Luukku 24 | Hyvää joulua

H ei, nyt se on jouluaatto

Y hdessä perheen ja läheisten kanssa siitä nautitaan

V ähän saunotaan ja herkutellaan

Ä kkiä ikkunaan kiiruhdetaan, josko tonttua tai pukkia näkyy

Ä lyttömän paljon jännittää

J oululaulut raikaa

O hjelmiakin yhdessä katsellaan

U lkona ei lunta näy

L ahjat kääreistä avataan

U skomattoman hienoa on seurata lasten riemua

A ina tämä on yhtä ihanaa, joulu

Nyt haluan toivottaa kaikille lukijoille ja blogissani vieraillelle oikein ihanaa ja rauhallista joulua. Nauttikaa yhdessä olemisesta ja hyvästä ruuasta. 

Luukku 23 | Kuusen tärkeimmät pallot

Meillä on kuusessa muutamat pallot, jotka ripustetaan sinne joka ikinen joulu. Ne eivät ole vielä vanhoja, mutta niillä on erityisen paljon tunnearvoa. Nuo joulupallot ovat lasten vuosipalloja. Iidalla ja Ainolla ei ole ja sekös harmittaa. Iidan aikaan niitä ei edes tainnut olla, mutta Lumillla on omansa. Se on suloisen vaaleanpunainen, jossa on yläosassa suloisia tähtiä. Sitä on säilytetty hyvin ja joka joulu hieman pelkään ettei se vain menisi rikki.

Myös Matiaksella on oma pallo. Se eroaakin Lumin pallosta niin että se on kooltansa pienempi, siinä ei mainita syntymävuotta ja pallon päällä on mitä ihanin keinuhevonen. En ole enää törmännytkään tuollaisiin palloihin. Myös tuota palloa on säilytetty hyvin ja toivon että se säilyy vielä pitkään ehjänä. Hugo sai oman joulupallonsa ja se onkin täällä jo vilahtanut yksissä kuvissa. Se on muuten samanlainen kuin Lumin pallo, mutta päällä ei ole noita tähtiä. Olen kyllä iloinen että myös Hugolle löytyi oma pallonsa. Ne kun tuntui olevan aika monesta paikasta loppu. Onneksi äitini sellaisen meille metsästi.

Harmittaa niin kun Ainolta puuttuu oma vuosipallo. Toki sellaisen voisi jostakin löytää, mutta ei se kuitenkaan ole sama juttu kun se ei ole riippunut kuusessa silloin ensimmäisenä jouluna. Mutta jos löytäisin tai joku meille tarjoaisi sopivaan hintaan vuoden 2013 vaaleanpunaista palloa, niin ilman muuta sen ostaisin. Toisaalta me voisimme tehdä Ainolle ja Iidalle omat pallot. Kananmunan valkuaisella, sokerilla, pensselillä/hammastukulla ja hiuslakalla saa varmasti jo jotakin aikaan. Sillä tyylillä on tehty tuo ensimmäisen kuvan pallo. Pitää vain löytää ensin jotkut kivat pallot joista sitten tehdään ne.

Huomenna aukeaa vielä kalenterin viimeinen luukku, sen jälkeen aion nauttia joulusta perheen kesken.  Ajatella että huomenna se on jouluaatto, ihan huippua.

Luukku 22 | Joulupöydän herkut

Tehdäänkö laatikot itse vai ostetaanko kaupasta? Kinkku vai kalkkuna vai peräti molemmat? Juomana viiniä, maitoa, vettä, kotikaljaa, mehua? 

Me mennään jouluruokien kanssa helpolla ja ostetaan laatikot kaupasta. Meidän joulupöydästä löytyy porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa ja maksalaatikkoa. Oma suosikkini on maksa- ja lanttulaatikko. J:n äiti tekee meille joka vuosi perunalaatikkoa, mutta ostetaan kuitenkin joskus myös kaupan laatikko koska muutama lapsistamme pitää siitä. Määrällisesti laatikoita ei osteta paljoa, sillä ei ainakaan meidän lapset niitä syö kuin ihan pikkuisen.

Pöydästä löytyy myös pieni rosolli, silliä, graavikalaa, joka on miehen itse graavaamaa ja johon minä en koske pitkällä tikullakaan, heh. En ole koskaan tykännyt graavikalasta, sen sijaan savukala on ihan parasta. Limppuja on sekä vaaleaa että tummaa, sienisalaattia, punasipulia ja tietysti se kinkku. Olen aikuisiässä alkanut pitää kinkusta. Sitä ennen söin vain kalkkunaa, nyt emme ole ostaneet sitä ollenkaan. Kinkku paistetaan leivinuunissa ja siitä tulee silloin niin taivaallisen hyvää. Juomana löytyy mehua, maitoa, vettä ja joskus sitä viiniäkin. Itse en pidä viinistä niin J saa sitten itsekseen siemailla sitä. Minä olen usein vain vesilinjalla.

Viime jouluna lapset söi niin huonosti jouluruokia, että siitä viisastuneena varaan kotiin lapsia varten ainekset makaronilaatikkoon ja lasagnetteen. Joten niitä jouluruokia ostetaan tänä vuonna vieläkin vähemmän kuin edellisenä. En myöskään itse nyt pysty kamalasti syömään, jottei Hugon masu tulisi kipeäksi. Hän tuntuu reagoivan masullaan voimakkaisiin ruokiin ja nyt esimerkiksi pipareita ei ole tullut syötyä sen jälkeen kun yksi ilta huudettiin masua ja poika kirkui oikein kunnolla. Tällä kertaa siis ei rosolleja, pipareita, lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa (kun reagoi perunaan muutenkin pikkuisen). Mutta ei se nyt niin haittaa. Riittää että edes jotain lautaselleni saan ja meillä olisi sitten jouluna tyytyväinen pieni mies.

Maltan tuskin odottaa että pääsemme istumaan yhdessä joulupöytään ja herkuttelemaan. Saa nähdä missä vaiheessa keittiömme sitten on. Me nimittäin jouduimme avaamaan keittiön lattiaa ja nyt meiltä puuttuu toistaiseksi vesipiste, työtaso ja alakaapistot. Vesi ei onneksi ollut tehnyt paljoa tuhojaan, joten pienellä selvittiin tällä kertaa, huh. J koittaa parhaansa mukaan saada keittiön jouluksi edes jonkinmoiseen kuntoon.

Postauksen kuvat ovat otettu vuonna 2013.

Luukku 21 | Kolme yötä jouluun on..

Niin se vain on että joulu kolkuttelee jo ovella. Ihan pian se on täällä. Lahjat ovat saaneet ympärilleen kääreet, pipareita ja torttuja on leivottu urakalla joulumusiikin soidessa taustalla, kauppalistaa on alettu rustailemaan ja kuusi saa pian ylleen koristeet. Vielä kun sataisi lunta niin olisi täydellistä, mutta huonolta näyttää. "Lumivalkeaa kaipaa musta maa" nuo laulun sanat raikasi Iidan joulujuhlassa lauantaina ja todellakin se valkea joulu olisi ollut niin kiva juttu. Lumi, kunnon hanget ja kirpakka pakkanen vain kuuluisi jouluun tai talveen ylipäätänsä. Saa nähdä koska sitä lunta saadaan.

Ihanaa kun lapsetkin ovat nyt kaikki lomalla ja saadaan nukkua aamut pitkään tai ainakin pikkuisen pidempään, hengailla yökkäreissä, ulkoilla milloin halutaan, makoilla sohvalla ja parasta on se kun ei ole kiire minnekkään. Lapset odottavat malttamattomina joulua ja päiviä lasketaan joka ikinen aamu.

Mitään siivoamista en sen pahemmin harrasta, kunhan imuroin, pyyhin pölyt ja pesen lattiat niin se riittää. Ikkunoista voisi toki myös pyyhkiä sormenjäljet niin näkis välillä uloskin heh. Tänä jouluna meillä ei vaihdu edes verhot eikä sisustuksessa muutenkaan näy niin paljon punaista kuin yleensä. En löytänyt mieluisia verhoja, joten mennään noilla mitkä ikkunoissa roikkuu valmiina. Jos muistan niin ale myynneistä voisi metsästää joulujuttuja ensi vuotta ajatellen. Siinä säästäisi jo hyvin.

Mä tykkään laittaa joulua jo hyvissä ajoin ennen, mutta sitten kun joulu on ohitse niin aika nopeasti ne koristeet lähtee pois. Joulukuusi, joka meillä on muovinen ja valkoinen, saa olla pisempään, kunhan poistetaan koristeet ja jätetään vain valot. Tekokuusi on meillä nyt kolmatta joulua ja se on näiden pienten kanssa aika hyvä vaihtoehto, vaikkei se aitoa voitakkaan. Aino halaa kuusta niin monta kertaa ja vaihtaa yhden pallon paikkaa useasti päivässä niin voitte kuvitella kuinka paljon aidosta tippuisi neulasia. Eihän tuosta tekokuusesta sitä ihanaa tuoksua tule, mutta voihan ulkoa olevasta kuusesta käydä nappaamassa pari oksaa ja laittaa maljakkoon.

Nyt oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, pian se on täällä...JOULU!

Luukku 20 | Se paras joululahja jonka olen koskaan saanut

Parasta joululahjaa ei tarvitse kauan miettiä. Ei mikään voi mennä tämän edelle ja se paras joululahjani täyttää tänään 5 vuotta. Vuonna 2010 tänä päivänä 20.12. sain syliini pienen pojan ja se on minun parhain joululahjani. Lahja joka ei koskaan unohdu, lahja josta olin enemmän kuin kiitollinen, lahja jolle voi kertoa joka päivä rakastavansa ja lahja jonka kanssa saan viettää ihania hetkiä.

Viisi vuotta sitten oli paljon lunta, yöllä ajaessamme kohti sairaalaa sitä pyrytti oikein urakalla. Ihan erilainen keli kuin nyt on. Muistan kun J sanoi, että onneksi aura on käynyt, kun rytyytimme pikkuista tietä kohti sairaalaa. Perillä ei tarvinnut kauan kärvistellä kun rinnalleni jo nostettiin pieni poika, jolla oli todella kiire maailmaan. Ja se kiire tuntuu jatkuva edelleen. Matiaksella tuntuu vauhtia ja virtaa piisaavan, hih.

Tänään meillä juhlitaan Matiasta. Poika on ihan innoissaan kun nyt saa näyttää koko käden sormilla kuinka vanha hän on. Matias sai tietysti päättää osan mitä synttäreillä tarjotaan ja tietysti myös kakun. Tällä kertaa äidiltä tilattiin kermainen Olaf kakku jonka sisällä sai olla vain pelkkää mansikkaa. No äitihän sitten koitti kyhäillä jonkinmoisen Olafin Hugon päikkäreiden aikaan. Poika tykästyi kakkuun ja se riittää jälleen kerran tälle äidille.

Matias on laskenut päiviä sekä omiin synttäreihinsä että itse jouluaattoon. Toinen saa lahjoja tässä kuussa oikein urakalla. Toisaalta varmasti mukavaa, mutta kurjaa kun kaikki lahjat tulee näin kerralla ja sitten pitää olla taas vuosi ilman. Siksi Matiaksen nimpäivää juhlitaan vähän isommin niin ei sitten tunnu niin pitkältä odottaa omia juhlia.

Ihanat juhlat on nyt juhlittu ja sankari nautti päivästään. Nyt se ikävin osuus edessä, nimittäin jälkisiivous.  Oikein ihanaa sunnuntaita kaikille ja hei, se on enää neljä yötä jouluun. 

Luukku 19 | Neljä kuukautta

Tänään minun pieni rakas Hugo täyttää jo neljä kuukautta. Ajatella että vasta niin vähän aikaa hän on ollut masun ulkopuolella ja silti kuitenkin tuntuu että hän olisi ollut täällä aina. Pieni rakkauspakkaus, jota voisi suukotella vaikka kuinka ja jonka seurasta nautin vaan niin paljon. Tuo pieni poika saa minut niin onnelliseksi, etten pysty sitä edes sanoin kuvaamaan.

4kk iässä hän

hymyilee ja odottaa että hymyyn vastataan

keikistelee hymyillessään

nauraa ääneen ja pitää edelleen siitä kun käsiä taputetaan yhteen ja sanotaan tap tap

juttelee kovasti ja on alkanut kiljahtelemaan

saa aikaan niin surullisen ilmeen kun laittaa huulen ihan rullalle

kuolaa edelleen aivan älyttömästi, mutta hampaita ei näy

vie käsiä suuhun ja tunkee sinne välillä molemmat nyrkit yhtäaikaa

tarttuu kiinni leluun ja vie senkin suuhun

hoitopöydän päällä roikkuva mobile on edelleen ihan ykkösjuttu

rakastaa sitä kun otetaan käsistä kiinni ja saa punkea istumaan

sylissä kinkeää itseään koko ajan pystyyn

viihtyy edelleen huonosti lattialla, mutta paremmin kuin ennen

ei tykkää vieläkään olla mahallaan

kääntyy kyljelleen ja siitä taas selälleen, muttei ole kääntynyt kertaakaan masulleen

käyttää Liberon Touch vaippoja koossa 3

vaatekokona on nyt 62cm

syö tuttia, mam 0-6kk

rakastaa kylpemistä

peilistä katsominen on ihan huippua, omalle kuvalle annetaan mitä ihanin hymy

ei viihdy vaunuissa tai kaukalossa hereillä

Tykkää roikkua äidin hiuksissa kiinni ja laittaa niitä suuhun

nukkuu edelleen lyhyitä päikkäreitä

tutti ja harso tarvitaan nukahtamiseen

herää yöllä kaksi kertaa syömään

kärsii ummetuksesta

pelkällä rintamaidolla mennään

pulauttelee, pientä refluksia vieläkin

inhoaa kynsien leikkaamista

seuraa tarkkana ympärillä tapahtuvia asioita

iltaisin itkeskellään vieläkin, samalla lailla kuin kuukausi sitten

katselee usein sylissä ollessa omia varpaitaan

Kävimme myös 4kk lääkärineuvolassa. Kaikki tuntui olevan hyvin, eikä Hugo enää edes karsasta, vaan se silloin ihan vauvana varmaan johtui vain siitä ettei osannut vielä kohdistaa katsettaan. Puhuin myös siitä kun poika ei viihdy lattialla ja siitä kuinka pystyasento on edelleen paras ja siinä viihtyy. Hugo myös pulautti lääkärissä, kun hänet laitettiin masulleen, vaikka syömisestä oli kulunut jo pitkä aika. Siitä puhe siirtyikin refluksiin ja lääkärikin oli sitä mieltä että siitä tässä nyt on kyse, muttei onneksi kovin pahana, sillä tilanne on helpottanut alkuajoista ja paljon. 

Puhuin myös ummetuksesta, sillä 8 päivää on sellainen normi väli että maha toimii. On kuulemma normaalia kunhan pysyy alle 10 päivässä. Suositteli mallasuutetta, mutta skippaan sen ettei tee masua enemmän kipeäksi ja samaa mieltä oli neuvolantäti. Koitellaan tarvittaessa luumua jos masu tulee kovin kipeäksi. Muuten kiinteillä ei ole kiire, mutta jos Hugon tilanne refluksin suhteen pahenee niin sitten hiljalleen kiinteitä. Uudet mitatkin saatiin ja hyvin oli mittoja tullut. Painoa oli 6650g ja pituutta 62,5cm. Pipolla on kokoa 40,2cm. Hienosti kasvaa rintamaidolla ja jos vain tilanne sen sallii niin imetyksellä jatketaan vielä pari kuukautta.

Yksi kuukautta

Kaksi kuukautta

Kolme kuukautta

Päätin nyt jättää näistä viimeisistä postauksista ne joulukalenteri luukun kuvat pois ja jatketaan ilman niitä loppuun (mä nimittäin kyllästyin niihin. Heh.).

Luukku 18 | Jouluperinteitä

Joulu saapuu ja se on Hugon ihka ensimmäinen. Pienelle varmasti ihan samanlainen päivä kuin muutkin, paitsi että jalassa on ihmeelliset kilisevät töppöset ja päästä löytyy tonttulakki.  Ihmeteltävää voi olla normaalia enemmän kun meidän tupa täyttyy jälleen molemmista mummuista, vaarista, papasta, tädistä ja ehkä sedästäkin.

Me ollaan vietetty joulua täällä meidän kodissa jo vuodesta 2008. Sitä ennen vietimme aina aaton vuoroin minun ja vuoroin J:n vanhemmilla. Iidan ollessa kolme en kuitenkaan halunnut että kuljetaan edestakas koko joulu ja aattona lähdetään myöhään ajelemaan kohti kotia, joten sanoin että me vietämme joulua nyt kotona ja tänne saa tulla, mutta me ei liikuta minnekkään. Tämä järjestely on sopinut kaikille hyvin ja on mukava saada kerralla kaikki tärkeät saman katon alle. Ja nyt ei todellakaan näiden viiden kanssa tekisi mieli lähteä jouluna minnekkään.

Aamut alkaa ihan oman perheen kesken riisipuuron valmistamisella ja joulumusiikin kuunetelulla. Televisio avataan jo aikaisin aamulla ja lapset pomppivat ympäriinsä tonttulakit päässä. Hyvällä kelillä ulkoillaan ja huonomalla rötvätään kaikki sohvalla masut täynnä riisipuuroa.  Ensimmäinen jouluruoka syödään kotona omalla porukalla varmaan siinä yhden maissa. Sitten alkaakin jo saunan lämmittäminen, johon osallistuu suurin osa. Saunomaan mennään joskus kolmen maissa ja naapurista mummu ja pappa sekä lasten setä tulevat monesti tänne saunaan.

Pian saapuvat sitten minun vanhemmat ja sisko, jotka myös saunovat ja sen jälkeen siirrytään monesti naapuriin syömään. Aika usein minun vanhemmat jäävät saunomaan, sillä ovat syöneet kotona ennen lähtöä. Ruuan jälkeen on yleensä lahjojen avaamista  ja kun napa jotain vetää niin kahvia, teetä, glögiä ja mehua kera herkullisten joulutorttujen ja äitini valmistaman kuivakakun.

Tämän jälkeen katsotaan lasten temuamista uusien lahjojen kanssa, höpistellään mukavia ja kellään ei ole kiire minnekkään. Jossain vaiheessa iltaa porukka harvenee ja lopulta ollaan oman perheen kesken. Lapset ovat saaneet valvoa pitkään ja monesti valuvat yksi kerrallaan nukkumaan.

Nyt on ihanaa kun meitä on yksi lisää ja innolla odotan millainen mahtaa tulla pienen Hugon ensimmäisestä joulusta. Enää 6 yötä jouluun.

Luukku 17 | Ikävä yllätys

Se olisi jo joulukuun 17 päivä, iik enää muutama päivä jouluun ja niin paljon on tekemättä. Lahjapaperit odottaa kaupassa, osa paketeista niitä papereita ympärilleen, osa lahjoista on vallan tekemättä ja siivous...kuka sen tekee? Lauantaina on aamusta koululaisen joulujuhla ja sunnuntaina pitäisi juhlia rakkaan Matiaksen 5v synttärijuhlat. Kaikki tarjottavat on vielä ihan auki, kakkukoristeet ja aineet odottaa kaupassa. Onneski on sentään jokin visio millaisen siitä teen.

Jottei asiat kävisi liian helpoksi niin vanhassa talossa kun asutaan niin pääsee täällä joskus kyläilemään hiirulainen. Tämä "ihana" hiirulainen oli sitten järjestänyt edellis yön aikana pikku yllärin, tai olisikin ollut pieni. Tämän pitkähäntäisen ystävän vuoksi keittiössä pääsi tapahtumaan pieni vesivahinko. Laitoin eilen astianpesukoneen pesemään normaalisti ja käperryttiin Hugon kanssa sohvannurkkaan. Kauan ei Hugo kerennyt tissillä olemaan kun kuului sellainen ääni että nyt tulee vettä jostain ja paljon. Nousin kyllä kuin ammus sohvalta poika roikkuen tissillä kiinni ja juoksi keittiöön, jossa lattialla lainehtii jo ihan hirveesti vettä.

Painoin astianpesukoneen äkkiä pois päältä ja laitoin hanat kiinni. Heitin lattialle muutaman pyyhkeen, joita onneksi oli keittiön portin päällä (kerrankin oli hyötyä että joku oli jättänyt siihen pyyhkeen kuivumaan). Sitten soitto J:lle että vettä on ja paljon ja koitan kuivata niin paljon kuin vain voin. Sain onneksi hyvin vedet pyyhkeisiin. Yhteensä kolme isoa kylpypyyhettä, yksi käsipyyhe ja rulla talouspaperia meni siihen että sain vedet pois. Sitten aloin katsomaan että missä vika piilisi ja löysin letkun johon oli purtu peukalonpäätä isompi reikä.

Nyt sitten on pesukone pois paikoiltaan, letkut odottaa uusimista ja lattianrajassa huutaa puhallin joka kuivaa lattiaa. Tuskin se syvälle imeytyi, kun niin nopeasti pääsin kuivaamaan. Mutta nähtäväksi jää toimiiko näin. J kuitenkin uskoo että tämä riittää niin tällä sitten mennään. Onneksi itse koneessa ei kuitenkaan ole sitä vikaa. Nyt vain joutuu hetken tiskaamaan käsin jotta lattia kuivaa, niin saadaan kone takaisin paikoilleen. Vettä meni yhteensä kolmen kaapin ja pesukoneen alle (pesukoneen alla oli kaukalo, mutta vesi tuli niin paineella kauempaa letkusta, joten kaikki vesi meni sinne kaukalon alle). Eikä oo muuten kauan siitä kun meidän vanha kone levis ja vedet aiheutti pahankin vesivahingon. Muistaakseni arviolta 1500€ josta meille vakuutusyhtiö korvas naurettavan 50€.

Kyllä on sitten lentänyt muutama jos toinenkin ärräpää. Tiskiltä kun ei tässä perheessä muutenkaan välty ja nyt vielä synttärit ja joulu tulossa, puuh. Toivon mukaan lattia saadaan pian kuivaksi ja olisi sunnuntaihin mennessä kone paikoillaan. Mä meinaan niin vihaan tota käsin tiskaamista ja niitä silloin tällöin kyläileviä hiiriä.  

Luukku 16 | Askartelua ja jotain pientä äidille

Joulukuun 16 luukussa kurkataan millaisia muistamisia meiltä olisi lähdössä opeille ja mitä äiti osti itselleen ja on siitä niin kovin innoissaan.

Näin joulun lähestyessä tulee eteen kerholaisen, eskarilaisen ja koululaisen  joulujuhla, ja tietysti sitä pitäisi jotenkin sitä opettajaakin muistaa. Mä mietin pitkään että mitä ihmettä vietäisiin tänä vuonna opettajille. Matiaksen kerho-ohjaajalle vietiin konvehtikuusi. Näitä askartelin muutaman valmiiksi jos vietäisiin opeillekkin, mutta luulen että tänä vuonna niitä taitaa tulla muutama, joten aloin miettimään jos kehittelisin jotakin muuta. Sitten muistin nähneeni suodatinpusseista tehtyjä kransseja ja ajattelin, että se voisi olla opelle ihan kiva vieminen.

Niinpä maanantai ilta kului suodatinpusseja rapistellen ja kuumaliiman kanssa "pelleillen". Tein yhden kranssin ja yhden pallon. Vielä pitäisi tehdä toiset, sillä ekoista tuli ihan kivat ja noita voisi antaa sitten muillekkin kuin vain opeille tai sitten jätän ne itselleni. Tytöt oli näistä ihan innoissaan ja ainakin  Lumi kuulemma tahtoisi viedä kranssin opelle Iida ei vielä ole osannut päättää viekö tämmöisen vai karkkikuusen. Noita on kyllä todella helppoa tehdä ja koska teko-ohjeita tuntuu olevan nyt netissä paljon, niin en niitä nyt tänne laittanut ollenkaan.

Pimeinä iltoina toi askartelu on kyllä mukavaa puuhaa ja kun sitä saa vielä ihan rauhassa tehdä lasten jo mentyä nukkumaan. Iida tosin monesti jää seurakseni ja eilenkin auttoi hieman tekemällä muutamat ruusut. Ihana apuri. Millaisia muistamisia teillä on annettu opeille?

Askartelusta ihan toiseen asiaan. Mä nimittäin olen haaveillut yksistä housuista jo todella piiitkään. Jo siitä hetkestä kun ne ihka ensi kertaa näin niin rakastuin. Harmikseni en vain saanut niitä silloin mistään. Mutta kun sitten eräs päivä surffailin netissä ja silmät meinasi tippua päästä, kun näin että niitä ihanuuksia olisi taas saatavilla. Nyt ne oli saatava ja pian huomasin että tilaus oli naputeltu. Sitten alkoi se kuumeinen odottaminen että koska paketti kolahtaa laatikkoon ja vihdoin eilen niin kävi.

En pysynyt omissa housuissani vaan hyppäsin heti näihin uusiin kun sain ne paketista pihalle. Vielä ihanammat livenä kuin kuvissa ja vihdoin ne oli mulla jalassa, iik. Mieskin huomasi heti kotiin tullessa uudet lettikuvioiset housuni ja varmaan korviin asti ulottuvan hymyn. Kuinka onnelliseksi sitä voikin välillä ihminen tulla yhdestä vaatekappaleesta.

Nämä Vimman legginssit olivat nyt joululahja itseltä itselleni. Sellaiset jotka on varmasti kovassa käytössä.  Olen täällä vieläkin ihan pähkinöinä että nämä sain. Niin viimeksi harmitti kun jäin ilman.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille. Meidän Lumilla on tänään eskarin joulujuhla ja tyttöä jännittää niin kovin esiintyminen. Hieno juhla varmasti edessä.

Luukku 15 | Kun hiukset irtoo päästä

Joulukuun 15 luukussa paljastuu hieman tämän äidin (hiusten) kuulumisia.

Kääk, nyt se on alkanut oikein kunnolla. Niitä löytyy joka paikasta, vaikka niitä pitäisi kiinni. Suihkussa tuntuu että viemäri menee pian tukkoon ja näkisittepä hiusharjan harjauksen jälkeen. Lisäksi tuntuu että ponnari on nykyään jo ihan onnettoman ohut, nyyh. Kyllä nyt se alkoi ihan kunnolla, nimittäin mun hiukset irtoaa päästä!

Tämä hiusten irtoaminen yllättää mut joka ikinen kerta, vaikka tämä on jo viides kerta. Ja vaikka siihen valmistauduin että kohta niitä taas irtoaa ihan hirveästi, niin silti se määrä yllättää ihan joka kerta. Ja nyt kun on taas pitkät hiukset niin se vielä jotenkin näyttää että niitä irtoaisi ihan kaameesti. 

Pidän hiuksia aika paljon kiinni, varsinkin nykyään, sillä muuten Hugo roikkuu niissä koko ajan ja voi että kuinka ihanasti hiukset kietoutuu Hugon kuolassa oleviin märkiin pikku käsiin. Kun saat hiukset setvittyä niistä irti, niin huomaat että olet taas muutamaa hiusta köyhempi. Hugosta niissä taas on oikein kiva roikkua ja välillä pikkuisen jopa maistaa.

Mun viime kampaaja käynnistä on aikaa nyt...ööö..ai kauhee. En tiiä viittinkö edes sanoa, heh. No viimeksi oon käynyt pikkuisen ennen kuin Aino syntyi ja muistaakseni se oli tammikuussa 2013!! Heh, pitäisi ehkä käydä hieman useammin. Latvat onkin jo ihan kuivat ja ne kaipaisi kipeästi leikkojaa, mutta jostain syystä en saa sitä kampaajaa varatuksi. Ehkä pitäisi ensin käydä vaikka leikkaamassa huonot pois ja sitten toisella kertaa jotain muutakin. Tai sitten nappaan sakset omiin hyppysiin ja lyhennän hieman itse (joka ei kyllä ole se järkevin vaihtoehto). Mä kun en halusi enää näistä pitkistä luopua, mutta pakko niille olis jotain tehdä.

Mutta nyt saa heittää hyviä hiustenhoitotuote- ja hiustenhoito vinkkejä.

Itse kun tällään niihin yleensä suihkussa pesuaineen, jonka jälkeen hoitoaineen, jonka annan vaikuttaa hetken ja sit se olis siinä. Harjaan joka päivä ja lakkaa sun muita tököttejä en käytä päivittäin. Nyt olis tavoitteena saada nämä hiukset johonkin kuntoon ja eloisan näköiseksi.

Mukavaa tiistaita kaikille.

Luukku 14 | Ystäväkirjahaaste

Sain Napsahduksia -blogin Nadjalta tämän kivan haasteen. Muistan kyllä ne ajat kun koulussa sai ystävänpäiväkirjan täytettäväksi tai itse mietti kuumeisesti, että kenellehän tämän seuraavaksi antaa. Niitä oli melkein kaikilla ja joka ikinen vuosi piti ostaa uusi. Meidän Iidallakin on ollut jo pari ja samalta se meno näyttää niiden kanssa olevan nyt, kuin silloin kun itse olin nuori.

Tässä haasteen säännöt:
- Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi
- Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana
- Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin
- Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia
- Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi
- Haasta mukaan ihania bloggaaja frendejä

1. Pituutesi ilman korkkareita?
172cm

2. Lempinimesi? Ja mistä se on peräisin?
Mulla ei ole ollut lempinimeä enää aikoihin. Ihan omalla nimellä kutsutaan ja se käy mulle paremmin kuin hyvin. Ala-asteella mua kutsuttiin Tepaksi.

3.Minkä ruuan valitset lauantai illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita?
Hih, ihan minkä vaan. En mieti kyllä yhtään onko siinä kaloreita vai ei. Syön sitä mitä tekee mieli. Mutta jos nyt jonkun sanoisi niin lehtipihvi, hyvällä maustevoinapilla ja ranskalaisilla.

4. Top4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä?
Rehellisyys, luotettavuus, hauskan pito ja se että hyväksyy toisen sellaisena kuin on

5. Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn anatomia vai Hottikset?
Ehdottomasti Greyn anatomia

6. Rakkaimmat harrastuksesi, ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta?
Lenkillä käyminen, bloggaus ja valokuvaaminen. Valokuvaamiseen on tällä hetkellä todella vähän aikaa, mutta kunhan Hugo kasvaa niin toivotaan että aikaa siihen löytyy enemmän.

7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?
Uusi koti kylän tuntumasta, jokin ihana työ tai opiskelupaikka

8. Hattaraa vai pehmistä?
Ehdottomasti pehmis

9. Ripsiväri, kestoripset vai naturell?
Tällä hetkellä kestoripset

10. Mottosi <3
Asioilla on tapana järjestyä

Samoilla kysymyksillä mennään ja mukaan haastan
10 plussan äiti
Aarteeni
Tutipuu
Annu E.
Papatiti
Love beyond words
Hulivilini
Lempihetkiä

Luukku 13 | Onni blogien joulukalenteri : Piparitalokylä

Onni blogien joulukalenterissa on auennut jo monta ihanaa luukkua ja tänään sen 13 aukeaa täällä minun blogissani. Eilisen luukun avasi Eliza does Oz ja huomisen luukun avaa puolestaan Norudemu.

Mökki makea me valmistetaan,

sulalla sokerilla se kokoon kasataan.

Koristeita me säästellä ei,

nää pienet kädet ne katolle kätevästi asettelee, jei.

Mökki juuri ja juuri pystyssä pysyy,

sinnittelethän joulun yli lapset kysyy?

Meillä on ollut tapana tehdä itse tai ostaa valmiina (ikeasta) piparkakkutalo ja koristella se lasten kanssa. Lapset ovat aina aivan innoissaan ja taloon ollaan laittamassa vaikka ja mitä. Välillä apukäsiä on turhankin paljon, ja onpa kerran käynyt niinkin että talosta on keretty haukkaamaan pala ennen kuin se on edes kokonaan koottu. Olikohan se tonttu joka sen palan kävi haukkaamassa, sillä kukaan lapsista ei myöntänyt, vaikka olin kyllä näkevinäni yhden suupielessä hieman piparia.

Tänä vuonna oli tarkoitus tehdä talo lasten kanssa, mutta esikoinen oli kummitädillä kyläillessään halunnut tehdä talon. Ja niin he leipoivat ja tyttö soitti innoissaan että on tehnyt palat valmiiksi kuuteen pieneen piparitaloon yhden ison sijasta ja on koristellutkin ne jo. Iida myös ilmoitti että kokoaisimme ne yhdessä kun menen häntä hakemaan ja näin tehtiin.

Iida meinasi ensin tehdä jokaiselle talolle oman alustan, kunnes ehdotin, että jospa tekisi pienen piparitalokylän. Siitähän se ajatus sittten lähti. Äiti neuvoi mitä tehdään ja Iida liimaili sulatetulla sokerilla mökkejä kokoon kummitätinsä kanssa. Hugo seurasi äidin sylissä tarkkana mitä oikein tapahtuu. Mökit saatiin hyvin kasaan ja kellään ei palanut pahasti edes näpit.

Kun mökit oli liimattu kokoon aseteltiin ne sopiville paikoille ja sitten liimailtiin vielä kiinni alustaan. Lopuksi vielä tomusokeria päälle ja näin tämä pieni kylä oli valmis. Iida oli niin tytyväinen lopputulokseen, kuten myös kummitäti ja minä. 

Kuinka mahtava idea olikin tehdä monta pientä erilaista ja uniikkia mökkiä sen yhden ison tilalle. Ja vaikka muut lapset eivät tällä kertaa päässeet kasaamaan mökkejä, olivat he kovin haltioissaan tuosta kylästä. Jakoivat jo keskenään kuka syö minkäkin mökin sitten joulun jälkeen, ihanat.

Mökit siinä ylpeänä tönöttävät,

pienet kädet ne siihen pystyttivät.

Monta silmää nyt mökkejä tarkkailee,

jospa tonttu jossain mökissä asustelee.

Luukku 12 | Joululaulut

Joulukuun 12 luukussa loilotetaan joululauluja. Meidän perheessä joululaulut alkaa raikaamaan joulukuun ensimmäisenä päivänä ja niitä kuunnellaan sekä hoilataan mukana joulukuun aika loppupuolelle saakka. Kun sitten taas on vuoden päivät niitä kuuntelematta niin ai että kuinka ne kuulostaa taas mukavilta.

Olen pannut merkille, että omat lapseni tykkää paljon samoista lauluista kuin olen itse tykännyt pienenä. Noita lauluja kuunnellessa palaa aina muistoja mieleen. Esimerkiksi aina kun Petteri Punakuono alkaa soimaan muistuu mieleen se eräs koulun joulunäytelmä jossa esitin itse laulun päätähteä Petteriä ja konttasin polveni ruville, heh. Joulupukki laulu taas laulettiin aina joulupukin kanssa. Porsaita äidin oomme kaikki jaksaa aina nostaa hymyn huulille. Nisse polkka oli aivan lemppari kun olin pieni.

Omasta nuoruudesta muistuu mieleen se, että melkein joka joulu vanhempani saivat jonkun joulu cd:n lahjaksi ja niistä parhaiten on painunut mieleen Jari Sillanpään joulu cd. Pitäisikin kysyä vieläkö se on hengissä, jos sen saisi vaikka lainaan. Myös Arja Korisevan esittämiä joululauluja on mukava kuunnella. Fanitin häntä nuorempana aika paljon (samoin kuin Kaija Koota).

Olen kyllä aika kaikkiruokainen joulumusiikin kanssa. Niinpä meillä soi kaikenlaiset laulut. Suosikkeja on todella monta ja niitä on erittäin vaikeaa alkaa laittamaan paremmuusjärjestykseen. Meillä ei taidakkaan olla yhtäkään joulu cd:tä vaan soitamme musiikkia tietokoneelta. Jokainen on vuorollaan valitsemassa mitä soitetaan. Jouluaattona musiikki soi aamusta iltaan taukoamatta välillä vähän kovemmalla ja välillä vähän hiljaisemmalla.

Kuunnellaanko teillä paljon joululauluja?

Luukku 11 | Kuusi ihanaa blogia

Joulukuun yhdennessätoista luukussa esittelen muutaman ihanan blogin. Oli vaikea valita minkä määrän esittelen, sillä näitä ihania blogeja on niin monta omalla lukulistalla, mutta tässä kuitenkin muutama. Käytin esittelyissä blogien bannereita ja mikäli et halua että bannerisi täällä näkyy, niin ilmoita niin poistan sen.

Cindderella -blogia kirjoittaa ihana kolmen lapsen äiti Liisa. Tämä blogi on kyllä niin aito ja ihana. Jäin aikoinaan koukkuun ihan ekoista kerroista kun blogiin eksyin. Monipuolisia juttuja niin arjesta kuin elämästä yleensä. Kannattaa todella käydä katsomassa jos blogi ei ole ennestään tuttu. Kurkkaa vaikka juttu itsetehdystä joulupallokranssista. Siitä kiva askartelu idea ja hieman erilainen kranssi.

Kochanie -blogia kirjoittelee pienen pojan äiti Nelli. Tähän blogiin olen kyllä ihan koukussa. Täältä löytyy juttuja niin vauva-arjesta kuin kaikesta muustakin. Ihania kuvia löytyy paljon, varsinkin niin suloisesta Luka pojasta. Täällä blogissa vieraillessa tulee aina jotenkin niin hyvälle tuulelle. Käy kurkkaamassa blogista suloiset joulukorttikuvaukset.

Aarteeni -blogia kirjoittelee suurperheen äiti Salla. Salla osaa kirjoittaa niin hauskasti ja täällä blogissa tulee niin monesti todella hyvälle mielelle. Ihanaa suurperheen elämää, kodin remppaamista ja kaikkea mahdollista. Niin mukaansa tempaava blogi, jonka parissa viihtyy niin hyvin. Käy nappaamassa itsellesi tämä herkullinen Rocky road -ohje.

Hulivilini -blogia kirjoittaa kahden lapsen äiti Maaria. Olen ollut blogin lukijana jo pitkään ja edelleen pidän tästä ihan mahdottoman paljon. Blogissa on juttua niin arjesta kuin elämästä yleensäkkin. Kauniita kuvia löytyy ja paljon. Ihanan aito blogi. Blogissa oli juuri juttua 1-vuotis synttäreiden tarjottavista. Käy nappaamassa herkkujen ohjeet talteen täältä.

Tipulassa -blogia kirjoittelee kahden lapsen äiti Emonen. Täällä näkee todella ihania kuvia, diy-juttuja, reseptejä, käsitöitä ja arkisia asioita. Tämän blogin parissa viihtyy kyllä todella hyvin. Ihastelin jokin aika sitten Emosen tekemää vaippakakkua, käy kurkkaamassa se täältä.

Kun äiti kelaa -blogia kirjoittelee yhden suloisen tytön äiti Selina. Täällä monipuolisessa, rehellisessä ja elämänmakuisessa blogissa saat lukea juttua arjesta, välillä Selinan sairaudesta sekä ihastella valokuvia, joita löytyy paljon. Selina on kyllä upea ja vahva nainen. Käy kurkkaamassa vaikka tämä ihana kirjoitus Me ollaan niin kaksosia.

Käy ihmeessä katsomassa myös näistä marraskuussa kirjoittamistani postauksista muutamat ihanat blogit.

Uusia tuttavuuksia

Esittelyssä muutama vanhempi lemppari

Luukku 10 | Plussa

Testi on odottanut kaapissa jo parisen viikkoa. Menkkojen kuuluisi alkaa vasta muutaman päivän päästä, mutta malttamaton ja kaikkihetimullenyt -tyyppi kun olen niin pakkohan se on koittaa mitä tikkuun piirtyy vai piirtyykö mitään. Sydän alkaa hakata ja perhosia lentelee masussa. Mietin että kuinka suuri pettymys olisi jos tikkuun ei tule mitään. Voisiko se tärpätä näin nopeasti? Oloja on kyllä jo jonkin verran, mutta en uskalla edes haaveilla, jottei joudu pettymään.

Testi odottaa pöydällä ja tuijotan sitä taukoamatta. Välillä vilaisen kellosta kuinka kauan aikaa on mennyt. Reilu kolme minuuttia tuntuu käsittämättömän pitkältä ajalta. Sydän meinaa pompata jo kurkusta ulos, niin lujaa se takoo. Testiin ilmaantuu ensin yksi viiva..odotan ja ihan kuin siihen piirtyisi toinenkin, voiko olla? Taidan vain kuvitella näkeväni, niin paljon sitä toivon. Kello näyttää että aikaa on kulunut tarpeeksi. Otan testin käteen ja kyllä. Siinä näkyy viiva joka vahvistuu haamusta hieman vahvemmaksi.

Istahdan testi kädessä alas lattialle ja kyyneleet vierii poskelle. Niitä tulee ja paljon, muttei se haittaa. Ne kyyneleet valuvat onnesta. Annan itkun tulla ja hymyilen samalla. Tuntuu aivan uskomattoman upealta. Niin hienolta, että tekisi mieli huutaa tämä koko maailmalle.

Koko maailmalle en sitten tästä huudellut, enkä edes lähisuvulle. Testin tehtyä kerroin J:lle ja ystävälleni siitä muutaman päivän kuluttua. Sitten tämä tieto olikin pitkään ihan meidän oma pieni suuri salaisuus. Tein testejä ties kuinka monta. Vaikka raskausoireet koko ajan vahvistuikin, niin silti en meinannut uskoa. Normaalien testien lisäksi piti tehdä vielä pari digitestiä, joilla olisin halunnut seurata raskaushormonin nousua. Mutta harmikseni, tai pitää sanoa kyllä että onnekseni, se näytti jo heti: raskaana +3. Tein kuitenkin muutaman päivän kuluttua vielä toisen, jolla varmistin ettei raskaushormoni olisi vain laskussa. Ei onneksi ollut ja testi näytti ihan samaa kuin aikaisempikin.

Testin tekemisestä on nyt vuosi (nyt ne voi huokaista jotka toisin luuli,heh). Muistan silti tuon hetken niin hyvin ja sen onnellisuuden. Mutta muistan myös sen kun viikon kuluttua tuosta iski aivan järkyttävä menettämisen pelko ja se tunne, että mitä jos kaikki ei olekkaan hyvin. Alku oli rankka kun pelkäsin jokaista vessareissua, pelkäsin niin paljon keskenmenoa, etten välillä kerennyt muuta ajattelemaankaan. Olin onnellinen ja samalla niin pelkäsin että joku vie sen onnen minulta.

Onneksi kaikki sujui hyvin ja nyt tuo pieni poika on kohta jo neljä kuukautta. Täydellinen rakkauspakkaus. Vuosi sitten kerkesin kerran miettimään kumpikohan masussani majailee ja keneltä hän mahtaa näyttää. Nyt tuota täydellisyyttä tulee ihailtua päivittäin ja olen niin kiitollinen että sain hänet syliin asti.

Luukku 9 | Joulu ikkunassa

Älä viitsi koskea siihen tonttuun, se katselee siitä teidän touhuja. Kuka nyppäsi tontulta taas nenän irti? Kuka on vienyt taas tontun ja minne? Sovitaanko että tonttuja voi katsoa ja saa koskeakkin, mutta niin ettei ne mene rikki ja niin ettei niitä viedä hukkaan?

Koska meidän Aino on kova kuskaamaan joulukoristeita tai ylipäätään muitakin esillä olevia koristeita aina pois pöydiltä, päätin että koristelen keittiössä ja lastenhuoneessa pikkuikkunan välin. Ihan aluksi meinasin maalata hammastahnalla lumikinoksia, lumilyhtyjä -ja ukkoja sekä lumitähtiä ikkunan pinnalle, mutta tulin pian toisiin ajatuksiin. Mielessä oli jo kuva siitä kuinka Aino piirtelee omatoimisena ikkunoihin ties millä, esimerkiksi tussilla, sillä niinhän äitikin teki. Niimpä päätin että hammastahnaa tulee vain ihan vähän ja laitan sen niin ettei Aino ole näkemässä.

Levitin ikkunan väliin hieman pumpulia jonka päälle asettelin pikkuisen tontun ja viereen Matiaksen viime vuonna kerhossa tekemän valkoisen kuusen. Töpsötin vanupuikon avulla lumisadetta hammastahnasta ikkunaan ja laitoin kolme punaista joulupalloa roikkumaan eri korkeuksille siiman ja teipin avulla. Vaikka sinne ei mitään erikoista tullutkaan, niin lapset olivat siitä aivan innoissaan ja ovat monesti, varsinkin pienimmät, olleet kurkkimassa kuinka tonttu siellä pärjäilee. Jokaiselle kylään tulleelle on pitänyt esitellä, kuinka meillä tonttu kurkkii koko ajan ikkunasta.

Tämä on se pieni tonttu jolta nenä tai käsi katoaa aina mystisesti jonnekkin, mutta onneksi ne ovat kuin onnen kaupalla löytyneet aina jostakin. Tonttu pääsi nyt turvaan ikkunan väliin jossa nenä pysyy turvallisesti paikoillaan. Ikkuna olisi jäänyt jotenkin tylsän näköiseksi jos noita palloja ei olisi laittanut sinne roikkumaan. Päädyin punaisiin palloihin, sillä ne sopivat hyvin värimaailmaan.

Koska minulla on myös yksi Iidan aikoinaan kerhossa tekemä enkeli jolta häviää aina välillä siivet, päätin että tehdään samalla lastenhuoneen ikkunan väliin vastaavanlainen kuin keittiössä. Sinne laitoin myöskin vanua pohjalle, Lumin viime vuonna kerhossa tekemän valkoisen kuusen, kaksi käpyä ja siiman avulla roikkumaan hopeiset kimalle pallot. Töpsöttelin myös lumisadetta ja näin valmistui tämäkin ikkuna hetkessä.

Koristeiden laitto tuonne ikkunoiden väliin on ollut kyllä hyvä ratkaisu. Lapset tykkää kovasti käydä katsomassa niitä ja enää ei tarvitse sanoa että älä nyt viitsi koskea niihin. Lasin takana koristeet ovat turvassa, mutta kuitenkin ihan koko ajan esillä.

Näiden koristeiden myötä vanhat ikkunatkin näyttää ihan kivoilta ja tuovat edes hieman talvista tunnelmaa. Niin kuin kuvistakin näkee niin lunta ei täällä päin tosiaan enää ole. Ne jo sataneet 33cm suli pois parissa päivässä, pöh.

No mitäs mieltä olette meidän ikkunoista?