kanssa  H e l s i n k i i n, iik.  Kyllä vain. Edessä on siis oikea seikkailu, heh. Juna lähtee aikaisin aamulla ja katsotaan mitä Hugo siitä tuumaa. Uskon kuitenkin että parin tunnin junamatka on vauvalle ja äidille mielekkäämpi, kuin kolmen tunnin automatka ja päätön palloilu keskustassa. Saatika jos pitäisi metsästää autolle paikkaa ja maksaa siitä hunajaa. 

Päivä Helsingissä sisältää hieman kaupoilla käymistä, uusien huippu ihmisten tapaamista, uutta informaatiota ja toivottavasti hyvää ruokaa. Niin malttamattomana jo odotan viikonloppua. Hieman myös jännään mitä Hugo on reissusta mieltä, mutta eiköhän hän siitä hyvin selviydy. Enemmän ehkä mietin miten löydän sieltä mitään, sillä en ole Helsingin keskustassa tainnut käydä kuin kerran enemmin ja siitäkin aikaa ihan hirmuisesti. No mutta siskon kanssa kivaa seikkailua edessä. Ei voi tulla kuin kiva päivä.

Tässä hieman jo kauhistelen, kuinka paljon muutaman päivän reissuun voikaan tarvita pieni ihminen tavaraa. Itselle nyt riittää ihan muutama vaate, meikit ja hammasharja. Mutta Hugolle pitää tyyliin pakata kaikki. Vara vaatteet kaikille päiville, vara vaatteiden vara vaatteet, ruokaa, vaippoja, sideharsoja, rattaat, vaunukoppaa, leluja, talkkia, rasvaa.. Lista on aika loputon. Mutta parempi varautua kunnolla, ettei jotain tule heti ikävä. Tosin onhan siinä kauppojakin, että pääsee kyllä ostamaan, mutta silti.

Tulen varmasti kertomaan teille myöhemmin miten reissumme meni ja mikä olikaan varsinainen matkan tarkoitus, hih. Tuskin maltan housuissani enää pysyä, niin jännittyneen odottavaiset tunnelmat minulla on koko viikonlopulle. Ja lisäksi minulla on pieni vaatekriisi, vaikka luulin jo tietäväni mitä puen. Ah, niin ihana olla nainen ja vaihtaa mieltä joka toinen sekunti siitä, mitä pukea päälle.

Kiitos muuten kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Vastailen niihin illalla oikein ajan kanssa. Mukavaa torstaita.

Ison perheen äiti

Onko meillä muka suuri perhe? Huomaan kysyväni tätä välillä itseltäni. No onhan meillä, jos sitä katsoo ulkopuolisen silmin. Kyllä itsekin varmasti hieman katsoisin jos minua vastaan kadulla kävelisi nainen, jolla on vierellä neljä lasta ja yksi sylissä tai vaunuissa. Mutta koska meille tämä on arkipäivää niin en jotenkaan koe perhettämme niin suureksi. Koska perhe on kasvanut tasaiseen tahtiin, niin jotenkin sitä vain tottuu että hälinää ja tapahtumaa on joka puolella.

Mahtaa sulla olla rankkaa, on yksi yleisimmistä kysymyksistä tai oikeastaan tokaisuista joita kuulen. No onhan se välillä, jos katsoo vaikka pyykin määrää tai sairastelun, varsinkin mahataudin, aikaan kiroan miksi olen ikinä halunnut yhtään lasta. Tuo on onneksi ohimenevä vaihe, tämä äiti vaan hysterisoi kun joku alkaa ykään, heh. Oikeasti en koe että tämä on sen rankempaa kuin niillä joilla on esimerkisi se kolme lasta. Siinähän nuo leikkivät keskenään ja pitävät toisilleen seuraa. Sotkua tulee, mutta ompahan monta siivoojaa. Apua saa esimerkiksi pesukoneen tyhjäämiseen tai pyykin ripustamiseen, pientä palkkaa vastaan tietysti tai ihan ilmankin (jos oikein innostuvat). No silloin on kieltämättä rankkaa jos kaikilla on huono päivä. Rankkuus voi iskeä siinä vaiheessa kun joskus palaan työelämään ja alkaa ne ruuhkavuodet.

Ei sinusta ikinä uskoisi että sulla on viisi lasta, kun olet noin pieni. Et näytä viiden lapsen äidiltä. En tiedä millainen sen ison perheen äidin sitten pitäisi olla. Voiko sen muka nähdä ihmisestä ulospäin, kuinka monta lasta hänellä on? Muistan kun Hugo syntyi ja kätilöopiskelija tuli huoneeseen ja alkoi neuvomaan miten vaippa vaihdetaan. Kysyi siinä hetken opetettuaan että niin tämä oli sinun ensimmäinen ja kun vastasin että viides, niin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Siihen loppui neuvominen, heh. Ei tainnut vain kiireessä keretä kurkkaamaan tiedoistani, oliko minulla ennestään lapsia. Pahoitteli kovasti ja koitin vakuutella ettei se haittaa yhtään, eikä kyllä haitannutkaan.

No mutta miltä sen viiden lapsen äidin sitten kuuluisi näyttää? Itse olen tuota pohtinut ja tiedän muutaman joilla on monta lasta. He eivät ole sen näköisiä etteivät huolehtisi itsestään, eivät näytä räjähtäneiltä tai ole sen näköisiä, kuin eivät olisi nukkuneet tai liikkuneet vuosiin. Silmäpussit eivät yltä polviin asti lukemattomien valvottujen öiden vuoksi. Äidit eivät ole kotona jatkuvasti lieden äärellä kyhäämässä perheelle ruokaa huivi päässä, vaatteet täynnä ruuan roiskeita. Tai omista lukemattoman paljon ryppyjä ikäisekseen. Eikä jokainen kanna mukanaan joikaisesta raskaudesta jääneitä "ylimääräisiä kiloja". He eivät ole ns. ikäloppuja, harmaita hiuksia omaavia, hermoheikkoja tai kaljuuntuneita, hih. He ovat mielestäni ihan normaaleja äitejä.

Kuulen myös siitä kuinka minulla ei varmasti ole enää ollenkaan omaa aikaa. No se riippuu siitä miten paljon sitä kukakin tarvitsee ja mitä sillä ajalla tekee. Minua ei pahemmin kiinnosta viihteellä käyminen. Viimeksi kävin juhlimassa synttäreitäni toukokuussa 2014 ja silloinkaan se juominen ei kiinnostanut. Muutaman join ja se riitti. Tarvitsen kyllä omaa aikaa ihan joka päivä. Riittää kun pääsen lenkille, käymään kaupassa tai lajittelemaan pyykkiä. Ostosreissu ystävän kanssa tai illalla lasten mentyä nukkumaan menen sohvan nurkkaan läppärin kanssa, riittää se minulle oikein hyvin. Kuulostaako tylsältä? Minä en vaan juuri tällä hetkellä kaipaa muuta, vaan tämä riittää hyvin.

Tuntuu että monella on jokin käsitys siitä, millaisia suuren perheen äidit ovat. Me ollaan ainakin niin monta kertaa kohdattu uskontoon liittyviä kysymyksiä, että välillä ne oikein turhauttaa. Edelleenkin me vain (tai enemmän minä ja olen sitten saanut miehen hyväksynnän) toivoimme suurta perhettä. En ole pullantuoksuinen äiti, sillä leivon pullaa harvoin. Oikeastaan leivon vain syntymäpäiville. En omista loputtoman pitkää pinnaa tai siedä kotona turhaa huutamista. Meteliähän meillä piisaa, mutta minulla on vielä kuulo tallella, heh. Muistini toimii oikeastaan kaikessa, mikä koskee lapsiani, muuten se on tällä hetkellä, noh aika heikko, kiitos imetyksen.. Olen hyvä järjestelemään asioita ja pyrin pitämään kiinni aikatauluista. En siis ole aina myöhässä, vaan koitan järjestää niin että olen sovittuun aikaan paikalla.

Itse en näe suuren perheen äitiä sen erilaisempana kuin sitä äitiä jolla on esimerkiksi kaksi tai kolme lasta. Tai sitten olen vaan niin kasvanut lasten tulon myötä ja tottunut tähän tilanteeseen, etten itse pahemmin huomaa muutosta. Nyt kuulisin mielelläni, millaisena sinä näet suuren perheen äidin? 

Vauvan rytmi

Alkuun pienen vauvan kanssa ei ole mitään selvää rytmiä. Voi jopa käydä niin, että vauva nukkuu päivät ja valvoo yöt. Tai voi olla, että vauva noudattaa sitä rytmiä joka muodostui jo vatsassa. Itse nimittäin huomasin Hugon ensimmäisten kuukausien aikana, että poika noudatti samaa "kaavaa", joka oli silloin kun köllötteli minun vatsassa. Minähän heräsin Hugon odotusaikana yöllä ja valvoin helposti kaksi tuntia, koittaen saada unta ja poika mesoi ja mylläsi vatsassani minkä kerkesi. Iltaisin puolestaan en saanut unen päästä kiinni, joten yö unet jäi kokonaisuudessaan todella vähäisiksi. Kun Hugo syntyi, huomasin valvovani juuri samoihin aikoihin.

Hugo täyttää lauantaina jo 7kk ja en ole kertaakaan vielä kirjoittanut millainen meidän vauvan rytmi on tällä hetkellä. Niinpä nyt on hyvä hetki kertoa millainen se on. Tosin eipä meillä ennemmin sellaista varsinaisesti ole ollutkaan. Mutta nyt tämän viimeisen kuukauden aikana on viimein löytynyt aika selvä rytmi. Emme enää valvo öisin tai noudata samaa kaavaa kuin silloin, kun Hugo oli vielä vatsassani. Samat asiat ovat toistuneet nyt suunnilleen samoihin aikoihin. Mukava myös kirjoittaa tämä ylös ja katsoa muutaman kuukauden päästä mikä onkaan muuttunut.

05:30-06:00 Hugo heräilee vierestäni ja hamuilee rintaa. Pienet aamuhörpyt maitoa ja vierestä kuuluu tämän jälkeen tasaista tuhinaa tai poika heräilee ja sätkii jaloilla ja käsillä samalla kovasti jutellen. Ei kuitenkaan nousta ylös vaan köllötellään vielä hetki. Mikä onkaan sen mukavampaa kun vierestä herää noin hyväntuulinen pieni ihminen.

07:00- Noustaan ylös ja mennään vaihtamaan vaippa ja vaatteet. Hampaita ei olla pesty vielä, sillä toistaiseksi niitä ei ole ainuttakaan. Kunhan hampaat tulee, niin otetaan se osaksi aamurutiineja. Hugoa naurattaa kun äiti pesee hampaat. Tämän jälkeen mennään aamupalalle ja Hugo on joko sylissäni tai lattialla touhuamassa lelujen kanssa. Tai sitten liikkuu omalla kierimistekniikallaan paikasta toiseen. Aamuisin myös seurustellaan ja luetaan joskus kirjaa, josta poika tykkää kovasti.

08:30-09:00 Hugo alkaa yleensä hieromaan silmiään ja nauru ja hymy alkaa muuttumaan pieneen nälkäkitinään. Niinpä suuntaamme vaipanvaihdolle ja menen sohvalle imettämään. Hugo riuhtoo imetyskoruani. Pian hän kuitenkin rauhoittuu ja keskittyy syömiseen. Silmät alkaa lupsua kiinni. Monesti Hugo nukahtaakin rinnalle. Alan pukea pojalle ulkovaatteita päälle. Joskus hän raottaa silmiään, mutta sulkee ne pian uudestaan.

09:00-10:00 Kun ulkovaatteet on puettu, pakkaan koko komeuden vaunuihin ja laitan takapihalle. Joskus poika saattaa heräillä ja pitää käydä hytkyttämässä vaunuja, mutta yleensä tätä ei enää tarvitse tehdä.

11:30-13:00 Välillä alkaa itkuhälyttimestä kuulua kovaa kahinaa. Ja ei kauankaan kun kuuluu joko pientä ininää tai ihan kunnon itkua, kuin huutaen, "etkö ymmärrä, täällä ollaan hereillä". Kipaisen hakemaan pojan, joka sylissä rauhoittuu ja avaa silmänsä. Sen jälkeen perään tulee yleensä mitä ihanin hymy.

12:00-13:00 Mennään vaihtamaan vaippa. Tämän jälkeen mennään sohvalle, jossa poika hörppää ensin maitoa. Sen jälkeen mennään syömään välipalaksi hieman sosetta. Joko hedelmä- tai marjasose. Me siis olemme hiljattain aloittaneet vasta soseiden maistelun, joten siksi toistaiseksi vasta yksi kiinteä päivässä. Hiljalleen niitä tässä alamme lisäillä ja alamme myös sormiruokailemaan. Hugo on syömisestä innoissaan ja odottaa jo suu auki kun lusikka lähestyy.

12:30-13:30 Ruokailussa menee ainakin se puoli tuntia. Sen jälkeen sitten puuhastellaan vähän kaikenlaista. Jos Hugo on nukkunut pitkät unet jaksaa hän touhuta vaikka ja mitä.

15:30-16:30 Nälkä alkaa taas hiipimään ja pojasta alkaa näkymään väsymyksen merkkejä. Niinpä suuntaamme taas vaihtamaan vaipan, jonka jälkeen Hugo tulee taas rinnalle. Pienen tankkauksen jälkeen nostan pojan vaunuihin ja pian hän nukahtaa. Toiset unet siis nukutaan sisällä vaunuissa.

16:30-17:30 Hugo heräilee. Useimmiten nämä unet kestävät paristakymmenestä minuutista tuntiin. Aika harvoin kuitenkaan unta riittää koko tunniksi. Tämän jälkeen Hugo viihtyy selvästi enemmän sylissä kuin lattialla. Yleensä katselemme yhdessä leluja tai siivoamme lastenhuonetta. Se on Hugosta mukavaa, kun siellä on paljon katseltavaa.

19:00-19:30 Mennään vaihtelemaan vaippaa ja tekemään iltapesuja, jollei mennä kylpyyn. Kylvyssä Hugo käy yleensä 2-3 kertaa viikossa. Kun iltapuuhat on tehty mennään taas sohvalle ja Hugo tulee rinnalle. Näin iltaisin Hugo tankkaa enemmän ja kauemmin kuin muilla syönti kerroilla.

19:30-20:30 Hugo nukahtaa syliini. Monesti en raaski laskea poikaa ollenkaan sylistäni pois, vaan ihailen ihanaa tuhisevaa vauvaani. Hugo nukahtaa monesti pitäen minua peukalosta kiinni.

23:00-02:00 Välillä Hugo herää rinnalle. Tässä ei ole mitään tiettyä kellonaikaa, mutta yleensä jossain tuossa välillä hieman tankkaa. Poika jääkin kainalooni nukkumaan, jos olen silloin jo itse kerinnyt mennä sänkyyn.

04:00 Joskus Hugo syö tähänkin aikaan, mutta yleensä se on lähempänä sitä puoli kuutta, josta tämä postaus alkoikin. Tämä syöttö siis jäämässä varmaankin nyt pois.

Hugo syö toistaiseksi vain yhden kiinteän ruuan päivässä, mutta näitä alamme nyt lisäilemään hiljalleen. Rinnalla Hugo käy 6-7 kertaa päivässä. Joskus tarvitsee jossain välissä vielä vähän lisää rintaa, mutta ihan Hugon tahtiin ollaan tässä menty. Päiväunia nukutaan kahdet, joskus nukkuu myös kolmannet. Yöheräilyjen kanssa ei olla vielä pidetty kiirettä, mutta jossakin vaiheessa niistä koitetaan luopua. Katsotaan nyt vähän kun saadaan kiinteitä lisää, niin voi olla että se jää jopa itsekseen pois.

On kyllä mahtavaa kun tämä rytmi on nyt löytynyt. Helpottaa kummasti arkea ja ollaan saatu tuo muovattua vielä hyvin isompien lasten kanssa sopivaksi. Hugo on kuitenkin onneksi sen verran pieni, että rytmiä pystyy vielä jonkin verran sekoittamaan, eikä heti mene kaikki vallan sekaisin.