Luukku 16 | Askartelua ja jotain pientä äidille

Joulukuun 16 luukussa kurkataan millaisia muistamisia meiltä olisi lähdössä opeille ja mitä äiti osti itselleen ja on siitä niin kovin innoissaan.

Näin joulun lähestyessä tulee eteen kerholaisen, eskarilaisen ja koululaisen  joulujuhla, ja tietysti sitä pitäisi jotenkin sitä opettajaakin muistaa. Mä mietin pitkään että mitä ihmettä vietäisiin tänä vuonna opettajille. Matiaksen kerho-ohjaajalle vietiin konvehtikuusi. Näitä askartelin muutaman valmiiksi jos vietäisiin opeillekkin, mutta luulen että tänä vuonna niitä taitaa tulla muutama, joten aloin miettimään jos kehittelisin jotakin muuta. Sitten muistin nähneeni suodatinpusseista tehtyjä kransseja ja ajattelin, että se voisi olla opelle ihan kiva vieminen.

Niinpä maanantai ilta kului suodatinpusseja rapistellen ja kuumaliiman kanssa "pelleillen". Tein yhden kranssin ja yhden pallon. Vielä pitäisi tehdä toiset, sillä ekoista tuli ihan kivat ja noita voisi antaa sitten muillekkin kuin vain opeille tai sitten jätän ne itselleni. Tytöt oli näistä ihan innoissaan ja ainakin  Lumi kuulemma tahtoisi viedä kranssin opelle Iida ei vielä ole osannut päättää viekö tämmöisen vai karkkikuusen. Noita on kyllä todella helppoa tehdä ja koska teko-ohjeita tuntuu olevan nyt netissä paljon, niin en niitä nyt tänne laittanut ollenkaan.

Pimeinä iltoina toi askartelu on kyllä mukavaa puuhaa ja kun sitä saa vielä ihan rauhassa tehdä lasten jo mentyä nukkumaan. Iida tosin monesti jää seurakseni ja eilenkin auttoi hieman tekemällä muutamat ruusut. Ihana apuri. Millaisia muistamisia teillä on annettu opeille?

Askartelusta ihan toiseen asiaan. Mä nimittäin olen haaveillut yksistä housuista jo todella piiitkään. Jo siitä hetkestä kun ne ihka ensi kertaa näin niin rakastuin. Harmikseni en vain saanut niitä silloin mistään. Mutta kun sitten eräs päivä surffailin netissä ja silmät meinasi tippua päästä, kun näin että niitä ihanuuksia olisi taas saatavilla. Nyt ne oli saatava ja pian huomasin että tilaus oli naputeltu. Sitten alkoi se kuumeinen odottaminen että koska paketti kolahtaa laatikkoon ja vihdoin eilen niin kävi.

En pysynyt omissa housuissani vaan hyppäsin heti näihin uusiin kun sain ne paketista pihalle. Vielä ihanammat livenä kuin kuvissa ja vihdoin ne oli mulla jalassa, iik. Mieskin huomasi heti kotiin tullessa uudet lettikuvioiset housuni ja varmaan korviin asti ulottuvan hymyn. Kuinka onnelliseksi sitä voikin välillä ihminen tulla yhdestä vaatekappaleesta.

Nämä Vimman legginssit olivat nyt joululahja itseltä itselleni. Sellaiset jotka on varmasti kovassa käytössä.  Olen täällä vieläkin ihan pähkinöinä että nämä sain. Niin viimeksi harmitti kun jäin ilman.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille. Meidän Lumilla on tänään eskarin joulujuhla ja tyttöä jännittää niin kovin esiintyminen. Hieno juhla varmasti edessä.