Lasten nimet

Lapseni kulkevat täällä bogissani blogi-nimillä. Nimet eivät suinkaan ole mistään tuulesta temmattuja, vaan ne ovat lasteni toiset nimet. Heidän oikeat nimet täällä kuitenkin aina satunnaisesti näkyvät. Miksi en sitten kirjoita lasten oikeilla nimillä? Ehkä koen että näin ainakin osittain suojelen heidän yksityisyyttään kun käytän etunimien sijaan toisia nimiä.

Kaikilla lapsillani on kolme nimeä. Iidallehan piti tulla alunperin vain kaksi nimeä, niin kuin minulla ja miehellänikin on. Mutta lopulta nimi kuulosti jotenkin tönköltä ja ristiäispäivänä, kun nimi muutenkin lyötiin vasta lukkoon, päätimme laittaa Iidan toiseksi nimeksi. Ja koska hänellä on kolme nimeä, oli selvä että muutkin sisarukset saavat saman verran. Oikeastaan on kiva kun niitä on kolme, niin saa antaa kerralla enemmän ja niiden nimirimpsujen keksiminen on kyllä kivaa puuhaa. 

Meidän lasten nimet alkaa joko E:llä tai S:llä. Ne ovat tulleet alkuun niin ihan huomaamatta ja hauskasti vielä niin, että rimpsu ennen Hugon syntymää meni E, S, E ja S. Todella moni sukulainen luulikin kun odotin Hugoa että hänen nimi alkaisi E:llä. Itseasiassa mietimme nimiä tuon rimpsun ulkopuolelta. Lopulta kuitenkin mietin, että kyllä haluan että myös hänen nimensä alkaa jommalla kummalla kirjaimella. Sillä mietin miltä Hugosta tuntuisi kun oma etunimi alkaisikin eri kirjaimella kuin sisarusten. No okei, ehkä hän ei olisi edes välittänyt, mutta mitä jos olisi. Kaikkea sitä tuleekin mietittyä.

Itse olen tykännyt paljon nimestä Eino, joten ehdotinkin sitä miehelleni. Hän ei kuitenkaan lämminnyt sille, joten pohdimme Hugolle pitkään nimeä. Mies ehdotti minulle jo alussa yhtä nimeä, jota jäin sitten pyörittelemään mieleen. Alkuun olin sitä mieltä että ei, mutta lopulta lämpesinkin sille ja se tuntui todella hyvältä. Niinpä nimi olikin hyvissä ajoin valmiina ennen pojan syntymää ja sanotaanko että toinen ja kolmas nimi oli helppo keksiä. Sukulaisten "yllätykseksi" lastemme etunimien rimpsusta muodostuikin E, S, E, S ja S.

Toiset ja kolmannet nimet on osa otettu suvusta ja osa taas ihan sen mukaan mikä meistä on tuntunut hyvältä. Lopulta sitten on selvinnyt, että itseasiassa todella moni nimi löytyy suvusta. Emme kuitenkaan ole valinneet nimiä sen takia että ne ovat suvussa ja on niin sanotusti "pakko antaa". Nimen on pitänyt olla sellainen, joka on tuntunut molemmista hyvältä ja on meistä kaunis.

Olen edelleen erittäin tyytyväinen lasten nimiin. Jos minulle annettaisiin nyt kuitenkin mahdollisuus muuttaa jonkun lapsen nimi toiseksi, niin muuttaisinko? No en kyllä. Olen onnellinen että valinnat edelleen miellyttävät ja minkään nimen kanssa en ole tullut katumapäälle. Toivon että lapset olisivat aikuisina tyytyväisiä nimivalintoihimme, vaikka varmasti se vaihe aina jossain vaiheessa iskee kun se oma nimi ei niin miellytä.

Nyt olisikin kiva kuulla että onko teillä annettu lapsille nimet jonkin "kaavan" mukaan? Esimerkiksi että kaikki alkavat tietyllä kirjaimella tai nimi on napattu suvusta?