Kaksplus.fi

torstai 23. kesäkuuta 2016

Kesällä parasta on mökkeily




Muistan omasta lapsuudesta, että kesässä ehdottomasti parasta oli mökkeily. Muistan sen tunteen, kun ajoimme hiekkatietä ja taakse katsoessa nousi hiekkapilvi. Sillä tutulla tiellä avasimme aina auton ikkunat ja koiramme alkoi huutaa. Hän joko inhosi hiekkatietä, tai tunnisti siitä että olisimme pian perillä. Muistan kuinka avasimme auton ovet ja juoksimme paljain jaloin pitkin nurmikkoa ja menimme laiturilta koittamaan onko vesi kylmää vai lämmintä. Muistan kuinka ihanalta mökki tuoksui ja kuinka laitoimme musiikin soimaan ja lomafiilis oli katossa. 

Myöhemmin jatkoimme samalla mökillä kaveriporukalla joka juhannus ja muutenkin kesällä aina silloin  tällöin. Harmikseni vain vanhin tyttäreni kerkesi käydä tuolla mökillä kerran. Mökki nimittäin myytiin ja nyt se on muisto vain. Onneksi oikein hyvä sellainen, vaikka harmittaa niin paljon että niin ihanasta paikasta joutui luopumaan.




Olemme onnekkaita siitä, että lasteni isovanhemmilla on kaksi mökkiä. Toinen niistä sijaitsee saaressa ja toinen on vanha riihi. Niillä käymme molemmilla joka kesä viettämässä aikaa. Yöksi emme kuitenkaan ole koskaan vielä jääneet. Molemmissa on piha sen verran vaikeakulkuista ja ei niin pienille lapsille ystävällistä, joten olemme tehneet vain päivän reissuja. Mutta nekin onnistuu sillä mökille on vain 20 minuutin matka. Voimme siis lähteä mökille ihan koska vain.

On kiva tarjota edes jonkin verran sitä samaa fiilistä omille lapsille, kuin mitä itse pääsin nuorena kokemaan. Huomaan kuinka lapset nauttivat mökille menemisestä joka ikinen kerta. Kuinka varpaat on kiva upottaa veteen ja kuinka mökki on aina kuin uusi kun sinne päästään. Kuinka kiva heistä on joka kerta paistaa makkaraa takassa ja käydä saunomassa. Saatika jos käymme saaressa ja ajelemme veneellä. Keväällä käytiin jo mökillä ja uutta reissua suunnitellaan nyt lähiaikoina.



Mökkeily vain kuuluu kesään. Kun muistelen elämääni taaksepäin, niin en muista yhtään kesää, jolloin en olisi käynyt jollain mökillä. Haaveena on joskus vielä omistaa oma pieni mökki jonne lähteä omien lasten kanssa viettämään lomaa. Haaveena olisi että se muistuttaisi paikkaa jossa ne omat lapsuuden kesät tuli vietettyä. Joki ja iso vihreä nurmialue, muutama marjapensas ja pieni mökki. Siinä minusta ihana haave.

Mikä on sinun paras mökkimuistosi? Mökkeilläänkö teillä joka kesä?


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Vauvan kanssa matkustaminen




Hugo ei ole oikein koskaan tykännyt olla kaukalossa. Tai jos hän nukkuu niin matkat sujuvat hyvin, mutta kun hän on herännyt niin matkasta on tullut kaikille pikkuisen tuskainen. Siksi matkat on aina koitettu ajoittaa niin että poika nukkuu. Tämä on meille hieman uusi tilanne, sillä muut lapsemme ovat  vauvana suorastaan rakastaneet autossa ja etenkin kaukalossa olemista. He ovat alkaneet voida pahoin tai valittaa pitkistä matkoista vasta parin vuoden iässä, jos silloinkaan. Miten vauvan kanssa matkustaminen sujuu, kun hän ei nukukaan koko matkaa?

Meidän kohdalla pelastus ovat olleet isommat sisarukset. Jos Hugo herää kesken matkan, viihdyttävät isommat sisarukset. Jos se ei auta, otetaan mukaan kuvioihin lelut. Kun nekään ei tehoa annetaan jotain ei lelua, kuten parkkikiekko. Joskus mikään noista ei auta ja silloin paras keino on pysähtyminen. Hugon ollessa alle puoli vuotias toppasin usein heiluttelemaan kaukaloa, mutta nyt se ei tehoa, joten pieni toppi on paras ratkaisu. Tämän jälkeen matka sujuu hieman helpommin ja Hugo jaksaa naureskella sisarusten jutuille.

Pian Hugo vaihdetaan kaukalosta turvaistuimeen. Kaukalo lähtee uudelle omistajalle ja olemme suunnitelleet jos ostaisimme ystävältämme Hugolle istuimen, joka on ollut käytössä vasta hetken. Eli käytännössä tuoli olisi kuin uusi. Hugo on kerran jo istuinta testannut ja se vaikutti oikein hyvältä. Jos istuimen vaihtamisen myötä matkat ainakin jonkin verran helpottaisivat. Se miksi emme jo aiemmin ole vaihtaneet istuinta on se, että loppujen lopuksi niitä pitkiä matkoja on niin vähän ja lyhyet sujuu hyvin.

Me olemme matkustaneet Hugon kanssa kahdesti myös junalla Helsinkiin ja täytyy kyllä sanoa että vauvan kanssa matkustaminen junalla on ihan luksusta verrattuna autoiluun. Ei istumista kaukalossa, vaan voi olla äidin sylissä. Meillä on takana kaksi todella onnistunutta junamatkaa ja lähtisin ehdottomasti koska vain uudestaan. Aivan huippua kun sai vain keskittyä vauvaan ja jos itku tuli pystyi heti toimimaan. Mikään ei ole niin ikävää kuin ajaa autolla ja vauva alkaa itkemään, eikä lähellä ole heti paikkaa minne pysähtyä. Siksi pitkillä matkoilla juna olisi ihan ehdoton.




Onneksi meidän automatkat mummulaan ja Tampereelle (esimerkiksi sairaalaan reumapolille) ei kestä kuin tunnin verran, joten mistään pitkästä matkasta ei ole kyse. Mutta jos matka kestää reilusti päälle tunnin, niin silloin matkanteko on heti haasteellisempaa. Hieman nyt jännäänkin kuinka matkamme Muumimaailmaan tulee sujumaan, matka nimittäin on pitkä. Yksi toppi on ainakin tiedossa kun viemme koiran hoitoon, mutta muuten pitää vielä suunnitella.


Viihdytäänkö teillä autossa?


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Siitä se ajatus sitten lähti






Minua on pyydetty kakkuhommiin tässä reilun viikon kuluttua. Tällä kertaa kakut tulevat minulle vain päällystettäväksi. Olen tehnyt kakut yleensä päältä massalla ja reunat kermalla, mutta tällä kertaa kyseiset kakut tulevat vallan massalla. Koska edellisen sokerimassakakun teosta on kulunut jo kolmisen vuotta, päätin hieman harjoitella ja palautella mieleen mitä pitää ottaa huomioon.

Tänä aamuna tein nopeasti yhden kakkupohjan pellillä ja leikkasin siitä neljä pyöreää palasta. Kostutin pohjat ja sivelin väliin Piltin omenaista kuningatarsosetta sekä kermavaahtoa, lasten toiveesta. Sen jälkeen päällystin kakun voikreemillä ja laatikosta löytyvistä massoista kaulin päällisen. Päällisen levittäminen sujui hyvin, mutta itse ristiäiskakuissa pitää muistaa vielä tarkemmin katsoa, ettei mitään ylimääräisiä murusia jää alle jotka tuovat päälliseen kohokuvioita. 

Lopulta päätimme Iidan kanssa että laitetaanpa kakkuun pari koristetta. No lopulta homma lähti niin sanotusti kokonaan käsistä ja koristeltiinkin sitten vähän enemmän. Käytettiin kaikki jämämassat mitä laatikosta löytyi. Lopulta meillä oli minikokoinen ristiäiskakku ja siitä se ajatus sitten lähti ja pian me juhlittiin lasten nuken ristiäisiä, hih. Laitettiin pöytään muutamia keksejä, maissinaksuja, voileipiä sekä tietysti itse kakku. Lapset pyysivät vielä mummun naapurista kahvittelemaan.




No mutta tämä oli oikein hauskaa meistä kaikista. Äiti sai testattua kakun päällystämistä ja lapset pääsivät osallistumaan koristeluun ja olivat innoissaan pienistä juhlistaan. Eipähän olla meidän perheessä ennen vietetty näin hienoissa merkeissä nuken ristiäisiä, vaikka muuten kaikenlaisia juhlia ollaankin nukeille pidetty.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...