Vauva nukkuu vain sylissä

Palasin lueskelemaan Hugon vanhoja kuukausi postauksia ja mieleeni palasi elävästi (pikku) vauva-aika. Muistan kuinka pieni käärö hän olikaan, muistan sen kuinka välillä epätoivoisesti koitin parantaa pienen oloa kun hän itki lohduttomasti, muistan kuinka söin ruisleipää ajattelematta sen enempää ja toinen huusi sen jälkeen koko illan ja yön. Sen jälkeen katsoinkin tarkemmin mitä suuhuni laitan ja ruisleipää en ole sen jälkeen vieläkään syönyt. Muistan myös kuinka monet kyykyt iltaisin tuli tehtyä koska siten pienellä olo helpotti, kuinka koitin välillä laskea pojan lattialle ja hän halusi sieltä nopeasti pois, muistan kuinka pieni vauva saattoi välillä tuntua raskaalta kantaa, kun hän oli ollut sylissä melki koko päivän. Muistan kuinka Hugo nukahti aina syliini ja kun laskin hänet vaunuihin, heräsi hän viimeistään vartin päästä. Muistan myös kuinka onnellinen olin kun hankin manducan.

Hugo oli pienenä vauvana aika haastava. Hän nukkui monet unet, mutta ne olivat kestolta todella lyhyitä. Parhaat unet tulikin äidin sylissä. Mielellänihän istuin sohvannurkassa pitäen sitä pientä kääröä sylissä, mutta enhän saanut mitään aikaiseksi, joten laskin pojan monesti vaunuun. Silloin tiesin että aikaa on maksimissaan vartti ja sinkoilin ympäri asuntoa koittaen keretä tekemään kaikkea mahdollista (todellisuudessa en saanut sillä tavalla oikein mitään aikaan). Laittaa pyykit, täyttää/tyhjätä astianpesukoneen, siivota, leikkiä lasten kanssa, auttaa läksyissä, tehdä ruokaa ja syödä itse. Eihän siinä vartissa mitään kerennyt, mutta jotakin noista tein aina kun siihen oli mahdollisuus. Joskus Hugo yllätti ja nukkui vaunuissa vajaan tunnin, mutta se oli todella harvoin.

Kun vauva nukkuu vain sylissä, on siinä todella kikkailua, miten saa asioita tehdyksi. Onneksi manduca auttoi meillä todella, todella paljon. Vauva kyytiin ja taas oli äidillä kaksi kättä käytössä. Pyykit on nimittäin paljon helpompi ja nopeampi ripustaa kahdella kädellä kuin yhdellä, heh. Kunnes tuli vaihe, ettei Hugo suostunut manducaan ollenkaan ja äiti taas ripusteli pyykkejä ja teki paljon asioita yhdellä kädellä. Onneksi se vaihe meni nopeasti ohi ja nykyään Hugo viihtyy manducassa todella hyvin.  Hugohan kärsi pitkään takaisinvirtauksesta (refluksista) ja tämä on varmasti suurin syy sille, miksi hän nukkui niin paljon sylissä. Siinä hän oli pystyasennossa ja olo oli varmasti helpompi. Lisäksi läheisyys varmasti oli tarpeellinen kun olo oli välillä todella kurja. Vaikka vaunujen ja sängyn patjaa oli korotettu, ei se tuntunut tehoavan niin hyvin kuin ihan pystyasento sylissä. Vieläkään Hugo ei halua makuulleen heti syötyään.

Muistan myös kun koitin saada ikuistettua Hugosta suloisia vauva kuvia hänen ollessa alta pari viikkoa. Poika nukahti syliini ja laskin hänet paikkaan jossa räpsin kuvia ja hyvä jos kameran kerkesin napata käteen kun poika jo heräsi. Nappasin nopeasti vain muutaman kuvan ja otin pojan syliin ja eipä hetkeäkään kun uni jo tuli.  Näin se jatkui todella pitkään ja ne tietynlaiset vauva kuvat esimerkiksi masulla suloisesti kippurassa nukkuvasta vauvasta jäi vähille, koska toinen ei kokenut oloaan siinä mukavaksi. Sen sijaan hyviä kuvia nukkuvasta vauvasta olisi saanut vaikka kuinka paljon kun hän oli sylissäni ja nyt todellakin harmittaa ettei silloin mieleeni juolahtanut ikuistaa sellaisia kuvia. Niistä olisi tullut aivan ihania.

Muistan kun neuvolassa kysyttiin että miten voitte ja kuinka paljon vauva nukkuu. Varmasti maistuu unet vaunuissa jne. Naurahdin ja tokaisin että meidän vauva nukkuu vain sylissä ja äidin hartiat on välillä jumissa, mutta jumppaamalla olen saanut niitä vetreytymään ja että mielellänihän minä tätä sylissä pidän. Saatoin myös mainita, että Aino nukkui vauvana jo Hugon puolesta, sillä Aino oikeasti nukkui vauvana todella, todella paljon. Tämä ennenkin minua "hyvillä neuvoillaan" viisastuttanut ihminenhän sanoi silloin, kuinka vauvaa pitäisi nukuttaa ulkona ja plaa plaa, mutta hän ei taas kerran tietänyt todellisuutta. Todella monta kertaa minä koitin saada vauvaa nukkumaan muuallakin kuin sylissä, mutta laihoin tuloksin. Lopulta sitkeys palkittiin ja meillä vihdoin nukuttiin ulkona vaunuissa kiitettävässä puolen vuoden iässä.

Nyt tuo 9kk ihanuus nukkuu ensimmäiset unensa aina vaunuissa, joko ulkona tai sisällä ja toiset unet yleensä manducassa. Jos isi nukuttaa niin Hugo nukahtaa hänen syliinsä josta siirretään sohvalle tai annetaan nukkua siinä. Toiset unet maistuu onneksi välillä myös vaunuissa/rattaissakin joten ihan aina ei niitä sylissä nuku. Mutta se tunne kun vauva nukahtaa syliin, niin ei sitä kääröä tekisi edes mieli laskea siitä pois. On niin hellyyttävää kun toinen painaa pään vasten rintaa ja pitää kädellä kiinni hiuksistasi tai poskesta samalla suloisesti tuhisten. Silloin ei voi muuta kuin hymyillä ja todeta kuinka paljon rakastankaan tuota pientä poikaa.

Onko täällä muita, joiden vauva nukkui/ nukkuu vain sylissä vai onko parhaimmat unet tulleet vaunuissa/omassa sängyssä?